Tavote syksyksi

Töissä meillä oli noin kuukausi sitten liikunnasta palaveri minkä tarkoituksena oli kai innostaa kaikki osallistumaan siihen kuuluvaan haasteeseen. Kaikki työntekijät saivat (paitsi minä, koska olen pieni ja huomaamaton ja mut unohdettiin...) askelmittarit ja tarkoituksena on joukkuesissa lähteä "maailmaa kiertämään", eli askeleista tullut summa syötetään tietokoneelle ja se näyttää missä päin maailmaa kukin tallustaa. No kuitenkin, tämä palaveri sai mut innostumaan kuntoilusta taas yhdellä uudella tavalla ja asetinkin itselleni heti tavotteen, syksyyn mennessä viis kiloa painosta pois. Tämän innostamana ostin itselleni peppulenkkarit (eli siis easytone lenkkarit) sekä myös peppusandaalit. Palaverissa sanottiin että tavote on myös kerrottava jollekkin, niin se on helpompi pitää, joten tein myös sen. Tähän meneessä, eli noin kuukaudessa on lähtenyt jo kaksi kiloa painosta, eli tavotetta lähennytään.

Eli siis tuollanneen musta siis tulee kenkien ansiosta. Ja toivottavasti sillon tulee koirakin kaupan päälisiks. Uskon tähän vakaasti!

Tähän työpaikan kuntoilujuttuun liittyi myös kuntomittaukset, mitkä järjestetään kolme kertaa, homman alussa, lokakuussa ja kun kuntoilujuttu loppuu, eli vuoden kuluttua (tai siis 13kk). Maanantaina oli mun kuntotestaukseni, mitä olen odottanut kun kuuta nousevaa. Tapani mukaan olin siellä ajoissa oven takana kyttäämässä joko pääsisin sisään ja sitten siinä vierähtikin puoli tuntia. Sellanneen iso vaaka-härveli mittasi musta kaiken, painon, lihasmassa, rasvamassan, painoindeksin, lihastasapainon, nesteindeksin, ravitsemustilan... Ja kauheesti kaikkia muitakin arvoja.

Olen ollut noin vuosi sitten myös kehonkoostumusmittauksessa (en ihan näin laajassa) ja vertasin nyt näitä tietoja keskenään. Paino oli pysynyt ihan samana, mikä on ihme, koska olen viettänyt aika lusmuu vuotta. Kuitenkin rasvamassa oli pudonnut kaksi kiloa, prosentteina 6%, mikä on kans suoranainen ihme. Se mikä oli kaikista mystisintä oli, että lihaksii on tullut 5kg lisää vuoden aikana, vaikka paino pysynyt samana. Noh, pitää ottaa huomioon, että laitteet on ollut erit ja niissä voi olla jotain heittoa.

Lopuksi yhdessä jonkun liikunta-tytön kanssa mieteimme mulle puolen vuoden tavotteet ja ne listattiin ja lupaus allekirjoitettiin. Omat tavotteeni ei kai olleet kovinkaan realistiset koska listatut tavotteet näyttää pieniltä niihin verrattuna:

Tavote 1: liikuntamäärän ylläpitäminen (sitä vois nostaakin jopa mun mielestä)

Tavote 2: ateriarytmin parantaminen (no ei sitä voi huonontaakaan....)

Tavote 3: viskeraalirasvamäärän pitäminen samassa

Tavote 4: lihasmassan nostaminen 0,7kg (kuulostaa helpolta, eikö?)

Tavote 5: rasvamassan laskeminen 0,9kg (kuulostaa edelleen helpolta?)

Tavote 6: painon pudottaminen 0,2kg:llä.

Oma tavoitteeni painon kohdalla oli pudottaa sitä vielä ainakin kolme kiloa, ja terveystäti sanoi että 200g :o Tätä vähän hämmästelin. Mutta tuo tavote on ainakin toteutettavissa vaikka viimisellä viikolla, joten siitä ei pidä huolehtia. Taidan pitää tässä oman tavotteeni ja tavoitella -5kg syksyyn mennessä! Kaiken kaikkiaan oli kyllä jälleen kerran mielenkiintoista tietää mistä oma keho koostuu ja odotan kyllä innolla miten se on muuttunut lokakuuhun mennessä. Sitä ennen vaan pitää kuntoilla ahkerasti!

Salaatteja

Joskus pienenä taaperona en tykännyt oikeestaan lainkaan salaateista. Turha lisä vaan lautasella, mitä piti olla koska ne on värikkäitä. Kummaa touhuu. En silti edelleenkään tykkää siitä että lautasella on vaan joku tylsä salaatinlehti lisukkeenä, ei se yksistään kelpaa. Mutta salaatti kunnon ateriana on kyllä hyvää, ne olen löytänyt vasta ihan viime aikoina. Kaikki lähti hesen salaatteista, erittäin yli hinnoiteltuja, mutta hyviä kyllä! Sen lisäksi tietysti keskustan K-marketin salaatti-baari, missä saa koota oman salaattinsa. Sieltä tullut haettuu enemmän kun pari kertaa lounaaks annos.

Itse olen alkanut kokeilemaan salaatin tekoa ihan vasta tällä viikolla. Vaikka eihän se mitenkään haastavaa ole. Kaksi lempparia on tähän mennessä löytynyt. Pitkä aikainen suosikki on tonnikalasalaatti, mihin tulee riisiä, tonnikalaa, pakastevihanneksia ja halutessa myös kurkkua ja omenaa. Erittäin täyttävä ja hyvä ruoka päivällä tai vaikka illalla. Ja jostain syystä aina haluan juoda pepsiä sen kanssa!

Perinteisemänä salaattina eilen kokeilin tehdä kana-ceasarsalaattia. Tosin en minkään ohjeen mukaan vaan itse soveltaen. Siihen tuli jäävuorisalaattia, erikoissalaatti sekoitusta, tomaattia, kurkkua, kanaa, salaatti juustoa ja krutonkeja. Ostin kaupasta ceasar-kastiketta, koska sitä en jaksanut itse alkaa tekemään. Oli tosin kevyt versiota, joten terveellistä edes jollain tasolla! Lopputulos tässä kokeilussa oli erittäin hyvä, ja tein tänään vielä toisen annoksen, ja masu on kyllä täynnä. Kanan ostin Prisman palvelutiskiltä, pari broilerin rintapalaa. Paljon parempaa kanaa kun jos itse paistaisi esimerkiksi kanapihveistä ja ne palottelisi. Maukasta!

Olen yrittänyt vaihtaa ruokavaliota hieman terveellisempään suuntaan, mistä osittain johtuu myös salaatti innostus. Ja olen kyllä todennut että niistäkin voi tulla vatsa täyteen. Kiitos koululle, kun sielläkin saa nykyään paljon erilaisia salaatteja ja yhtenä vaihtoehtona on salaattipöytä mistä saa koota salaattinsa. Että kyllä terveellisyyttä kannatetaan nykyään *nyöks*

Hyvät bloggaaja kaverini!

Yli vuosi sitten korviini kantautui tieto että osa tytyistä on alkanut kirjoittamaan blogeja. Näiden tarkoituksena oli kirjoitella kuulumisia, joita muut sitten voivat lukea. Näin pysyisimme selvillä muiden tekemisistä vaikka näemmekin paljon harvemmin kuin lukiota käydessämme.

Aluksi en halunnut lähteä mukaan touhuun, koska ajattelin etten jaksa mitään kirjotella ja mielestäni sellaisia blogeja on jo liikaa. Itselläkin aikoinaan yksi jäi ja unohtui... Jotenkin kuitenkin innostuin ja aloin kirjoittelemaan. Ahkera en ole kuitenkaan, mutta pyrin jotain naputtelemaan edes kerran kuussa. Yllätyksekseni olen huomannut että kirjoitukseni onkin ainoita, mitä tässä porukassa vielä ilmestyy :o Tämän pikku naputtelun tarkoituksena onkin aktivoida teidät hyvät tytyt jälleen palaamaan blogien ääreen ja kirjoittamaan ihan vaan niistä arkipäiväisistäkin asioista, niitä on mukava aina lukea!

Terveisin Mira