tiistai 27. joulukuuta 2011

Jouluisia perinteitä

Nonni, joulu on ilmeisesti tältä vuodelta taas ohi. Tai ainakin pyhät on, mutta kyllä meillä ainakin on vielä jouluisia ruokia kaappi täynnä. Niitä on sitten hyvä syödä koko loppu vuosi!

Itselleni joulu kuuluu olla sellainen kun se on koko elämäni ajan ollut enkä suostuisi viettämään aattoa missään etelän lämmössä kuten monet suomalaiset tuntuu tekevän. Jouluna kuuluu olla perheen kanssa ja syödä kunnolla, valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Ja aamupalaksi kuuluu syödä suklaata ja kinkkua. Tänä vuona jouluperinteitä kyllä hieman rikkoi lyhkäinen joulunaika ja myrsky, mikä hieman muutti suunnitelmia tapaninpäivänä. Ja lumi, se kuuluu jouluun, mutta eipä sitä maassa ole...

Tänä vuonna, kuten kahtena edellisenäkin, jouduin olemaan aattoaamun töissä 6-12. Tämäkin hieman häiritsee aaton viettoa, erityisesti kun alkaa väsyttämään niin paljon jossain vaiheessa. Mutta kuitenkin. Aattoon kuuluu ensin saunominen. Jostain syystä me ei olla koskaan oltu niin kovia saunomaan, mutta kyllä nyt aattona silti pitää käydä kunnon löylyissä. Itse olin vielä pessyt saunan edellisenä päivänä oikeen kunnolla. Saunan jälkeen laitetaan siistit vaatteet päälle ja suunnataan mummulaan. Mummulassa ruoka on aina puoli neljältä ja sitä ruokaa riittää! Salaatteja on jos jonkin moisia ja kalaa montaa laatua. Laatikoitakin kunnolla ja sitten vielä lipeäkalaa. Itse en oikeen koskaan ole ymmärtänyt sitä, mutta en kyllä luopuisikaan, se kuuluu jouluun. Mummun tekemä juusto on myös ihan ykköstä! Tänä vuonna ruokaa oltiin vähän vähennetty kuulemma, mutta en huomannut mitään muuta puuttuvan kuin italiansalaatin. Ja astiat olivat vähän pienempiä kuin muina vuosina että kaikki mahtuvan pöytään, paitsi lämpimät ruuat, eli laatikot ja lipeäkala. Ruuan kanssa on aina itsetehtyä kotikaljaa. Voi juku!

Ruuan jälkeen tuli otettua kunnon päikkärit sohvalla. Ei sitä vaan jaksa hereillä pysyä jos on ennen viittä aamulla herännyt! Tämän jälkeen suunta kotiin hautausmaan kautta, missä pitää käydä kynttilät sytyttämässä. Kyllä lumen puute vaikuttaa niihin maisemiin, mutta kyllä se kynttilämeri näyttää aina jotenkin vaikuttavalta. Kotona porukoiden luona sitten glögiä, joulutorttuja, keksejä ja suklaata. Ihan kun ei olis masu täynnä jo valmiiksi.

Enää ei ole niin kiire lahjojen kimppuun, jotenkin sen jo tietää mitä siellä on. Yllätyksenä ne kuitenkin tulee jostain syystä. Tänäkin vuonna paljon kaikkea tarpeellista, astioita ja aterimia, kuten olin toivonut. Myös kaikkea muuta, kuten hajuvesi ja kirjoja. Erityisen innoissani olen kirjasta Kauniit korut helmistä ja metallilangasta. Nyt vain koruja tekemään! Paras lahja oli ehkä kuitenkin Mulberryn kaulahuivi, minkä sain murulta :) 

Joulupäivä on vaan oleilua, mutta tapaninpäivä sitten taas täyttä toimintaa. Tapaninpäiväksi meidät on yleensä kutsuttu glögille iso-tätien luokse, eli siis pappan siskojen. Sinne kerääntyy niitä sukulaisi, keitä ei yleensä muuten tule nähtyä. Tänä vuonna tämä perinne meni kuitenkin ohi kauhian myrskyn vuoksi ja sitten oli niin sähköt kuin vesikin poissa... Mutta ensi vuonna sitten.

Mutta nyt on joulun pyhät ohi ja alennusmyynnit alkanut! Pitihän sitä keskustassa sitten käydä alennuksia katselemassa. Nyt vain odotellaan vuoden vaihdetta ja uusia tuulia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti