Ainakin minulla on tavoite!

Ilmoittauduin jokunen viikko sitten mutajuoksuun. Kuten sitä käsittelevästä postauksesta kävi ilmi, en ole pahemmin tänä kesänä juossut. Muutamia satunnaisia lenkkejä siellä ja täällä ja vähän miten sattuu. Ilmoittauduin kuitenkin juoksuun koska halusin ryhdistäytyä ja alkaa juoksemaan. Ja koska uskon sen olevan äärimmäisen hauskaa, mikä taisi kuitenkin olla se pääpointti :)

Tämän päätöksen jälkeen olen kuitenkin vihdoin ja viimein ryhdistäytynyt juoksemisen suhteen ja tänään koin jotain mitä en ole ikänä ennen kokenut: nautein juoksemiseta! Olen aina ennen vain nauttinut siitä tunteesta että juoksin mutta nyt en olisi millään malttanut lopettaa. Sain vihdoinkin tunteen että tästä ehkä saattaa joskus tullakkin jotain!

Ensimmäistä kertaa tavoitteellisesti taisin alkaa juoksemaan toisen puoliskoni kanssa joskus kolmisen vuotta sitten. Edelleen minä olen vältellyt juoksulenkkejä kun taas hän juoksentelee kun pupu kymmenisen kilometrin lenkkejä. Oma juokseminen on aina tökännyt siihen, etten vaan ole nauttinut siitä vaikka tiedän erittäin hyvin että se tekee minulle hyvää.

Ehkä siis kannatti rämpiä niillä monilla tuskasillakin lenkeillä että vihdoin pääsin kiinni siihen yhteen loistavaan!

Tavoitteen asettaminen oli kuitenkin tässäkin tilanteessa varmasti se tärkein juttu. Jos minun ei tarvisi juosta ensi kuussa mudassa rämpien ja esteitä ylittäen, kävisin edelleen satunnaisilla lenkeillä ilman määränpäätä. Nyt on täytynyt ottaa itseään niskasta kiinni ja käytävä ainakin se kaksi kertaa viikossa juoksemassa jotta pääsisin edes jonkinlaiseen kuntoon.

Tavoite on siis asetettu ja töihin ryhdytty. Nyt pitää vaan katsoa täyttyykö tavoite :)

“I like my body because it’s magic”

Mistä sinä pidät omassa vartalossasi? Välillä meidän on vaikea keksiä vastausta tällaiseen kysymykseen jos vastaisimme siihen lainkaan. Olenko oikeasti tyytyväinen mihinkään tai voinko myöntää että pidän omasta kehostani?

Löysin tänään eräästä nettilehdestä loistavan kirjoituksen siitä, mistä eri lapset pitävät itsessään. Blogikirjoituksessa oltiin hienosti esitelty lasten omat lausahdukset ja teki itsekin mieli palata samaan vilpittömään olotilaan! Blogitekstin löydän täältä.

Jokaiselle meistä tekee hyvää välillä kehua itseään. Monesti ajattelemme omasta kehosta negatiivisesti, vaikka aihetta ylpeyteenkin olisi. Hiukseni ovat ohkaiset, reiteni paksut, selkäni liian lyhyt että paidat näyttäisivät hyvältä päälläni... Negatiivisia asioita on helppo keksiä!

Kuva alkuperäisestä “I like my body because it’s magic” -blogitekstistä Interrupt-sivustolta

Mutta mistä me sitten pidämme omassa kehossamme? Itse olen aina pitänyt siroista ranteistani! Pidän myös pitkistä sormistani. Pidän solisluistani ja taipuisista hiuksistani.

Mutta kuten lapsilta alkuperäisessä tekstissä voimme oppia, kaiken ei tarvitse olla vain ulkonäöllisiä seikkoja! Vaikka reiteni olisivatkin (ainakin vielä) hieman paksut ja pohkeeni isot, pääsen niiden avulla kävelemään, juoksemaan, harrastamaan kendoa ja kyykkäämään salilla! Ilman jalkoja en voisi nauttia näistä asioista, joten pidän omista jaloistani.

Pidän myös kehostani, koska se on terve. Pidän kehostani, koska sen on ainutlaatuinen.

Kliseistä? Kyllä vain, mutta ei se haittaa! Aina ei tarvitse ajatella mitä haluaisin muuttaa, koska kaikkeen emme edes rankalla treenauksella voi vaikuttaa, selkäni ei siitä mihinkään silti pidenny.

Suosittelen kaikkia lukemaan alkuperäisestä kirjoituksesta mistä kaikesta ne lapset pitävät omassa kehossaan ja miettiä mistä itse pitää! Meidän pitäisi olla enemmän tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja mihin me pystymme ilman että ajattelemme mistä emme pidä.

“Something I like about my body is how fast I can run, and how healthy I am.” 

9-year-old Lana

Banaanipannarit ekstra proteiinilla!

Aikaisemmin postasin jo monessa paikassa nähdyn banaanipannukakkujen ohjeen, mikä on ihan älyttömän hyvä iltapala, aamupala tai välipala ja vetää mielestäni vertoja ihan tavallisillekin letuille! Nyt sain kuitenkin vihdoin ja viimein ostettua myös vanilijan makuista heraa minttusuklaan makuisen lisäksi ja pääsin vihdoin testaamaan myös proteiinipitoisempia pannareita.

Aluperäinen resepti ei siitä pahemmin muutu, proteiinia vain tulee enemmän! Tuossa vanilijan makuisessa herassa on vaan se hyvä puoli että mukaan ei todellakaan tarvi enää laittaa makeutusta stevian muodossa vaan proteiinijauhe makeuttaa letut erittäin hyvin.

Näihin lettuihin siis tarvit seuraavaa:

• 2 kanamunaa
• 1 banaani
• pari lusikallista heraproteiinia

Ja jos pannusi on yhtä huono kun minulla, paistamiseen kookosöljyä että letut eivät pala pohjaan.

Valmistus tietenkin menee ihan samalla kaavalla kun tavallistenkin banaanipannareiden ohje, mikä siis löytyy täältä, mutta mukaan sekoitukseen tuo hera.

Kaloreita tällaisessa annoksessa on (kalorilaskurin mukaan) noin 322 kcal.

Proteiinia: 27g
Hiilihydraateita: 23g
Rasvaa: 14g

Nykyään minua pyydetään tekemään näitä lettuja iltapalaksi ihmeen usein, eli toimii kyllä eikä ole vain minun mielipiteeni :) Ei kukaan edes huomaa että nämä ovat terveellisiäkin. Pakastevadelmia päälle niin voi juku!

Let's get dirty!

En juuri innostu juoksemisesta. Innostun kyllä ajatuksesta että harrastaisin juoksemista ja kiertäisin ympäri maailmaa osallistuen maratooneihin ja keräisin kaulan täyteen mitalleja. Mutta juokseminen on vaan niin tylsää! Pidän siitä tunteesta lenkin jälkeen kun on selvinnyt lenkkipolulta takaisin kotiin ja on tullut poltettua kalori jos toinenkin, mutta juoksun aikana toivoisin sen vain olevan ohi. Siinä vaan juostaan ja siitä en ole saanut mitään suurempia innostuksen puuskia.

Mutta jos pelkästään juokseminen on tylsää, lisätään siihen vähän mutaa, erilaisia esteitä ja hauskanpito niin sitten jopa minä asiasta innostun! Eli siis täältä tullaan mutajuoksu!

Mutajuoksu on maailmalla ilmeisesti jo erittäin suosittu konsepti ja kerännyt jo Suomessakin suuren määrän harrastajia. Olenkin aikaisemmin nähnyt kuvia maailmalla olleista tapahtumista muun muassa Men's Health -lehdessä ja olen haaveillut sellaisesta tapahtumasta myös Suomessa. En vain tiennyt että niitä on järjestetty jo ainakin muutaman vuoden ajan!

Ehkä siihen oli syynsä miksi lapsena viihdyin partiossa ja minua ei todellakaan haitanuut mutaiset leiripaikat ja metsässä ryömiminen. Tai sitten se on kasvattanut minua juuri tällaisia juoksutapahtumia varten! Oli niin tai näin, tänään ilmoitin tämän pariskunnan Rauman Mutajuoksuun!

Rauman Mutajuoksu on 5 kilometrin pituinen lenkki erilaisine esteineen. Aikaisemmin katselin että ensi vuonna haluan lähteä kohtu Oulua ja Extreme Run -tapahtumaa, mutta sitä ennen tarvitsen hieman enemmän harjoitusta, koska matka on peräti 15 kilometriä! Sen puolesta tämä Rauman tapahtuma on helpompi paikka aloittaa ja testata millainen laji on oikeasti kyseessä.

Nyt siis pitää aloittaa myös hieman tavoitteellisempi harjoittelu! Olen tänä vuonna juossut hyvin epäsäännöllisesti, joten ehkä pitää katsoa jaksanko edes juosta 5 kilometriä putkeen! Löysin myös Men's Healthin nettisivuilta ohjeet miten harjoitella juuri mutajuoksua varten.

Aikaa harjoitteluun on alle neljä viikkoa. Se on siis aloitettava än - yy -tee, NYT!

FitnessGuru

Tällä viikolla vihdoin posti toi mukanaan kauan odotetun paketin Ruotsista! Vihdoin olin saanut sen verran työskenneltyä että oli palkkaa tilata jotain kivaa. Toki paketin sisältö olisi voinut olla hieman monipuolisempikin, mutta nuukuus iski! Ehkä ensi palkasta sitten.

Ilmeisesti minulla on jokinlainen fiksaatio juomapulloihin ja sheikkereihin, joten tilasin uusia kirkkaanvärisiä sheikkereita lisää hyllyyni! Mutta onhan värien vaikutusta mielialaan, ruokailukokemukseen ja mihin tahansa muuhunkin tutkittu ties kuinka paljon ja kyllä ainakin nämä värit saavat minut juoksemaan salille pää kolmantena jalkana :)

FitnessGuru on Ruotsalainen fitness-alan yritys, minkä nettikaupasta saa tilata heidän tuotteitaan ja valikoimaa on vaikka kuinka paljon! Sheikkereitäkin löytyy isoja ja pieniä, oransseja, vihreitä, valkosia ja mustia ja lista vain jatkuu! Joten jokaiselle jotakin. Itse olisin halunnut tilata myös heraproteiinia heidän valikoimastaan, mutta tosiaan ensi kertaan jäi. Kuten myös monet muutkin tuotteet.

Ensi tilauksesta mukaan lähtee varmaankin

• Heraproteiini
• Kanamunaproteiini (yksi purkki vastaa 233 munanvalkuaista!)
• Nuudeleita (vain kahdeksan kaloria per paketti!)

Valitettavasti en enää löytänyt heidän sivuiltaan ainakaan näin yhtäkkiä, t-paitoja ja toppeja mistä valikoimasta minun piti ainakin tilata Stong is the new skinny -toppi. Slogan ei toki ole heidän vaan tämän blogin alulle laittama ja suuren suosion saanut, mutta FitnessGurun topit olivat mielestäni silti tyylikkäämpiä!

Ja vielä lopuksi paras asia: sivusto on oman tilauseni jälkeen ilmestynyt myös suomenkilellä! Itse vielä taiteilin oman tilaukseni ruotsinkieliseltä sivustolta ja en ollut ruotsissa hyvä lukiossa, saatikka monta vuotta sen jälkeen, kun kyseistä kieltä ei ole tullut käytettyä. Enää ei siis tarvitse arvuuttelun ja sanakirjan kanssa käydä sivuja läpi mitä mikäkin tuote sisältää :)

Aitoa paljasjalkajuoksua!

Pitkän aikaan on ollut puhetta että pitäisi mennä juoksemaan rannalle, heittää lenkkarit syrjään ja juosta paljain jaloin pehmeässä hiekassa! Hiekassa juokseminen on monta kertaa raskaampaa ja tekee hyvää jaloille. Kaiken lisäksi siitä tulee erittäin kesäinen fiilis :)

Vein tässä porukoilta pienen pinon Kunto plus lehtiä ja sieltä löysin myös lyhyen lyhkäisen jutun hiekalla juoksemisesta. Siinä sanottiin että hiekalla juokseminen kehittää voimaa hurjasti paljon nopeammin kuin tasaisella maalla juokseminen! Onhan hiekka pohjana hyvin pettävä ja epätasainen, askeleen onkin oltava tukevampi jotta liikkeelle pääsee. Käy siis järkeen.

Eli, herätyskello soittamaan ennen seitsemää ja suuntasimme kohti Yyteriä, mistä juoksumaastoa löytyy noin kuuden kilometrin edestä. Ei voi siis sanoa ettei tila riitä! Kun herätyskello soittaa tuolla tavoin keskellä yötä, ei ihan ensimmäisenä haluaisi kiskoa lenkkivaatteita päälle ja suunnata juoksemaan, mutta se todellakin kannatti! Rantajuoksu oli kyllä yksi parhaista kokemuksista juoksun parissa pitkään aikaan!

Lenkkiin kuului kaksi osuutta, valokuvausosuuksien lisäksi tietenkin.

1) Juoksulenkki rantaviivaa pitkin, settiin kuului 5min juoksua, 2min kävelyä x n
2) Mäkijuoksua dyynejä ylös, 3 kertaa täysillä

Ja jos luulit että mäkijuoksu on rankkaa, kokeile tehdä sitä hiekalla. Tuntuu että jokaisella askeleella ylöspäin tiput puoli askelta alas kun hiekka lähtee luistamaan jalan alta. Jokainen spurtti kesti kuitenkin vain 20 sekunttia, siinä ajassa ehti kipuamaan sen lähes korkeimman ja jyrkimmän hiekkadyynin ylös asti.

Mäkijuoksua dyyniä ylös asti!

Hiekalla juostessa on helppo tarkistaa myös oma askellus. Testasimme pieniä juoksuja ja tarkistimme hiekasta miten oma askel on kulkenut. Hiekka on siitä hyvin raaka, että se tosiaan kertoo totuuden! Astutko enemmän kantapäällä vai päkiöillä? Ruopaisetko kunnolla vai onko askeleesi kevyt ja hiekkaan jää tasainen jalanjälki? Itseltäni huomasin että toisen jalan mennessä täysin suoraan eteenpäin, osoittaa vasen jalkani juostessa ulospäin. Enpäs tätäkään ole ennen tiennyt! Nyt jatkossa pitää kiinnittää huomiota siihen että molemmat jalat osoittavat sinne minne niiden kuuluukin.

Valitettavasti Suomen kesä on lyhyt ja tälläisiä juoksutreenejä ei niin montaa vuoteen mahdu. Kannattaa siis nauttia vielä niistä muutamista kauniista päivistä, mitä toivottavasti vielä tulee ja suunnata ulos ottamaan aurinkoa tällaisissakin merkeissä :)

Wuhuu, hiekkamäet valloitettu!