Tähän oltiinkin tartuttu, kunhan vaan juoksisi - ajatukseen kun mieheni minulle osti joululahjaksi kirjan Running like a Girl. Opus on englantilaisen journalistin, Alexandra Heminsleyn kertomus siitä miten hän lähti harjoittelemaan kohti ensimmäistä maratooniaan ja sitä kautta rakastumisesta juoksemiseen.
Samaistuin kirjailijan matkaan jo ensimmäisesta luvusta lähtien! Aina sanotaan kuinka juokseminen on helppo harrastus, julkseminen on luonnollista ja juokseminen on halpaa. Minulle se ei ole ollut koskaan mitään näistä ja samoista ajatuksista lähdettiin liikkeelle myös Running like a Girl -kirjassa. Ihanaa kun joku ajattelee sittenkin kuin minä! Erona tietenkin on, että Alexandra Heminsley aloitti harjoittelun heti kohti Lontoon maratonia ja jopa juoksi sen, kun taas minä painin edelleen näiden tunteiden parissa, vaikka aloin treenaamaan juoksemista noin neljä vuotta sitten. Tosin hieman epäsäännöllisesti ja sillon kun tekee mieli juosta.
Juoksemisessa ei ole kyse vain siitä että juoksee, vaan siihen liittyy niin paljon muutakin. Suurimpana varmasti se, että löytää jostain motivaation ja tahdon juosta ja ylittää itsensä yhä uudelleen paistoi ulkona sitten aurinko tai sataa vettä taivaan täydeltä. Juoksuharrastus ei tule myöskään onnistumaan surkeilla välineillä, kuten kengillä ja vaatteilla, ja myös tähän tartutaan kirjassa, tyttö näkökulma kun on kyseessä! Vihdoin voin siis hyvällä omatunnolla ostella uusia juoksuvaatteita, kun tällaiselta taholta tulee kommentti että ne on merkittävä osa harrastusta!
Running like a Girl oli oikeasti hauskaa lukemista! Jo kirjan selostuksessa todetaan että teos on hauska, rehellinen ja tunteellinen kertomus tällaisestä matkasta ja sitä se todellakin on! Jos siis haluat löytää myös omaa motivaatiota juoksemiseen, suosittelen todellakin kirjan lukemista. Aina kun itse luin kappaleen eteenpäin, teki mieli mennä laittamaan lenkkarit jalkaan ja suunnata lenkkipolulle juoksun merkeissä.
