Kendoilua

Miten aina käy niin hyvä tuuri että on kipeenä juuri silloin kun voisi treenata oikeen kunnolla? Mutta noh, estääkö se silti. Kun täälläpäin joku korkeearvoinen kendo-opettaja on paikalla niin eihän sellaista voi missata. Seuran sähköpostilistallakin oli viesti että "Kaikki mukaan. Ja vaikka olisit kipeä, sairas tai jotain muuta, tulemalla salille ja seuraamalla ja katselemalla opetusta voi oppia myös paljon." Joten viimeisenä päivänä vaikka nuha oli noussut korkeammalle tasolle, olihan se pakko silti salille mennä!

Vaikka opettajan vetämät treenit kuulostaakin erittäin helpolta, peruslyöntejä parin kanssa, yks ja yks kunnes käsketään lopettamaan (ja muutenkin ihan perus touhuu, mitä normaalissakin treeneissä), oli se silti ainakin minun mielestä erittäin rankkaa! Kyllä sitä sitten vaan keskittyy enemmän ja tekee täysillä että sais annettua hyvän kuvan itsestään. Tunninkin treenit voi viedä voimat aikas hyvin. Ja jälkeenpäin ah, sitä ihanaa kipua hartioissa, käsissä, reisissä, pohkeissa, akilleksessa, kantapäässä ja päkjässä. Oli se kuitenkin sen arvosta. Jotenkin se avaa tukkosen nenänkin :o

Vaikka treenit olikin tehokkaita ja niissä oli paljon uusia mielenkiintoisia tapoja tehdä asioita, tuntui kuitenkin etten näiden neljän päivän aikana saanut siitä henkilökohtaisesti mitään. Ehkä ajattelen asiaa hieman itsekkäästi, mutta jos kerran tuollainen vieras Porissa on, niin haluaisin että tekemistäni korjattaisiin ja neuvottaisiin. Jotenkin kaikki huomio kohdistui vaan maajoukkue jäsenelle. Onhan sekin tietysti ymmärrettävää, pitää kai heidän tehdä parhaansa kun Suomea menevät maailmalle edustamaan. Mutta heilläkin omia leirejään, joissa kyseinen opettaja opettamassa, miksei niitä asioita voi odottaa sinne asti.

No tyydytään kuitenkin siihen mitä oli ja kyllä tosiaan kunnon harkkoihin sai osallistua. Kaloreita kului varmasti erittäin kiitettävä määrä. Ja saihan siinä samalla harjoitella hieman japanin kuulunymmärtämistä ja todeta, että eihän sitä paljon mitään osaa :D Sama sieltä ja toinen täältä. Mutta ehkä ens kerralla paremmin.

Lento lämpimään!

Nyt ne on ostettu! Tililtä meni 351 euroa ja muutama sentti, mutta nyt on lentoliput Espanjan lämpöön! Tätä olenkin toivonut ja odotellut. Nyt mun syväjäätyneet luuni pääsevät sulamaan. Tosin matka on vasta toukokuussa, mutta pelkkä ajatuskin lämmittää.


Pitkään tätä olen harkinnut ja pohtinut mennäkkö vaiko eikö mennä, mutta kyllähän se on pakko tilaisuus hyväksi käyttää kun sellainen eteen tulee :) Espanjassa en ole muutamaan vuoteen ollutkaan, tai muuallakaan etelän maissa, joten kyllähän sitä jo kaipaa auringonottoa altaan reunalla sekä pimeitä lämpimiä iltoja. Malagan tienoilla näyttää olevan nyt jo lämmintä melkeen 20 astetta, joten suurella todennäkösyydellä se ehtii siitä nousemaan kolmessa kuukaudessa ja saan kunnon rusketuksen ennen kesää. Kuvista päätellen allas alue näyttääkin niin mukavalta että ehkä siellä tulee aikaa vietettyy.

Ilmeisesti lähimaastossa on myös isoja ostospaikkoja ja paljon puhuttu outlet-paikka, mihin menemistä odottelen myös paljon. Mitä kaikkee hienoo sieltä voisikaan löytää halvalla! Pitää ehkä säästää ahkerasti nämä muutama kuukausi.


Tietysti tämä tarkoittaa myös että kesäkuntoon on tultava jo kolmessa kuukaudessa, mutta ehkä mä jatkan siihen asti vaan meneillään olevaa karkkilakkooni (sortuminen mahdollista). Pitää ehkä käydä salilla ja uimassakin hieman ahkerammin. Hyvä puoli tietysti että saa alkaa pian kattelee taas kesävaatteita! Kaivaa varastoista kaikki ihanat hameet ja topit ja ne on niin ihanan värisii :) Matkan jälkeen täälläkin alkaa olee jo melkeen kesä, joten ei sitä enää niin kauaa tarvi odotella.