25 tapaa käyttää huivia ja niin paljon kaikkea muuta ihanaa

Mä olen löytänyt oman muotiguruni! Hänen nimensä on Wendy ja hän on tosi söpö! Eli siis Wendys Lookbook kyseessä, ja hänellä sekä blogi, että aivan mahtavia YouTube videoita. Olen niitä katsonut nyt joulusta lähtien varmaan joka päivä ja nyt mun on pakko saada sähkön siniset farkut! Hänen tyylinsä just sellaista mitä voisin käyttää jos oikeesti jotain osaisin. Mutta ehkä otan nyt mallia. Tässä muutamat erittäin opettavaiset videot, mistä ainakin huivi-video on linkitetty lukuisiin blogeihin, mutta kertaus on opintojen äiti *nyöks*

Jouluisia perinteitä

Nonni, joulu on ilmeisesti tältä vuodelta taas ohi. Tai ainakin pyhät on, mutta kyllä meillä ainakin on vielä jouluisia ruokia kaappi täynnä. Niitä on sitten hyvä syödä koko loppu vuosi!

Itselleni joulu kuuluu olla sellainen kun se on koko elämäni ajan ollut enkä suostuisi viettämään aattoa missään etelän lämmössä kuten monet suomalaiset tuntuu tekevän. Jouluna kuuluu olla perheen kanssa ja syödä kunnolla, valvoa myöhään ja nukkua pitkään. Ja aamupalaksi kuuluu syödä suklaata ja kinkkua. Tänä vuona jouluperinteitä kyllä hieman rikkoi lyhkäinen joulunaika ja myrsky, mikä hieman muutti suunnitelmia tapaninpäivänä. Ja lumi, se kuuluu jouluun, mutta eipä sitä maassa ole...

Tänä vuonna, kuten kahtena edellisenäkin, jouduin olemaan aattoaamun töissä 6-12. Tämäkin hieman häiritsee aaton viettoa, erityisesti kun alkaa väsyttämään niin paljon jossain vaiheessa. Mutta kuitenkin. Aattoon kuuluu ensin saunominen. Jostain syystä me ei olla koskaan oltu niin kovia saunomaan, mutta kyllä nyt aattona silti pitää käydä kunnon löylyissä. Itse olin vielä pessyt saunan edellisenä päivänä oikeen kunnolla. Saunan jälkeen laitetaan siistit vaatteet päälle ja suunnataan mummulaan. Mummulassa ruoka on aina puoli neljältä ja sitä ruokaa riittää! Salaatteja on jos jonkin moisia ja kalaa montaa laatua. Laatikoitakin kunnolla ja sitten vielä lipeäkalaa. Itse en oikeen koskaan ole ymmärtänyt sitä, mutta en kyllä luopuisikaan, se kuuluu jouluun. Mummun tekemä juusto on myös ihan ykköstä! Tänä vuonna ruokaa oltiin vähän vähennetty kuulemma, mutta en huomannut mitään muuta puuttuvan kuin italiansalaatin. Ja astiat olivat vähän pienempiä kuin muina vuosina että kaikki mahtuvan pöytään, paitsi lämpimät ruuat, eli laatikot ja lipeäkala. Ruuan kanssa on aina itsetehtyä kotikaljaa. Voi juku!

Ruuan jälkeen tuli otettua kunnon päikkärit sohvalla. Ei sitä vaan jaksa hereillä pysyä jos on ennen viittä aamulla herännyt! Tämän jälkeen suunta kotiin hautausmaan kautta, missä pitää käydä kynttilät sytyttämässä. Kyllä lumen puute vaikuttaa niihin maisemiin, mutta kyllä se kynttilämeri näyttää aina jotenkin vaikuttavalta. Kotona porukoiden luona sitten glögiä, joulutorttuja, keksejä ja suklaata. Ihan kun ei olis masu täynnä jo valmiiksi.

Enää ei ole niin kiire lahjojen kimppuun, jotenkin sen jo tietää mitä siellä on. Yllätyksenä ne kuitenkin tulee jostain syystä. Tänäkin vuonna paljon kaikkea tarpeellista, astioita ja aterimia, kuten olin toivonut. Myös kaikkea muuta, kuten hajuvesi ja kirjoja. Erityisen innoissani olen kirjasta Kauniit korut helmistä ja metallilangasta. Nyt vain koruja tekemään! Paras lahja oli ehkä kuitenkin Mulberryn kaulahuivi, minkä sain murulta :) 

Joulupäivä on vaan oleilua, mutta tapaninpäivä sitten taas täyttä toimintaa. Tapaninpäiväksi meidät on yleensä kutsuttu glögille iso-tätien luokse, eli siis pappan siskojen. Sinne kerääntyy niitä sukulaisi, keitä ei yleensä muuten tule nähtyä. Tänä vuonna tämä perinne meni kuitenkin ohi kauhian myrskyn vuoksi ja sitten oli niin sähköt kuin vesikin poissa... Mutta ensi vuonna sitten.

Mutta nyt on joulun pyhät ohi ja alennusmyynnit alkanut! Pitihän sitä keskustassa sitten käydä alennuksia katselemassa. Nyt vain odotellaan vuoden vaihdetta ja uusia tuulia.

Jouluinen Lontoo!

Tuli tuossa reilu viikko sitten Lontoossa piipahdettua. Nyt oli viime vuotta lyhkäsempi lomailu, vaan kahden yön reissu. Mutta ei huolta, kyllä silläkin aikaa saa käveltyä jalkansa kipeeksi! Ja voi juku kun sitten niiden ylellisyys tavaratalojen pehmeet kokolattiamatot tuntuu niin ihanalta <3

Näiden kahden reissun aikana olen kyllä ihan ihastunut Lontooseen, se on vaan kaupunki mun makuun. Siellä on helppo kulkea ja kauppoja on jokaseen makuun ja kaikkialla keskustassa ollaan niin tyylikkäitä! Ja kyllä ne jouluvalot on jotain ihan muuta kun täällä, samoin näyteikkunat. Siitä saa kyllä jouluisan fiiliksen ittellekkin. Ja jos mie siellä vaan asuisin, niin kyllä Fortnum & Masonilla kävisin useesti shoppailemassa! No mutta en taida kaikkii samoja liikkeitä mainita uudelleen mitä viime vuoden tekstissä, koska paljon samoissa liikkeissä tuli käytyä.

Kolmen päivän reissu on aikas lyhyt, joten piti tehdä täsmäiskut kauppoihin. Ei mitään nähtävyyksiä tällä kertaa, paitsi yksi museo, mikä tuli eteen sattumalta. Ensimmäinen päivä oli vähän taas tutustumista ympäristöön ja onneks siihen oli aikaa, koska lento oli perillä jo aamupäivällä. Olisi vaan heti silloin ekana päivänä pitänyt noudattaa periaatetta että kaiken minkä haluaa on ostettava heti, joten ehkä jotain jäi. Ja kuvia tuli otettua tosi vähän, ihan jo siksi koska paikat oli ne samat kun viime vuonnakin. Jouluvalotkaan ei paljoo ollut muuttuneet. Ja koska ei sitä nyt turhaan pysähdytä. Myös Savile Row tuli katsastettua tänä vuonna.

Toisena päivänä vuorossa oli outlet shoppailut! Ehdottomasti siis rahaa vievin päivä! Joskus vaan outletit voi olla niin hienoja, ihan kun oikeita merkkiliikkeitä, niissä kaikki vaan on alennuksessa. Mukaan tarttui, tärärärärärräräääää (rummun pärinää) Jimmy Choo kengät! Ihanat aivan liian korkeet upeet korkkarit! Luultavasti en pysty niillä pitkäänkään seisomaan, mutta laitankin ne vaan juhliin missä saa istua tyylikkään näkösenä. Nih. Toinen ihana liike oli Mulberry. Kuitenkin vaikka outletistä oli kyse, ei mulla niihin laukkuihin varaa ollut... Yhteen ehkä, mutta kun en siihen heti rakastunut, sinne se jäi. Ne ihanuudet muuten kun makso edelleen siinä 500 puntaa hipoen tai jopa ylittäen. Ja koska jotain normaaliakin piti ostaa, tarttui mukaan Karen Millenin neuleliivi, ihan arkipukeutumiseen.

Viimisenä päivänä jalat olikin jo niin kipeet ettei musta kyllä shoppailijaks ollut... Vaikka kuinka oli kahdet kengät mukana mitä vaihtelin niin silti jalat särki niin paljon! Onneks oli henkilökohtainen jalkahieroja matkassa <3 Mutta päivä menikin luksus tavarataloissa, missä ei pahemmin mitään viitsi ostaakkaan. Mutta pakko oli mennä katsastamaan Harrodsin lemmikki osio! Siellä sai katsoa kun mieli Chiuhua-hauva sai föönauksen. Raukka parka ihan tärisi! Siellä koiran kylvettäminen maksaa jo pienen koiran verran, niin ehkä mä en Minnii sinne vie. Mutta mukaan tarttui omalle karvakasalle Harrods ruokakippa ja vesikippa. Nyt saa olla ylpee koira :D Ja viimisen päivän kunniaks vielä Yo!Sushiin syömään Harvey Nicholsille. Ai kun ihana ruokapaikka ja muutkin oli vissiin sen huomannut, kun jonoks asti oli porukkaa.

Mutta ens kerralla kyllä pidemmäks aikaa. Nähtävyydet tosiaan jäi vähemmälle ja kyllä mä niissäkin tykkään kiertää. Ja ei ehkä kivointa kun jalat särkee kun kavelee yheksästä yheksään koko päivän. Mutta kyllä se silti vaan kannattaa.

Joulukortteja

Viime vuonna olin aika laiska joulukorttien askartelussa vaikka yritinkin, ja edellisinä vuosina en edes yrittänyt. Nyt kuitenkin päätin panostaa tähän ja ostin ison määrän korttipohjia ja muuta kivaa. Nyt on askartelu siis käynnissä! Kahden tunnin väkertämisen tuloksena kaksi korttia, eli olen ehkä vähän hidas tässä, mutta kunhan kaikki kunnossa 15:sta päivään mennessä niin hyvä on! Tässä ne kaksi vaivaista. Kuusi-kortin ohje on otettu Sinooperin Idea-lehdestä ja harmaan kortin löysin Fiskarsin mainoslappusesta.

Lämmintä talven varalle

Tuli käytyä muutama viikko sitten Tampereella kädentaidot-messuilla. Ja messut kyllä toimi niille tarkoitetulla tavalla ja nyt on innostuneisuus käsitöitä kohtaan huipussaan. Ja koska talvi on tuloillaan niin askartelua ja joulupuuhaa riittää. 

Yksi mistä onnistuin eniten innostumaan, on kutominen. Kyllä mä vielä aikoinaan sen homman hallitsinkin, ala-asteella tekemiäni lapasia käytin niin kauan kunnes hukkasin ne ylä-asteen naulakoihin. Ja ylä-asteella tekemäni villasukat ovat tälläkin hetkellä lämmittämässä jalkojani. Kuitenkin se into hiipui jossain vaiheessa ja nyt kahdeksan vuotta myöhemmin olen taas sen löytänyt. Ongelmana vaan on, että taito on kadonnut vuosien mukana ja ohjeistakaan ei silloin paljoa tolkkua saa. Tässä kuitenkin viimeisin kaulahuivi viritys minkä tein teetee-lehden ohjeilla (2/2011). Koska en tosiaan ohjeita ymmärtänyt, tein oman soveltavan huivini.

Huiviin tarvittiin  alle 100g lankaa, mihin valkkasin ihanan värikkään Indie-langan. Langan ostin Lavikko-liikkeestä ja sitä löytyi niin ihanissa väreissä että oli jo vaikeuksia valkata omansa! No kuitenkin, työssä on 17 silmukkaa, mikä olisi tässä tapauksessa voinut ihan hyvin olla 18, koska en ohjetta muussa tapauksessa seurannutkaan. Sitten vaan kaksi oikein, kaksi nurin kunnes huivi on 80cm pitkä. 

Koska olen totaalisesti unohtanut miten tällaisia käsityökappaleita käsitellään, en tiedä onko työn prässääminen kauhea rikos. Niin kuitenkin tein, koska muuten se joustinneuleena vetää niin kauhiasti kasaan. Joten nyt se on myös sen vaaditty 20cm leveä. Ehkä olisi voinut olla vieläkin leveämpi, en tiedä... Ehkä sitten seuraavalla kerralla!

Sitten lopuksi napit! Ohjeessa tähän laitetaan kolme nappia, mitä myös itse noudatan. Lankaa ostaessani tormäsin malli-huiviin, mihin oltiin laitettu vaan yksi iso nappi. Sekin hyvä idea, pitää kokeilla, kun tästä vähän taidot karttuu. Mutta kuitenkin, kolme nappia. Koska en osannut millään päättää, ostin kolmee erilaista, mistä kuitenkin päädyin ihan tavallisiin puunappeihin. Lopputuloksen näette alla. Ei se kauheesti kaulaa lämmitä, mutta mie olen tyytyväinen *nyöks*

Quality is remembered long after price is forgotten

Nämä otsikossa olevat sanat on lausunut Aldo Gucci. Itse kyllä haluan uskoa näihin sanoihin, joskus on sijoitettava laatuun pikkasen enemmän, mutta silloin se pysyykin hyvänä kymmeniä vuosia.

Itse olen jo pikku hiljaa luopunut siitä haaveesta, että kaapista löytyisi vain ja ainoastaan kalliita merkkivaatteita ja tullut siihen tulokseen että sijoitan hieman halvempaan laatuun. Huono puoli vaan on se kun tälläisessä pikku kaupungissa asuu, että liikkeet rajoittuvat lähinnä Vilaan, H&M:ään ja Vero Modaan. Ja kun niistä jotain ostat niin eikös joku talsi heti vastaan samanlaisen vaatekappaleen kanssa. Hieman masentavaa. Noh, onneksi nykyään maailma on pienentynyt sen verran että netistä saa tilattua helpolla vaatteita ja asusteita ulkomailta ja ulkomaillekin pääsee helposti ja kohtuullisen halvalla.

En kuitenkaan vielä ole niitä merkki vaatteitakaan hylännyt. Olen vaan päättänyt että sijoitan vain muutamaan klassikko vaatteeseen enkä mihinkään perus paitoihin. Itse ensimmäisen laatu vaatteeni ostin Stokkan hullujen päivien aikaan Helsingistä, tosin en hulluilta päiviltä. Ostos ei ollut mitenkään suunniteltu, mutta se sattui tulemaan vastaan ja ihastuin heti siihen. Jo jokusen vuoden olen etsinyt sinistä trenssi takkia varastooni ja siellä se oli, Modan henkarissa ja vielä kaiken lisäksi alennuksessa! Kyseessä oli Burberry Brit-malliston trenssi, missä on ihanat hopeiset napit. Pitkän pähkäilyn ja monen sovituksen jälkeen takki lähti mukaani ja itse olin satasia köyhempi. Mutta uskon että tämä sijoitus kannatti ja se tosiaan kestää monia vuosia!

Nyt on enää mietinnän ja tutkinnan alla, mitkä olisivat sellaisia itselle sopivia merkkejä muiden vaatteiden osalta. Joulukuussa odottaa Lontoon reissu niin ehkä sieltä jotain uutta ja ihanaa löytää!

Tyynysotaa

Nyt heti pitää sanoa, että en suinkaan tarkoita sellaista tyynysotaa, missä tytöt telmivät sängyllä alusvaatteisillaan. E-ei, vaan sitä missä minä joudun joka yö tappelemaan tyynyjen kanssa siitä, mikä olisi paras asento ja miten saisin tyynyt pysymään pöyhkeämpinä. Viimeaikoina on tuntunut että nukkuu pelkän tyynyliinan kanssa...

Nykyiset tyynyni olen raahannut mukanani kun kaupunkiin muutin. Ja sitä ennen ne on ollut ties kuinka kauan käytössäni. Toivottavasti ei kauempaa kuin kahdeksan vuotta kuitenkaan... Taitaa olla silti liian toiveikas ajatus. Tänään sitten vihdoin ja viimein ryhdistäydyin ja menin ostamaan uudet tyynyt! Olin päättänyt että ostan vähän laadukkaammat kappaleet, koska tykkään nukkua yöni mukavasti ja joihinkin asioihin vaan kannattaa sijoittaa. Tämä ajatus kuitenkin mureni kun marssein Hemtexiin ja myyjä alkoi esittelemään minulle tyynyjä. "Ihan hyvä"-laatuiset tyynyt maksoivat hieman alle neljäkymmentä euroa ja untuvatyynyt olivat vielä parikymppiä kalliimpia. Ja koska minä olen tottunut nukkumaan kolmen tyynyn kanssa, tuli hieman ongelmia hinnan kanssa. Vielä yhdestä olisinkin voinut kustantaa vähän enemmän, mutta kun niitä ostaa kolme, niin ööööö... Noh, onneksi nyky maailmassa on aina tarjouksia! Tälläkin kertaan löytyi niitä halpoja tyynyjä, kaksi kappaletta 19,95€! Johan kuulosti enemmän opiskelijalle sopivalta. Tyytyväisenä siis ostin kaksi uutta tyynyä. Jeps, kaksi vain, sen kolmannen haen myöhemmin.

Kumman pinon kanssa sinä mielummin nukkuisit? Kyllä itse taidan kuitenkin valita nuo uudet ja valkoiset!

Tyyny pitäisi kuulemma vaihtaa kolmen vuoden välein. Pakko siis myöntää että tätä en ole tehnyt. Tyyny pitäisi myös pestä välillä. Noh, ehkä mä pesen ne hieman liian harvoin, mutta pesen kyllä, siitä on todisteena vanhat, erittäin muhkuraiset tyynyni. Nyt lupaan kuitenkin parantaa tapani ja toivon joululahjaksi ison kasan tyynyjä, jotta joskus ne vanhat voi heittää menemäänkin!

Parhaat lusmuilu sarjat

Viime aikoina dvd-hyllyyn on tullut kerättyä jos jonkin moisia bokseja. Tykkään ostella sarjat ittelleni, koska sillon niitä voi katsella koska haluaa ja niin monta jaksoa kun haluaa. Ja ne näyttää hyvältä hyllyssä, paljon paremmalta kun tietokoneen tideostoissa, vaikka tähän meneekin niin paljon enemmän rahaa. Lusmuilu sarjat koostuu lähes pelkästään komediasta, koska sitä voi katsella ilman ajatuksen häivää ja siitä tulee hyvä mieli.

Ensimmäisena hyllyyn tuli hankittua Gilmoren tytöt-sarja. Kuinkas ollakkaan. Siskoni minut siihen tutustutti, ja nyt on tullut katsottua tuotantokaudet kuusi tai seitsämän kertaa läpi. Tosin heti ensimmäinen sarja tekee poikkeuksen ja on draama, mutta hyvä lusmuiluun silti. Ihana sarja mikä saa minut aina positiiviselle tuulelle. Viimeisissä tuotantokausissa myös vaatteet on muuttunut sen verran tyylikkäiksi, että jo niitä kelpaa katsella.

Toinen sarja onkin kaikille tuttu Frendit. Sarja on tullut vaikka kuinka monta kertaa telkkarista, mutta jostain syystä en ole koskaan nähnyt kaikkia jaksoja. Joten jäihän siihen heti koukkuun kun näki jaksot kokonaisuudessaan alusta alkaen ja järjestyksessä. Kaikki kymmenen tuotantokautta komeilee hyllyssä ja nekin on tullut parisen kertaa katsottua läpi. Frendit kuuluu myös lenkin jälkeiseen venyttely perinteeseen. Kuntoilun jälkeen on kiva nähdä jotain hauskaa ja niin se on aina tullut tehtyä.

Seinfeld on vähän vanhempi sarja mihin minut tutustutettiin vasta noin vuosi sitten. Kuten monet muutkin komediat, sarja kertoo kaveriporukan arkisesta touhuilusta. Jotenkaan en osaa sanoa miksi siitä tykkään, mutta uskokaa pois, hyvä se on!

Sarja mikä pitää ehdottomasti kaikkien katsoa on Kyllä Jeeves hoitaa! Upeaa englannin kieltä ja hauskoja kommelluksia rikkaiden brittien keskuudessa sillon vanhana hyvänä aikana. Hyvät näyttelijät tekee sarjasta myös niin hyvän.

Viimeisin tuttavuus on Rillit huurussa. Tai tulihan sarjaa katseltua kun se telkkarista alkoi pyörimään, mutta jostain syystä siihen en päässyt heti mukaan. Nyt on tullut kuitenkin katseltua sarjaa enemmän ja jotenkin se nörtti elämä vetoaa minuun.

Yksi tuotantokausi löytyy myös Ensisilmäyksellä sarjaa, mutta enempää en ole saanut aikaiseksi ostaa. Tarkoituksena olisi hankkia jossain vaiheessa myös teinihömppää eli Gossip Girls. The Hills ja muut MTV hömppä tosi-tv sarjat on myös niin koukuttavii, että niitä vois katsella uudelleenkin.

Kämppä vs. asunto

Musta on selvästikkin tulossa vanha kun alan haaveilemaan ihan omasta kämpästä. Toivottavasti mun pikku kämppä ei nyt suutu, en mä pahalla tätä tarkota! Tää on tosi kiva ja just passeli, mutta vähän tää tilan puute alkaa tympimään. Kuitenkin vanhempien luona on niin paljon tilaa, että lapsuudessa mun oma huoneeni oli melkeen mun nykyisen kämppäni kokoinen. Että kyllä tää vähän pieni yksiö on :D

Tässä tuli taas joku kerta katteltuu mitä asuntoja sitä Porissa on myynnissä. En nyt haluis kuitenkaan tässä vaiheessa mitään ostaa, mutta voihan sitä katsella. Ja vuokralla ei mitään kivaa oikeen koskaan ole, mikä on vähän surullista. Tämän kertainen löytö oli Hallituskadulla oleva moderniksi remontoitu 1800-luvun kivitalo. Juuri sitä mitä haluisin! Tykkään niin tiiliseinistä ja yksinkertaisesta sisustuksesta. Sitten siinä on vielä kolme kerrosta ja avoin pohjaratkaisu. Neljöitä n. 90 ja hintaa 255 000. Ei siis säästöstä ihan niin paljoo löydy :D Vielä muutama kuva tästä ihanuudesta.

Tänään tuli selailtua myös sisustusblogeja. Se on kans jokseenkin masentavaa touhua, kun itse ei pääse sisustelmaan. Tässä yks ihana blogi mihin tuli törmättyy: Pieni kaunis elämä. Heilläkin niin upee asunto! Noh, odotan sitä huomista lottovoittoo niin voi lähtee ostoksille.

Miran eka Facebook mainos

Sunnuntaina on Porin kendoseuran peruskurssinäytös. Jotenkin sinne näytökseen on aina saatava porukkaakin, joten sitä on pikkasen mainostettava. Yleiset keinot ovat mainosjulisteet sekä yksi lehtimainos paikallisessa lehdessä. Nyt oli kuitenkin aika kehitellä jotain uuttakin. Uusia juttuja oli tiedotteiden lähetys radion ja Satakunnan Kansan menovinkkeihin, mutta myös Facebook mainonta.

Peruskurssinäytös mainos. Huono puoli oli otsikko, mikä ei siihen edes mahtunut. Otsikkoa ei kuitenkaan voinut muuttaa koska se tulee suoraan tapahtuman otsikosta...

Facebook mainonta on nyt toteutettu kahdella eri tavalla, sekä tapahtuman (event) muodossa että maksullisella mainoksella. Maksullinen mainos oli minulle ihan uus juttu. Toki nähnyt niitä päivittäin, mutta en yhtään tehnyt itse. Nyt se oli kokeiltava.

Ensin perehdyin moniin konsultti blogeihin missä fb-mainonnasta kerrottiin. Aina sanottiin että se on helppoa ja nopeaa ja tavoittaa tuhansia ihmisiä nopeasti. Hinta jäi kuitenkin epäselväksi, humanisti kun olen luonteeltani, siitä se kai johtui... Mutta käytäntö opettaa. Mainoksen voi maksaa joko klikkauskertojen perusteella tai sen näkyvyyden perusteella. Itselläni oli valittu klikkaus. Eli kuinka monta kertaa sitä klikkaillaan, niin paljon joudun maksamaan. Klikkaukseen voi määritellä itse hinnan, Facebook ehdottaa jotain, mutta sitä ei tarvitse hyväksyä. Hinta on kai yleensä n 0.50€ - 1.50€ luokkaa. Itselläni hieman yli 1€, ihan siitä syystä, että kalliimmat mainokset näkyvät enemmän, koska niistä on enemmän hyötyä Facebookille itselleen.

Seuran peruskurssimainos on ollut nyt esillä noin 5 tuntia kunnes budjetti meni täyteen. Budjetiksi olin laittanut 20€ päivä. Mutta kyllä sillä rahalla tavoitettiin jo enemmän ihmisiä kun mainosjulisteilla: 15 303 henkilöä näki mainoksen, joista 42 klikkasi mainosta ja päätyi näin tapahtumamme sivuille. Vaikka vielä ei suuria osallistujia ei mainoksen puitteissa ole eventtiin saatu, on tämä mielestäni jo suuri saavutus.

Nyt vaan odottamaan mitä mainoksella saadaan aikaiseksi vielä neljän päivän aikana ennen näytöstä ja oliko siihen sijoitettu raha kannattavaa. Mutta sen näemme sunnuntaina!

Pallon muodossa kuinka moni koko joukosta on nähnyt mainoksen (vihreä). Oranssilla ne ketkä on nähnyt mainoksen sosiaalisten yhteyksien kautta, esim. jos kaveri osallistuu tapahtumaan.

Fb mainoksen tietoja, kuinka moni sen on nähnyt, kuinka moni klikannut ja paljonko rahaa on mennyt.

Hattuja

Mulle on jo joskus pikkusena sanottu että omaan hattupään. Tätä puolta ei oo kuitenkaan juuri koskaan tullut hyödynnettyy kun pipoilla. Ne on lähes ainoita hattuja mitä on tullut käytettyy. Viime talvena kuitenkin yritin ittelleni jo jotain muuta päähinettä etsiä, mutta ei oikeen mikään kolahtanut. Kyllä niitä kivoja kai oli, yks lätsä ja yks karvalakki, ja jotenkin ne kaikki vaan sopii. Ei kuitenkaan semmossii että viittisin käyttää. Mutta tänä loppukesänä se löyty.

Kyseessä on Ted Baker:n hattu minkä löysin Ratsulasta, missä on pikkusen pikkunen osasto kyseiselle merkille. Hattu on villaa ja sitä korostaa satiininauha rusetilla. Ehkä ei suomen pakkasilla se lämpimin hattu kuitenkaan kun ei korviakaan niin suojaa, mutta ihana ja sen verran yksinkertainen että sitä jopa viitsii käyttää. Tässä lyhyen ajan sisällä olen muutenkin ihastunut kyseiseen merkkiin. Vaatteet ovat kohtuu kalliita, mutta ei kuitenkaan mahdottoman. Tätä takkia mietin, vaikkakaan en ole ihan varma, mallin päällä kaikki näyttää hyvältä: www.tedbaker.com.

Nyt vaan pitää odotella että ilmat viilenevät ja pääsee hattua käyttämään. On sitä jotain hyvää kesän loppumisesta keksittävä!

Jimmy Choo

Jo haastateltavan jalassa ihanat kengät <3

An Audience with Tamara Mellon - HNTV - HNEdit Latest Fashion News & Trends, Health & Beauty, Food

Hilloa, hilloa!

Pienestä pitäen olen tykännyt näääääääääääin paljon mummun tekemästä mansikkahillosta. Se on tooooosi makeeta, eli siis sen on pakkokin olla tosi hyvää. Viime aikoina olen tutustunut myös yhtä makeaan vadelmahilloon ja tänä vuonna päätin että miehän teen kans hilloo. Noh, maanantaina kävin tikkulan pihalta ostamassa kaksi litraa mansikoita ja rasiallisen vadelmia. Ohjeen olin kysynyt valmiiksi joten sitten vaan tuumasta toimeen!

Ohje oli yksinkertainen: peratut marjat kulhoon ja noin 3dl sokeria litraa kohden päälle. Sitten niiden annetaan olla yön yli jääkaapissa, niin että nestettä kertyy kipan pohjalle. Seuraavana päivänä keittelemään: noin kymmenen minuuttia rauhallista kiehumista. Pikkasen, korkeintaan puoli desiä vettä, jos marjoista ei ole tullut paljoakaan lientä. Sitten vaan vähän vaahdon kuorimista, jäähdytys ja purkitus. Yön yli pidin jääkaapissa että hillot hyytelöityi kunnolla ennen pakastusta. Nyt on kaks purkkia mansikkahilloa ja yks purkki vadelmahilloa odottamassa käyttöä! Nyt pitää vaan keksii minkä kanssa niitä käyttäis... Mutta hyvää on!

Lälläslää, Mira lähtee taas Espanjaan!

Tällä postauksella ei oo siis mitään muuta pointtia, kun kehuskella että mä pääsen lämpimään, ennen kun tänne tulee ne ihant kesäiset ilmat! Nyt on vaan toivottava että Espanjan rannikon säät on samanlaisia tai vieläkin parempia kun tänään on ollut, mä en meinaa tykkää enää tästä kylmästä. Eli pitää toivoa parasta!

Tavote syksyksi

Töissä meillä oli noin kuukausi sitten liikunnasta palaveri minkä tarkoituksena oli kai innostaa kaikki osallistumaan siihen kuuluvaan haasteeseen. Kaikki työntekijät saivat (paitsi minä, koska olen pieni ja huomaamaton ja mut unohdettiin...) askelmittarit ja tarkoituksena on joukkuesissa lähteä "maailmaa kiertämään", eli askeleista tullut summa syötetään tietokoneelle ja se näyttää missä päin maailmaa kukin tallustaa. No kuitenkin, tämä palaveri sai mut innostumaan kuntoilusta taas yhdellä uudella tavalla ja asetinkin itselleni heti tavotteen, syksyyn mennessä viis kiloa painosta pois. Tämän innostamana ostin itselleni peppulenkkarit (eli siis easytone lenkkarit) sekä myös peppusandaalit. Palaverissa sanottiin että tavote on myös kerrottava jollekkin, niin se on helpompi pitää, joten tein myös sen. Tähän meneessä, eli noin kuukaudessa on lähtenyt jo kaksi kiloa painosta, eli tavotetta lähennytään.

Eli siis tuollanneen musta siis tulee kenkien ansiosta. Ja toivottavasti sillon tulee koirakin kaupan päälisiks. Uskon tähän vakaasti!

Tähän työpaikan kuntoilujuttuun liittyi myös kuntomittaukset, mitkä järjestetään kolme kertaa, homman alussa, lokakuussa ja kun kuntoilujuttu loppuu, eli vuoden kuluttua (tai siis 13kk). Maanantaina oli mun kuntotestaukseni, mitä olen odottanut kun kuuta nousevaa. Tapani mukaan olin siellä ajoissa oven takana kyttäämässä joko pääsisin sisään ja sitten siinä vierähtikin puoli tuntia. Sellanneen iso vaaka-härveli mittasi musta kaiken, painon, lihasmassa, rasvamassan, painoindeksin, lihastasapainon, nesteindeksin, ravitsemustilan... Ja kauheesti kaikkia muitakin arvoja.

Olen ollut noin vuosi sitten myös kehonkoostumusmittauksessa (en ihan näin laajassa) ja vertasin nyt näitä tietoja keskenään. Paino oli pysynyt ihan samana, mikä on ihme, koska olen viettänyt aika lusmuu vuotta. Kuitenkin rasvamassa oli pudonnut kaksi kiloa, prosentteina 6%, mikä on kans suoranainen ihme. Se mikä oli kaikista mystisintä oli, että lihaksii on tullut 5kg lisää vuoden aikana, vaikka paino pysynyt samana. Noh, pitää ottaa huomioon, että laitteet on ollut erit ja niissä voi olla jotain heittoa.

Lopuksi yhdessä jonkun liikunta-tytön kanssa mieteimme mulle puolen vuoden tavotteet ja ne listattiin ja lupaus allekirjoitettiin. Omat tavotteeni ei kai olleet kovinkaan realistiset koska listatut tavotteet näyttää pieniltä niihin verrattuna:

Tavote 1: liikuntamäärän ylläpitäminen (sitä vois nostaakin jopa mun mielestä)

Tavote 2: ateriarytmin parantaminen (no ei sitä voi huonontaakaan....)

Tavote 3: viskeraalirasvamäärän pitäminen samassa

Tavote 4: lihasmassan nostaminen 0,7kg (kuulostaa helpolta, eikö?)

Tavote 5: rasvamassan laskeminen 0,9kg (kuulostaa edelleen helpolta?)

Tavote 6: painon pudottaminen 0,2kg:llä.

Oma tavoitteeni painon kohdalla oli pudottaa sitä vielä ainakin kolme kiloa, ja terveystäti sanoi että 200g :o Tätä vähän hämmästelin. Mutta tuo tavote on ainakin toteutettavissa vaikka viimisellä viikolla, joten siitä ei pidä huolehtia. Taidan pitää tässä oman tavotteeni ja tavoitella -5kg syksyyn mennessä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä jälleen kerran mielenkiintoista tietää mistä oma keho koostuu ja odotan kyllä innolla miten se on muuttunut lokakuuhun mennessä. Sitä ennen vaan pitää kuntoilla ahkerasti!

Salaatteja

Joskus pienenä taaperona en tykännyt oikeestaan lainkaan salaateista. Turha lisä vaan lautasella, mitä piti olla koska ne on värikkäitä. Kummaa touhuu. En silti edelleenkään tykkää siitä että lautasella on vaan joku tylsä salaatinlehti lisukkeenä, ei se yksistään kelpaa. Mutta salaatti kunnon ateriana on kyllä hyvää, ne olen löytänyt vasta ihan viime aikoina. Kaikki lähti hesen salaatteista, erittäin yli hinnoiteltuja, mutta hyviä kyllä! Sen lisäksi tietysti keskustan K-marketin salaatti-baari, missä saa koota oman salaattinsa. Sieltä tullut haettuu enemmän kun pari kertaa lounaaks annos.

Itse olen alkanut kokeilemaan salaatin tekoa ihan vasta tällä viikolla. Vaikka eihän se mitenkään haastavaa ole. Kaksi lempparia on tähän mennessä löytynyt. Pitkä aikainen suosikki on tonnikalasalaatti, mihin tulee riisiä, tonnikalaa, pakastevihanneksia ja halutessa myös kurkkua ja omenaa. Erittäin täyttävä ja hyvä ruoka päivällä tai vaikka illalla. Ja jostain syystä aina haluan juoda pepsiä sen kanssa!

Perinteisemänä salaattina eilen kokeilin tehdä kana-ceasarsalaattia. Tosin en minkään ohjeen mukaan vaan itse soveltaen. Siihen tuli jäävuorisalaattia, erikoissalaatti sekoitusta, tomaattia, kurkkua, kanaa, salaatti juustoa ja krutonkeja. Ostin kaupasta ceasar-kastiketta, koska sitä en jaksanut itse alkaa tekemään. Oli tosin kevyt versiota, joten terveellistä edes jollain tasolla! Lopputulos tässä kokeilussa oli erittäin hyvä, ja tein tänään vielä toisen annoksen, ja masu on kyllä täynnä. Kanan ostin Prisman palvelutiskiltä, pari broilerin rintapalaa. Paljon parempaa kanaa kun jos itse paistaisi esimerkiksi kanapihveistä ja ne palottelisi. Maukasta!

Olen yrittänyt vaihtaa ruokavaliota hieman terveellisempään suuntaan, mistä osittain johtuu myös salaatti innostus. Ja olen kyllä todennut että niistäkin voi tulla vatsa täyteen. Kiitos koululle, kun sielläkin saa nykyään paljon erilaisia salaatteja ja yhtenä vaihtoehtona on salaattipöytä mistä saa koota salaattinsa. Että kyllä terveellisyyttä kannatetaan nykyään *nyöks*

Hyvät bloggaaja kaverini!

Yli vuosi sitten korviini kantautui tieto että osa tytyistä on alkanut kirjoittamaan blogeja. Näiden tarkoituksena oli kirjoitella kuulumisia, joita muut sitten voivat lukea. Näin pysyisimme selvillä muiden tekemisistä vaikka näemmekin paljon harvemmin kuin lukiota käydessämme.

Aluksi en halunnut lähteä mukaan touhuun, koska ajattelin etten jaksa mitään kirjotella ja mielestäni sellaisia blogeja on jo liikaa. Itselläkin aikoinaan yksi jäi ja unohtui... Jotenkin kuitenkin innostuin ja aloin kirjoittelemaan. Ahkera en ole kuitenkaan, mutta pyrin jotain naputtelemaan edes kerran kuussa. Yllätyksekseni olen huomannut että kirjoitukseni onkin ainoita, mitä tässä porukassa vielä ilmestyy :o Tämän pikku naputtelun tarkoituksena onkin aktivoida teidät hyvät tytyt jälleen palaamaan blogien ääreen ja kirjoittamaan ihan vaan niistä arkipäiväisistäkin asioista, niitä on mukava aina lukea!

Terveisin Mira

Ask for our Quesadillas!

Sokoksen ravintomaailman Fiesta:ssa tuli jokus aikoinaan tilattua quesadilloja. Ihan outo ruoka oli tuolloin. En kyllä yhtään muista mitä mieltä olin sillon niistä läpysköistä, mutta tuli kuitenkin syötyä. Dillat ovat siis paistettuja tortilla lettuja, minkä sisälle on voitu laittaa lähes mitä tahansa. Noh kuitenkin aika kului ja Espanjassa tuli sitten kokkailtuu kaikenlaista meksikolaista ruokaa ja mukana oli myös muutama quesadilla ohje. Amarillossakin niitä tuli aikoinaan maistettuja. Silloin ne oli kyllä ihan ok. Mutta lopullisesti ihastuin tähän ruokaan vasta kun niitä tuli tehtyä itse ihan täällä koto suomessa!

Niitä tuli tehtyä nyt viikonloppuna. Osaan tuli täytteeksi jauhelihaa ja osaan tonnikalaa. Dillat on erittäin helppo ja nopee tehdä. Aineksiakaan ei tarvitse paljoon. Tässä viime viikon resepti:

Ainekset

• Jauhelihaa
• Salsaa
• Tortilloja
• Juustoa
• Keltaista chiliä
• Salaattia, missä lehtisalaattia, ananasta, tomaattia ja kurkkua

Jauheliha ruskistetaan ja lisätään siihen salsa. Tee salaatti ja raasta juusto. Tortillat täytetään vaan toiselta puolikkaalta. Älä laita liikaa tavaraa siihen, koska muuten ne pursuavat pitkin paistinpannua. Mukaan voi laittaa reilusti juustoa, koska se sitoo dillan yhteen. Taita täytetty dilla keskeltä valmiiksi puoliympyrän muotoon ja laita lämpenemään pannulle, mihin on laitettu hieman öljyä. Itse en pese pannua jauhelihan paistamisen jälkeen, koska siitä jää hyvä maku ensimmäiseen dillaan, minkä kuoreen näin tarttuu myös hieman salsaa. Tortilla letut lämpenevät erittäin nopeasti, joten kannattaa tarkkailla asiaa ja kääntää se heti kun huomaa letun olevan jo hieman ruskea. Kaikki ainekset kuitenkin ovat jo valmiiksi kypsiä. Aseta lämmin dilla lautaselle, anna jäähtyä hieman ja halkaise sitten se kahtia.

Dillojen sisälle voi siis laittaa ihan mitä vaan. Jauhelihan lisäksi myös tonnikala on yleinen täyte täällä päin. Salaatin sijaan voi laittaa vaikka pelkkää ananasta. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi erittäin makoisa, yksinkertainen ja täyttävä ruoka!

Vaateostoksilla

Tai noh, en tiedä voiko tässä kohtaa käyttää ostoksilla -sanaa, koska mä en tule maksamaan niistä vaatteista lainkaan. Kyseessä siis äitin myymiä Friendtex vaatteita, mistä nyt tullut kesä mallisto. Joko syynä oli hienot vaatteet tai sitten vaan mun suuri odotus kesää kohtaan, mutta mä tuhlasin sitten äitin rahoja oikeen kunnolla ja täydensin vaatekaappiani suurissa määrin! Mukana oli hameita, mekkoja, mitä erilaisempia paitoja ja jokunen takki. Näissä vaatteissa on se hyvä puoli että niitä kulkee harvemmin vastaan kun jotain H&M tai VeroModa vaatteita, ja ovatpahan pikkasen parempia laadultaankin, eivät venahda pesussa miten sattuu...

Nyt kun uusiakin vaatteita on tulossa, olisi tarkotuksena tehdä myös vaatekaapin siivous. Täysin perusteellisesti siis. Kaikki mitä en ole pitänyt pariin vuoteen tai ne on rikki, venahtaneet tai kuluneet, saavat lähteä tästä kämpästä. Vaatekaappi aina pursuaa kaikkea turhaa ja sitten siellä ei pysy mikään järjestyksessä. Eli pitää käydä ostamassa jätesäkkejä ja aloittaa projekti!

Pulkkailua

Nonni, nyt on tänäkin vuonna pulkkailemaan päässyt. Keskiviikon aamuluennon ja sen jälkeisen kokoustamisen jälkeen auto ja pulkat suuntasi kohti Yyterin valkoisia dyynejä! Kuten varmaan viime vuonnakin samasta asiasta kirjoitin, pulkkailu on kyllä hyvää liikuntaa! Se mäkien ylös juokseminen on yllättävän rankkaa kuitenkin. Tällä kertaa oli käynnissa hiihtolomaviikko, niin sai pelätä ettei pikkusii haalarikavereita keilaa kumoon, mutta hyvin se meni kuitenkin. Mukana tietenkin lämmintä kaakaota ja laskiaispullaa, jotta saa vähän lämmikettä ja energiaa riittää :)

Uusi aluevaltaus

Nyt olen taas keksinyt mikä musta tulee isona! Näitä on kyllä ollut: kun olin pieni, äiti sano aina että musta tulee arkkitehti. Joskus pikkasen isompana päätin että musta tulee sisustusarkkitehti, joten aika lähellä. Sitten olikin aika jollon en halunnut olla yhtään mitään. Sitte mä halusin valokuvaajaks. Lopulta päädyin yliopistolle ja siinä vaiheessa halusin tutkijaks. Nyt kun pitäis tehdä sitä tutkimusta niin olen todennut ettei ookkaan ihan mun juttu. Se on pakko kyllä todeta, että ala taitaa olla mun juttu ja se onkin muo johdatellut mun uuteen keksintööni, eli siis visuaaliseen viestintään, tarkemmin graafiseen suunnitteluun. Jotenkin ihmeen taiteellisia aloja olleet monet, vaikka mä en oo yhtään taiteellinen :o

Koulussa ollut nyt kaks kurssii missä ollaan tehty taitto hommii, ja mie oon ihan innoissani moisista! Eilen illalla nukkumaan mentyäni valvoin vielä pari tuntii miettien käyntikortti ideoita. Tänään sellasseen sitten koulussa vapaa-ajallani teinkin. Eilen illallakin vielä vapaaehtoisesti koululle taittamaan flaijeria. Ihan ykköstä! Ainoo ongelma tässä on mun surkee mielikuvitus. Pitäis keksii uusii upeita ideoita, mutta mun pää vähän huono sellassiissa... Joten ehkä pitää tyytyy aluks kopioimaan hyvät ideat muilta ennen kun alan niitä itte keksimään. Tai ainakin toivottavasti alan.

Nyt vaan pitäis miettii miten tämän opiskelun hoidan. Pitäiskö eka lukee maisteriks ja sitten vasta amkiin? Vai kandin jälkeen jo? Tosin, voihan sitä hakee nyt jo ja lykätä kunnes gradu valmis. Siinä vielä pohdittavaa... Eilen yöllä sain kyllä mielestäni erittäin hyvän älynväläyksen kevään haun ennakkotehtäväks! Joten ehkä pitäis yrittää, ei sitä välttämättä heti pääse sisälle kuitenkaan.