Jooh, nyt vihdoin alkaa vähän jännittämäänkin :o Tai aikasemmin se oli semmosta pientä hetkellistä, mutta nyt oikeesti. Kattoopas nyt miten uni tulee ja kyllähän sen pitäis tulla kun aikasin aamulla pitäis herätä! Seittämältä siis lähtee bussi kohti lentokenttää ja sieltä lento kohti Saksan Frankfurttia.
Kyseessä siis on siellä olevat U20/U23 nuorten kendo kisat mihin jostain kumman syystä päätin ilmottautua kun kerran asiaa kysyttiin. Asia houkutti varmaan lähinnä sen takia että olen aina ajatellut että jossain vaiheessa haluan kisata ja kun kerran suoraan mahdollisuutta tarjotaan niin mikäs siinä. Ja kun kerran kukaan muu suomalainen ei ole suoritusta katselemassa kun ne ketkä joukkueeseen lähti niin aina vaan helpompaa :D
Frankfurtiin saavumme joskus iltapäivällä ja siellä pitäisi ihan omin päin löytää jonkinlainen ruokapaikka sen jälkeen kun harhaillut lentokentältä keskustaan. Iskä kyllä tänään jo oli mulle tulostanut kasan karttoja niin eikös sen pitäisi onnistua. Sieltä sitten lähdemme taas jollain junalla kohti kisapaikka eli Hanau:ta, mikä pitäisi olla ihan pienen matkan päässä. Illalla meitä odottaa siellä jo harjoitukset ja toivottavasti majapaikka, mikä siis on salin lattia. Ai kun mukavaa. Lauantai meneekin koko päivä kisoissa, yksilö ja joukkue, ja toivon mukaan pääsen ajoissa nukkumaan. Sitä eniten vihaan kaikissa tapahtumissa että mä en kehtaa mennä ajoissa nukkumaan jossei kukaan muukaan mene :D Ja mä tarvin piiiiitkät yöunet! No kuitenkin, sunnuntaina sitten luvassa vähän aamupalaa, harkat ja sen jälkeen vihdoin pääsen shoppailemaan! Tosin paljon ei ole tuhlattavaa, mutta jos jotain kivaa löytys edes tuliaisiks. Ja paaaljon kuvii! Lento takasin Helsinkiin lähtee muistaakseni 19.30 tai jotain niillä main joten Porissa vasta keskellä yötä.
Pakkaamisesta ollut lähinnä stressii että mitä kaikkee mä olen mahtanut unohtaa :/ Hyvä puoli on että kaikki mahtui yhteen kassiin jopa makuupussii myöten. Ja kai sitä aina viikonlopun pärjää! Ja nyt pitää mennä yrittämään sitä nukkumista.
torstai 29. huhtikuuta 2010
tiistai 27. huhtikuuta 2010
Lälläslää, Mira lähtee Espanjaan!
Viikko ja neljä päivää niin lentokone suuntaa kohti epsanjan lämpöä! Tänään jo näytti olevan 25,6 astetta parhaimmillaan. Lälläslääääää!
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Ihanaa, töitä...
Tänään illalla (tai yöllä paremminkin) kun makasin sohvalla katsellen ties kuinka monennettä Frendit jaksoa tuli jakso missä Rachel ottaa lopputilin tarjoilija hommastaan. Siinä hän sanoi olevansa surkea tarjoilija koska ei välitä siitä mitä kahvia on missäkin pannussa ja mihin tarjottimet kuuluu laittaa. Siinä oli suuri samaistumisen hetkeni! Juuri tuollainen tunne minullakin on töissä, ei vaan kiinnosta mitkä salaatinlehdet pitäisi plokata pois ja millanneen appelsiini on kuiva ja pitääkö nämä tuotteet laittaa nyt alle vai päälle vai mitkä on varastossa vanhempia. Ja koska mua ei kiinnosta niin mä olen myös surkee siinä hommassa ja sitten mulle valitetaan ties kuinka monetta kertaa että pitää olla tarkempi siivotessa huonoja tuotteita pois. Loppujen lopuksi olen vaan ilonen niistä viikoista kun ei oo yhtään ainutta työvuoroo ja saa tehdä vaan kivoja juttuja.
Okei, eihän tällässeestä sais edes valittaa. Mulla on työpaikka mistä mä saan opiskelijan näkökulmasta hyvää palkkaa ja pääsen matkustelemaan ja ostelemaan lisää Frendit-bokseja. Ja tiedän kyllä kuinka vaikeeta kesätyöpaikan hakeminen voi olla ja kuinka onnellisessa asemmassa mä olen kun saan tehdä töitä koulun ohellakin ja pärjään taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Mutta voi kuinka kivaa se olisi kun olis työpaikka mihin aamulla menis mielellään ja päivän aikana sais tehdä jotain kehittävää eikä vaan laittaa maitoja siistiin riviin vaan jotta asiakkaat saa ne siitä heti sekottaa. Mistä vaan ei olis tekemään loppu elämääni työtä josta ei jää mitään pysyvää jälkee. Ja joka ei olis päivästä toiseen samanlaista. Eipä siinä silti, kaikkiin hommiin tarvitaan porukkaa enkä missään nimessä väheksy mitään ammattii, mutta se ei vaan ole sitä, mitä mä tykkäisin tehdä.
Ehkä palaan takas siihen että mun ei pitäis edes asiasta valittaa, mulla hyvin asiat kun tilille tulee muutakin kun opintotuki. Ja minkäs opiskelijana mahtaa, oman alan työkokemusta ei ole ja koulutustakin sen verran vähän ettei harjoittelijaksikaan vielä pääse. Mut olis semmonneen kiva työ vaan kiva... :)
Okei, eihän tällässeestä sais edes valittaa. Mulla on työpaikka mistä mä saan opiskelijan näkökulmasta hyvää palkkaa ja pääsen matkustelemaan ja ostelemaan lisää Frendit-bokseja. Ja tiedän kyllä kuinka vaikeeta kesätyöpaikan hakeminen voi olla ja kuinka onnellisessa asemmassa mä olen kun saan tehdä töitä koulun ohellakin ja pärjään taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Mutta voi kuinka kivaa se olisi kun olis työpaikka mihin aamulla menis mielellään ja päivän aikana sais tehdä jotain kehittävää eikä vaan laittaa maitoja siistiin riviin vaan jotta asiakkaat saa ne siitä heti sekottaa. Mistä vaan ei olis tekemään loppu elämääni työtä josta ei jää mitään pysyvää jälkee. Ja joka ei olis päivästä toiseen samanlaista. Eipä siinä silti, kaikkiin hommiin tarvitaan porukkaa enkä missään nimessä väheksy mitään ammattii, mutta se ei vaan ole sitä, mitä mä tykkäisin tehdä.
Ehkä palaan takas siihen että mun ei pitäis edes asiasta valittaa, mulla hyvin asiat kun tilille tulee muutakin kun opintotuki. Ja minkäs opiskelijana mahtaa, oman alan työkokemusta ei ole ja koulutustakin sen verran vähän ettei harjoittelijaksikaan vielä pääse. Mut olis semmonneen kiva työ vaan kiva... :)
perjantai 16. huhtikuuta 2010
Bikinit
Anen innoittamana itsekkin sitten suuntasin Nellyn sivuolle suunnittelemaan bikineitä. Kaikki suunnittelu jutut on kivoja, mutta miks aina loppuu itsellä mielikuvitus kun sellaisia alkaa tekemään :D
Nyt itsekkin odottelen jos ensi viikolla H&M:stä tulisi tilaamani bikinit ja muutkin vaatteet, yli kuukauden niitä jo olen odotellut. Ja lopputulos on kuitenkin se ettei ne sovikkaan päälle. Muutenkin pitäisi tehdä vaatekaapille kesäksi perusteellinen siivous! Laittaa talviset villapaidat johonkin parempaan talteen ja alkaa silittämään hameita ja toppeja, joskos niitä pääsisi piakkoin käyttämään. Vähän kyllä masentavia tämän hetken säätiedoitukset ovat.
Nyt itsekkin odottelen jos ensi viikolla H&M:stä tulisi tilaamani bikinit ja muutkin vaatteet, yli kuukauden niitä jo olen odotellut. Ja lopputulos on kuitenkin se ettei ne sovikkaan päälle. Muutenkin pitäisi tehdä vaatekaapille kesäksi perusteellinen siivous! Laittaa talviset villapaidat johonkin parempaan talteen ja alkaa silittämään hameita ja toppeja, joskos niitä pääsisi piakkoin käyttämään. Vähän kyllä masentavia tämän hetken säätiedoitukset ovat.
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Oi sinä ihana oppiaineeni mun!
Eilen alkoi kurssi nimeltä kuolemanrituaalien digitalisoituminen. Olin kurssille ilmottautunut vain ja ainoastaan sen takia että saan tarpeeksi opintopisteitä ja koska paljoon muuta ei ollut tarjolla. Aihe tuntui jotenkin hieman oudolta ja ei niin kiinnostavalta, mutta kolme luentoo + harjoitukset + essee = 5 opintopistettä, eli kai semmosseen nyt suorittaa yhtäkkii. Mutta kuitenkin jo ensimmäisellä luennolla milikuvani kurssista mureni pienen pieniksi murusiksi ja mielenkiinto senkun kasvoi.
Luennoitsijana toimi meidän laitoksen jatko-opiskelija joka oli tehnyt gradunsa "Memoria Virtualis - kuolemanrituaalien digitalisaatio virtuaalisessa ympäristössä" Jyväskylässä. Aiheeseen siis kuului miten muistaminen on tuotu virtuaaliseen ympäristöön: muistomerkki-sivustot ja reaaliaikaset online pelit esimerkiksi. Näistä muistomerkki systeemi sivuista en ollut nyt ihan niin kiinnostunut, niihin tutustunut ennekin, tosin ei näin tarkasti. Mutta ymmärrän kyllä miksi ne on niin suosittuja: siinä missä ennen vierailtiin haudalla muistelemassa ihmistä niin nykyään voi mennä kännykällään nettiin katsomaan henkilölle tehtyä muistomerkki-sivua. Se on aina mukana mihin meneekin ja helposti saatavilla. Myös varmasti iso apu monille läheisille, kun he voivat muistella pois mennyttä henkilöä sen avulla.
Se mikä tässä aiheessa oikeasti kiinnosti oli se miten ihmisiä voidaan nykyään muistaa vaikka online peleissä (WoW, Second Life...) ja miten ihmisen "vaikutusvalta" muihin ihmisiin on kasvanut internetin ja sen tuoman yhteisöllisyyden myötä. Siinä missä ennen hautajaisiin tuli sukulaisia ja läheisiä tuttavia, nykyään muistotilaisuuteen voi osallistua ihmisiä ympäri maailmaa. Jos henkilö on ollut aktiivinen pelaaja ja hän on voinut saada paljon ystäviä ja arvostusta omassa peliyhteisössään niin totta kai myös tämä yhteisö joutuu kohtaamaan suuren menetyksen kun henkilö kuolee. Heidän peli-maailmassaan on aukko ihan samoin kun oikeassakin maailmassa. Siksi myös tämä peliyhteisö voi haluta muistella poismennyttä jäsentään ja surra häntä järjestäen muistotilaisuuden pelissä. World of Warcraftissa on muistomerkkejä joidenkin henkilöiden kunniaksi sekä hahmoja samasta syystä.
Second Life:ssä on myös puisto, johon voi laittaa muistomerkin jonkun edesmenneen pelaajan muistoksi ja Aces of High 2:ssa (toiseen maailmansotaan sijoittuva peli) on järjestetty ohilentoja joihin on osallistunut niin omaisia kuin kanssapelaajiakin. Nykyinen digitalisoitunut maailma, missä monen elämään internet kuuluu, on kasvattanut ihmisen verkostoa paljon. Ihminen kuuluu omaan perheeseensä ja sukuunsa, kyläänsä ja mihin kaikeen kuuluukaan, mutta hänellä voi olla myös oma peli-identiteetti, oman elämänsä jatke tai siitä täysin poikkeava. Hän voi päivittäin seurustella ihmisten kanssa keitä ei koskaan ole kasvokkain nähnyt, mutta joihin hänen kuolemansa kuitenkin suuresti vaikuttaisi.
Tämän takia niin pidän alasta, jota opiskelen: niin tylsän ja ihmeellisen kuuloinen kurssi voi osoittaia äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja antaa niin paljon mietittävää ja pohdittavaa ja sitä heti haluaa hakea asiasta lisätietoa. Heti kotiin päästyäni halusin alkaa tekemään harjoitustehtäviä ja varasin aiheeseen liittyviä kirjoja kirjastosta. On se hienoa että yläasteen ja lukion jälkeen opiskelu on oikeasti mielenkiintoista ja sitä lukee mielellään. Toki poikkeuksia on, mutta ei anneta niiden pilata tätä oloa :D
Luennoitsijana toimi meidän laitoksen jatko-opiskelija joka oli tehnyt gradunsa "Memoria Virtualis - kuolemanrituaalien digitalisaatio virtuaalisessa ympäristössä" Jyväskylässä. Aiheeseen siis kuului miten muistaminen on tuotu virtuaaliseen ympäristöön: muistomerkki-sivustot ja reaaliaikaset online pelit esimerkiksi. Näistä muistomerkki systeemi sivuista en ollut nyt ihan niin kiinnostunut, niihin tutustunut ennekin, tosin ei näin tarkasti. Mutta ymmärrän kyllä miksi ne on niin suosittuja: siinä missä ennen vierailtiin haudalla muistelemassa ihmistä niin nykyään voi mennä kännykällään nettiin katsomaan henkilölle tehtyä muistomerkki-sivua. Se on aina mukana mihin meneekin ja helposti saatavilla. Myös varmasti iso apu monille läheisille, kun he voivat muistella pois mennyttä henkilöä sen avulla.
Se mikä tässä aiheessa oikeasti kiinnosti oli se miten ihmisiä voidaan nykyään muistaa vaikka online peleissä (WoW, Second Life...) ja miten ihmisen "vaikutusvalta" muihin ihmisiin on kasvanut internetin ja sen tuoman yhteisöllisyyden myötä. Siinä missä ennen hautajaisiin tuli sukulaisia ja läheisiä tuttavia, nykyään muistotilaisuuteen voi osallistua ihmisiä ympäri maailmaa. Jos henkilö on ollut aktiivinen pelaaja ja hän on voinut saada paljon ystäviä ja arvostusta omassa peliyhteisössään niin totta kai myös tämä yhteisö joutuu kohtaamaan suuren menetyksen kun henkilö kuolee. Heidän peli-maailmassaan on aukko ihan samoin kun oikeassakin maailmassa. Siksi myös tämä peliyhteisö voi haluta muistella poismennyttä jäsentään ja surra häntä järjestäen muistotilaisuuden pelissä. World of Warcraftissa on muistomerkkejä joidenkin henkilöiden kunniaksi sekä hahmoja samasta syystä.
Second Life:ssä on myös puisto, johon voi laittaa muistomerkin jonkun edesmenneen pelaajan muistoksi ja Aces of High 2:ssa (toiseen maailmansotaan sijoittuva peli) on järjestetty ohilentoja joihin on osallistunut niin omaisia kuin kanssapelaajiakin. Nykyinen digitalisoitunut maailma, missä monen elämään internet kuuluu, on kasvattanut ihmisen verkostoa paljon. Ihminen kuuluu omaan perheeseensä ja sukuunsa, kyläänsä ja mihin kaikeen kuuluukaan, mutta hänellä voi olla myös oma peli-identiteetti, oman elämänsä jatke tai siitä täysin poikkeava. Hän voi päivittäin seurustella ihmisten kanssa keitä ei koskaan ole kasvokkain nähnyt, mutta joihin hänen kuolemansa kuitenkin suuresti vaikuttaisi.
Tämän takia niin pidän alasta, jota opiskelen: niin tylsän ja ihmeellisen kuuloinen kurssi voi osoittaia äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja antaa niin paljon mietittävää ja pohdittavaa ja sitä heti haluaa hakea asiasta lisätietoa. Heti kotiin päästyäni halusin alkaa tekemään harjoitustehtäviä ja varasin aiheeseen liittyviä kirjoja kirjastosta. On se hienoa että yläasteen ja lukion jälkeen opiskelu on oikeasti mielenkiintoista ja sitä lukee mielellään. Toki poikkeuksia on, mutta ei anneta niiden pilata tätä oloa :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)