Lontoilua

Aluksi pakko myöntää, että mä olen selvästikkin tosi huono blogin kirjottelija. Aina se vaan tuppaa jäämään vaikka voiskin kirjoittaa. Mutta nyt joulun kunniaks ittee niskasta kiinni ja koneen ääreen *nyöks*

Lontoon reissu osu siinä mielessä mitä parhaimpaan ajankohtaan, että siellä ei ollut silloin lunta, oli plussa kelit, ja kaikki lentokentät toimi moitteettomasti, vaikka lennot vähän myöhässä olikin. Siis lento meni Saksan kautta, missä Englannin tapaan lentokentät on nyt tökkinyt pahemman kerran lumen takia.

Matka alkoi Helsinkiin menemisellä, mikä aina niin tylsää kun se bussi menee noin neljä tuntii. Nyt oli kyllä se hyvä, että matkustaminen tapahtui yöllä ja mä nukuin melkein koko matkan. Sitten lentokoneeseen, mikä kiappas saksan kautta ja Lontoossa oltiin puolenpäivän jälkeen. Ensimmäinen etappi oli Piccadilly ja Starbucks. Kahvi todellakin tuli tarpeeseen, kuva paljasti väsymyksen.

Hotellin etsiminen olikin haasteellisempi tehtävä. Kaupunginosaan pääsi helpolla yhdellä ja samalla metro linjalla, mutta koska oli unohtanut ottaa mukaan niin hotellin osoitteen kuin kartankin sen sijoinnista, niin etsimistä varten piti kysyä ohjeistust. Onneks jonkun toimiston joku kiva setä osas auttaa. Huone oli pieni ja viihtyisä ja siellä oli 32 tuuman televisio, mistä tuntui aina tulevan Top Gear ohjelmaa. Ei siinä mitään, se on hauskaa ja leppoista viihdettä.

Pakolliset turistikohteet olivat: Big Ben, Westminster Abbey, London eye, British Museum. Madame Tussaud's, Tower Bridge, sekä ne kaikkein kuuluisimmat kaupat, vaikka niistä ei olisikaan varaa mitään ostaa. Harrods ei ollut kyllä yhtään niin kiva kun muistin ja ajattelin. Ehdoton lemppari sen sijaan olivat Fortnum & Masons tavaratalo (perustettu piccadillylle vuonna 1707) sekä kirjakauppa Waterstones. Ensimmäisellä kerralla kyseisessä kirjakaupassa olin niin väsynyt ja jalat sattuivat niin paljon, niin en jaksanut kaikissa kuudessa kerroksessa pahemmin kiertää niin lysähdin vaan maailman mukavimmille nahkatuoleille, milloin missäkin kerroksessa. Ne oli niin pehmeet! Hienoa oli myös se, että sain ottaa kirjan mukaan ja lueskella sitä niissä nojatuoleissa. Mitä ylellisyyttä! Kirjat ylipäätään olivat siellä tosi halpoja, ja kyllä niitä muutama mukaan tarttuikin.

Ravintoloissa ei käyty niin paljon kuin alunperin ehkä oli tarkoitus. Jotenkaan nälkä ei tullut kun joskus kuuden aikaa illalla, vaikka koko päivä käveltiin ja jalat sattu niin. Muta ehdoton lemppari paikka, missä kolme kertaa käytiinkin, oli Yo Sushi! Siis hieno idea laittaa pienii annoksii liukuhihnalle pyörimään ja siitä sitten saa valkata haluamansa ja lopuksi maksetaan lautasten värien mukaan. Halvin annos oli 1,70£ ja kallein 5£. Sushit siellä oli tooooosi hyviä (jopa kurkku sushi, hinta 1,70£ neljä kappaletta) ja lemppari oli kana katsu (3,40£).

Vielä pieni pätkä ostoksista. Loppujen lopuksi en paljon ostanut, vaikka käsimatkatavarat ihan täynnä olikin. Mukaan tarttui siis viisi kirjaa, British Museumista paita ja naamio, Hard Rock Cafe- t-paita pari villapaitaa (Gap), mekko (DKNY), paita (Gucci), Hello Kitty avaimenperän Harrodsilta.

Totesin kyllä, että vaikka Lontoo ei ole ihan keskustaa lukuunottamatta kovinkaan kaunis paikka, on se vaan hieno. Jos lotossa joskus tulis voitettua, niin voisin sinne muuttaa muutamaks kuukaudeksi. Tuntuu semmosseelta paikalta, että siellä oikeesti vois viihtyykkin.

Pop Tarts!

Gilmore Girlsissa ne aina syö Pop Tartseja. Aamupalaks ja välipalaks ja leffailtoina. Ei sitä kuitenkaan aina huomaa koska se suomennetaan vaan sanalla 'piiras'. No nyt olen itsekkin löytänyt Pop Tartsien ihanuuden kun niitä vihdoin tuli Poriinkin myyntiin. Tosin tarjonta on aika rajallinen ja ne on erittäin kalliita. Cittarissa maksaa paketti 5.95e, mutta nyt löysin keskustan k-marketista niitä hintaan 4.95e! Eli selvästikkin maamme on menossa parempaan suuntaan :)


Pop Tartsit on ehkä parasta napostelu ruokaa mitä on keksitty, tai ainakin mistä mä olen tietonen. Ja ne on terveellisiäkin! Tai niin mä ainakin haluan uskoa, koska paketissa sanotaan että valmistettu aidoista marjoista, tai sisältää 7 vitamiinia. Ja mä uskon kaikki mitä mulle sanotaan, eli ne siis on terveellisiä *nyöks* Innolla odottelen jo että Lontoossa pääsen tutustumaan kunnon tarjontaan (ainakin toivottavasti siellä niitä kunnolla myydään) ja ostan niitä matkalaukun täyteen. Ehdottomasti parhaita, mitä Porista tällä hetkellä saa on Wild Grape maku, vaikka ne näyttääkin oikeen väriainepommeilta. Toinen hyvä on Blueberry Muffin. Nams! Taidankin laittaa samantien muutaman leivänpaahtimeen lämpeemään!

London baby!

Nyt on matka lontooseen varmistunut. Koska ensi keväänä ei Japaniin mennäkkään, on mahdollisuus tehdä jokin pienempi matka tänä vuonna. Ja se siis Lontooseen ostelemaan joululahjoja. Eilen kävin ostamassa matkaoppaan ja tänään tuli varattua niin hotelli kuin lennotkin. Eli siis pääsen parin kuukauden päästä ihastelemaan Lontoon jouluvaloja ja ihania öky kalliita kauppoja seka museoita! Nyt siis suunnittelu käyntiin koska kaikkialle ei tosiaankaan ehdi sen viiden päivän aikana mikä siellä ollaan. Pakolliset kiertämiskohteet ovat kuitenkin: British Museum, Lontoon outlet-kylä, Harrods, kaunein tavaratalo Selfridges, London Eye, Madame Tussaud's vahakabinetti... Ja olihan siellä paljon muutakin! Mutta nyt suunnittelemaan!

Gilmore Girls

Kattelin tässä You tubesta Gilmore pätkiä ja siihen vaan jää koukkuun. Vaikka tässä onkin tullut katottua Frenedejä ja Miehen puolikkaita välillä. Niin ehkä pitää siirtyä Gilmoren tyttöjen pariin taasen. Lorelai on ihan selvästi viksuin nainen ja Rorylla ihanimmat hiukset.

Nuhanunnu, laivailu ja karkkilakko

Kyllä vain, maanantaina se alkoi. Ensin pienin sievin niiskutuksin ja pärskäisyin, mutta päivä päivältä voimistuen. Muutaman päivän jälkeen se oli jo töräyttelyä. Ihan kuin norsut. Nenu vuotaa ja ääni on epätyttömäisen matala. Mä vihaan nuhaa. Sillon ei voi kuitenkaan vielä vedota että on kipee mutta ei kuitenkaan jaksa mitään ja koko ajan on niistettävä. Ärsyttävää. Ja vielä lomaviikko eli ei paljon mitään jaksa tehä ja aika menee haaskuun. Ja mä vihaan nenäsumutteita. Se tuntuu siltä kun sukeltais ja nenään menee vettä. Erittäin epämielyttävää.

Kuitenkin tästä erittäin kuollettavasta taudista huolimatta (ehkä kipeenä saatan joskus liiotella asioita valittamisen lisäksi...) tiistaina oli laivareissu. Ihan semmonneen pikkunen risteily vaan. Mutta olihan sitä mentävä kun maksoi hurjat 20e super hyper netti tarjouksena. Pieni loma paikallaan noin ennen kouluaherruksen alkua. Laivalla oli erittäin hiljasta, mutta hyvä ettei tarvinnut jonotella kaupossa ja rahapeleissä. Ja rahaakaan ei paljon mennyt, kun olin outo enkä ostanut mitään kivoja hajuvesii edes :o Karkkia kyllä. Ehkä vähän liikaakin. Ja viiniä! Oli ihan pakko kun sain synttärilahjaks niin hienot viinilasit että niitä on pakko päästä käyttämään. Sitä odotellessa siis *nyöks* Ja yli upeen tikkari rasian (vaikka tikkareista en pahemmin tykkää) mutta se oli metallinen Hello Kitty juttu, jota ajattelin käyttää tyhjennyksen jälkeen vaikka sokerirasiana. Metallipurkit on kivoja.

Laivareissulla kuitenkin tajusin että olen mussuttanut ihan liikaa karkkia taasen kerran ja nyt sen on lopputtava. Kuntoilustakaan ole mitään hyötyä kun kotona odottaa lehmäkarkkipussi. Joten sitten alkoi lakkoilu! Suunnitelmana on (minkä toteutan heti kun jaksan koneelta nousta) piilottaa kaikki karkit siivouskomeroon. Ja mitä hyötyä siitä muka on? No minäpäs kerron. Siivouskomeron edessä on naulakko, mikä on ihan täynnä kaikkea roimaa ja sen takia painaa vaikka kuinka paljon. Tästä syystä en koskaan jaksa siirrellä tätä naulakkoa. Siivouskomeron sisällä on myös mystinen pikkuinen kaappi, millä ei ole yhtään mitään virkaa. Tämän pikkuruisen kaapin edessä on myös imuri ja kaikkea muuta siivoamisen kannalta oleellista, mitkä pitää siirtää ennen kaappiin tunkeutumistä. Koska olen erittäin laiska ja saamaton ihminen, karkit pysyvät turvassa tuossa kaapissa, koska se vaatisi ihan liikaa vaivaa hakea ne sieltä. Tästä voi päätellä syyn jo miksi en myöskään imuroi kovin usein. Moppaamisesta puhumattakaan. Nautin kuitenkin siististä huoneesta ja kiiltelevistä pinnoista. Olen vain laska.

Aurinkolasit

Pakko hieman kerskailla... Jo joskus kesän aikaan löysin aivan ihanat aurinkolasit mutta en viitsinyt moisia ostaa, koska hintaa oli 249e ja se olisi aika hyvin tyhjentänyt pankkitilini. Ja pakko niitä oli kuitenkin käydä katsomassa aina välillä, kun kerrankin löyty aurinkolasit mitkä sopivat (ainakin omasta mielestäni) erittäin hyvin minulle. Ja vielä niin kivan punertavat. Ja tietysti kun merkkinä oli Gucci niin aina vaan ne olevat entistä houkuttelevamman, pitää jotain merkki juttuu sentään olla... Nyt kuitenkin syksyn tullen aurinkolasien aletkin alkoivat ja unelma aurinkolasini olivat puoleen hintaan! Olihan se sitten pakko ostaa. Nyt ainakin on hienot aurinkolasit, mitä toivottavasti ainakin käytän monta vuotta :) Tai ei ainakaan heti ole varaa ostaa moisia uusia. Mutta olen erittäin tyytyväinen ostokseen :)

Asuntomessuilla

Nyt tuli sitten katsastettua Kuopion asuntomessutkin. Matka sinne oli pitkä, mutta se meni onneks lepposasti ja oli vaivan arvoista. Kuopiossa majoituimme kesähotelli Lokissa, missä yö maksoi 55e / huone jossa oli oma keittiö ja kylppäri. Eli siis ei todellakaan kallista. Paikka oli myös ihan sataman vieressä, missä iltapäivällä oli tori ja mukava terassi paikka. Matka keskustaan oli myös tosi lyhyt. Eli ei mitään valittamista.

Kuopiota pitää kyllä kehua ravintola tarjonnastaan. Ensimmäisenä iltana kylläkin sorruimme käymään Rossossa, koska emme oikeen löytäneet sitä mitä haimme, mutta toisena iltana kävimme loistavassa ravintolassa nimeltään Isä Camillo. Ravintola oli tehty vanhaan Suomen pankin rakennukseen ja ruoka oli aivan mahtavaa ja vielä aikas halpaakin.


Asuntomessujen ohessa ehdeimme käymään myös kauppahallissa ostelemassa kalakukkoa, Puijon näkötornissa sekä sen maastossa lenkkeilemässä ja menomatkalla moikkaamassa Annakaisaa ja Panua sekä takasintulomatkalla myös Jyväskylässä Pandan tehtaanmyymälässä ja Tampereen Ikeassa




Mutta sitten itse pääasiaan, eli asuntoihin! Oikeastaan tykkäsin melkein kaikista. Uudet asunnot on lähes aina hienoja. Toki toisissa oli enemmän upeita ideoita kun joissain, mutta kaikissa edes jotain pientä kivaa. Sisustus oli aika usein aikas modernia, mutta myös vanhempaa tyyliä löytyy kuten ekassa kuvassa näkyy. Asuntojen hinnatkaan ei ollut niin päätä huimaavia kuin Reposaarella. (Ja kuvia sieltä on niin valtavasti, että tänne vaivaudun plokkaamaan vaan muutaman...)

Juoksukoulu

Nyt on jo melkein loppusuoralla juoksukoulun viides viikko, sunnuntaina vielä lenkki. Kyseessä on siis ohjelma, minkä seurauksena pitäisi pystyä juoksemaan 10 kilometria tai jotain tunnin verran. Se sitten olisikin tarkoituksena, että ensi vuonna voisi juosta likkojen lenkin tai naisten kympin ja saada hienon t-paidan :D Koulu kestää kuitenkin 13 viikkoa, että aikaa vielä on harjaantua.

Lenkit kuulostaa erittäin yksinkertaisilta. Ensimmäisenä viikkona juostiin vain 30 sekunttia ja sen jälkeen kävelyä 4min 30s. Sen jälkeen juoksun määrä kasvaa joka viikko puolella minuutilla ja toistot on keskimäärin kymmenen kertaa. Ei siis paljon juoksemista, mutta silti täyttä kuntoilua tuntuu olevan ja kunto kehittyy hiljalleen. Nyt juoksua siis 2min 30s ja seuraavalla viikolla 3min jollon kävelyn määrä jaa vähemmälle jo, eli 2min.

Tässä samalla on tullut testailtua Porin ja Ulvilan seudun juoksumaastoja. Kaupunkijuokseminen ollaan vältetty vallan, jotta jalat säästyisivät. Testissä ovat olleet Kirjuri, Massi, Isomäki, Väinölän-, Pormestarinluodon-, Harjunpään- ja Reposaaren pururadat. Tällä hetkellä vaihtelevuudellaan voittaa ehdottomasti Isomäki, koska siellä mahdollisuuksia erillaisiin reitteihin on vaikka kuinka. Massi taasen oli rankin lukuisten mäkiensä takia. Ainoa kerta kun ei meinannut loppuun asti jaksaa. Mutta ainakin kunto kohenee! Kai... Toivottavasti.

Sushia

Ennen Japanin matkaa en ollut koskaan sushia maistanut ja jotenkin onnistuin sen välttämään myös koko reissun ajan. Mutta kai ne raa'at kalaklöntit oli joskus kohdattava, joten Tampereella ollessa tilasimme japanilaisessa ravintolassa hieman niitäkin. Sen jälkeen en usklatanutkaan pitkään aikaan uudelleen syödä, koska maha teki vastareaktion. Seuraava sushi kokemus oli kun niitä ostettiin Porin cittarista, mihin valikoimaa oli hieman tullut. Niillä hinnoilla ei kyllä paljon kannattanut ostella :o Mutta vihdoin Espanjassa jälleen kerran sain taas kunnollisia ihanan pehmeitä ja maukkaita sushirullia. Sen jälkeen ei niitä kuivahtaneita cittarin antimia enään kaipaakkaan.

Koska Porista ei moista ruokaa oikeen saa, eikä Tampereellekkaan viitsi lähteä, päätimme tällä viikolla tehdä itse omat sushimme. Ensimmäinen suuri operaatio oli valkata mitä täytteitä oikeen haluaisi. Itselleni loppujen lopuksi valkkasin: kurkkua, paprikaa, purkki tonnikalaa (tuoretta ei ollut edes tarjolla alkuviikosta) sekä kanaa. Oikeen perinteisen kuulosta! Lisäksi täytteinä oli jonkinlaista pippuri savukalaa, graavia ja himo-silakkaa, eli vähän edes perinteisempää. Lisäksi valmistukseen tarvittiin sushi-riisiä, merileväarkkeja, jotein viinietikan tyylistä maustejuttua ja sokeria maustamiseen. Riisin keittäminen taisikin olla homman haastavin osuus, mutta onneksi minun ei siihen tarvinnut osallistua.

Itse sushien kääriminen oli varsin helppoa hommaa (vaikka ensimmäinen menikin roskiin). Mini-bambumaton päälle levitettiin vain leväarkki minkä päälle levitettiin riisiä sekä mitä kaikkea sisälle halusikaan. Sitten vain rullattiin ja levä jäi automaattisesti paketin ympärille. Näin koko pötkylä oli valmis.










Kun kaikki arkit oli täytetty ja kääritty, laitoimme ne vähäksi aikaa viilenemään, jotta leikkaaminen olisi helpompaa (ensimmäinen leikattiin heti ja lopputulos olikin se roskis, sen lisäksi että siinä oli liikaa riisiä eikä se oikeen pysynyt kasassa). Selvästi myös leikkaaminen vaatii hieman harjoittelua, koska loppujen lopuksi kiekoista osa oli hyvinkin kapeita ja jotkut täytyi syödä kahtena suupalana, koska ne oli niin isoja. Kuitenkin loppujen lopuksi itse väsätyt sushit ovat hyviä. Kana, johon oli lisätty hieman soijaa, oli oikeen hyvää rinkulan keskellä ja samoin kalat. Ja tekeminenkään ei ollut vaikeeta. Ja ehkä ensi kerralla niistä tulee hieman kuvauksellisempiakin :D

Olipa kerran Epsanjassa kauppojakin

Noniin, nyt on matkalaukut purettu ja pyykit pesty ja ostoksetkin katseltu läpi, että mihin sitä oikeen tulikaan tuhlattuun. (Ja pahoittelen kuvien laatua, en oikeen jaksanut keskittyy...)

Kengät: 10€, Malaga Nostrum-outlet paikasta. Paaaaaljon kenkiä ja vaatteita ja kaikkee toooosi halvalla.

Kengät 29,95€, Miramar-ostoskeskuksesta.


Kulho Calan markkinoilta, hintaa 7€. Ostettu varta vasten "nacho-mössön" tarjoiluun


Pikkuinen härkäpatsas noin 4€ Rondan härkätaisteluareenan myymälästä


Paita: 12€, C&A, La Cañada-ostoskeskus


Yöhousut: 12,95€, Women'secret

Huivi: 15€, Malaga Nostrum-outlet


Laukku: 15€, Calan markkinoilta


Paita: 25€, Hard Rock Cafe, Marbella
Ja paidan lisäksi se juoman mukana tullut lasi, mistä oli kuva jo aikasemmin.

Lisäksi tuli ostettua myös uudesta lempi liikkeestäni pieni puutarhurointi setti (5€), koska muuta en olisi enään saanut mukaan pakattua. Kyseessä oli Habitat-niminen liike La Cañadan ostoskeskuksessa. Jotenkin se toi mieleeni Ikean, mutta kalliimmassa muodossa, ja laadukkaammassakin. Jos vain olisi tilaa tavaroille kämpässäni, niin sieltä ne kävisin hakemassa! Sitten piti ostaa vielä uusi matkalaukku, mihin kului 55€. Lähtiessäni olin oikeen viksu ja otin mukaan vain lentolaukun, mutta tavaraa tulikin osteltua sen verran että niiden Suomeen tuominen olisi hankaloitunut ilman tätä viimeistä ostosta.

Olipa kerran Espanjassa

Ja sitten pikku-Mira palasi ankeaan arkeen Suomen kamaralle... Ja vaikka kuinka hehkuttaisitte että kesä on nyt täälläkin niin ei se oo sama asia! Ja ei kesä antanut mulle hirveen hyvää kuvaa kun heti ukkosti ja sato :o

Eli siis viikkohan tuli Espanjassa vietettyä loikoilen, shoppaillen ja kattellen ja syöden ja mitä kaikkee sitä nyt voi tehdäkkään. Paikkana oli Calahonda, mikä ei tosiaankaan vaikuta miltään turistirysältä, ja se vaan hyvä asia. Ihanan rauhallista, mikä voi tosin johtua siitäkin ettei mikään sesonki ole vielä alkanut.

Kämppä oli hieno! Uima-allasta ympäröivä piha ihanan vihreä joten siellä kelpasi kölliä. Mutta niin kelpasi makuuhuoneen yhteydessä olevalla terassilla! Se oli iso ja näkymä suoraan merelle. Ja katu kun oli rauhallinen niin kehtasihan siellä bikineillä kuljeskella ja kattella maisemia. Asunnosta löytyi myös telkkari varustettuna monilla kanavilla: aamusin sai heti kattella komedia putkee Frasierin ja Will&Gracen seurassa ja illalla tuli myös Frendejä ja Gilmoren tyttöjä. Ja leffoja tietysti. Huono puoli tietysti ettei sisällä ehdi niinkään olemaan kun aurinko kutsuu.


Loma sisälsi myös lenkkelyä. Olin kyllä kuullut jo raiskaista lenkeilstä mitkä sisältävät hurjia mäkiä, mutta nehän oikeesti olikin rankkoja :o Kyllä reidet tykkäs. Tuolta jostain alhaalta lähdettiin ja ylhäältä käännöspaikasta on kuva otettu. Alaspäin tuleminen oli oikeastaan tuskallisempaa kun nouseminen. Siinä vaiheessa jalat jo väsyneet niin ei oikeen jaksa pitää itteensä kasassa ja paikat alkaa lonksumaan. Mutta kuitenkin selvisi siitä vaan parilla rakolla. Pisin lenkki taisi arvioiden mukaan lähennellä kolmea tuntia.


Ja turistina mut täytyi tietenkin viedä katselemaan tälläisiä juttuja kuten linnaa *nyöks* Siellä se kökötti nyppylän päällä varrella ostoskeskukseen, ja pitihän siellä käydä. Ja nyt olen jo ennättänyt hukkaamaan esitteen kyseisestä paikasta että voisin kertoa mikä se oli... Mutta ainakin se oli rakennettu joskus 1700 luvulla! Sisäänpääsymaksu oli 3e ja ei siellä sisällä oikeen mitään nähtävää ollut, siellä nykyisin järjestetään jotain konsertteja ja esityksiä. Mutta maisemat olivat komiat. Ja lipputorniin pääsi kiipeämään erittäin pelottavia portaita myöten. Tai ainakin oletimme että sinne pääsee kiipeämään, koska ei kukaan estänyt.


Ja käytiinhän sitä sitten myös Marbellan puolella, tai ehkä tarkemmin Puerto Banuksella. Ja sieltä bongasin kyltin "Hard Rock Cafe, 200m" joten pitihän siellä käydä. Itselläni tarkoitus oli vierailla vaan kaupan puolella, mutta jotenkin päädyimme ravintolan puolella, joten olihan sitä jotain tilattava. Kyseinen juoma maksoi yli kymmenen euroa, mutta siitä sai lasin kaupan päälisiksi. Joten sehän kannatti? Juoma oli oikeasti hyvä, alkoholiton joku johonkin sekoitettuna, mutta hyvä kuitenkin. Kaupan puolelta piti tietenkin ostaa myös t-paita, mistä vihdoin ja viimein yhdestä mallista löytyi sopiva koko. Mutta ostoksista myöhemmin... Satamassa piti ehdottomasti käydä katselemassa rikkaiden ihmisten elämää. Suurimmat laivat muistuttivat jo lähinnä Silja Linen paatteja ja kyllä niihin autoihinkin oltiin rahaa tuhlattu! Ja tietysti kuskina noin parikymppinen poika... Sen harmaahapsisen äijän vielä hyväksyn, ne ehkä raatanut rahansa eteen.

Ja sitten vierailtiin Rondassa. Sinne johti pelottava, pitkä ja mutkitteleva tie vuoria ylöspäin missä ajettiin ihan liian lujaa! Ei silti niinkään se ylöspäin, mutta kun tultiin alas!! No kuitenkin, siellä vierailtiin härkätaistelu areenalla, mikä on esitteen mukaan vanhin tähän käyttöön varsinaisesti tehty areena. Aikas komia paikka kyllä. Samaan yhteyteen oltiin tehty myös museo ja tietysti turistikauppa. Marbellassa olisi ollut launtaina härkätaistelu, mutta sellaista nyt ei päässyt näkemään. Ja ehkä ihan hyvä vaan, koska se on niin julmaa niille pikkusille (jättimäisille) härkä-paroille...



Rondassa oli myös aikas massiivinen, ja kuvauksellinen silta. Sieltä kun tippuu niin suuret ei oo mahdollisuudet... Kaiken kaikkiaankin hieno kaupunki siellä korkealla, mutta tähän vuodenaikaan oli aika viileää ja tuulista.

Kotiin lähtö oli suorastaan julmaa! Ja vielä julmempaa siitä teki se, että muut jäi vielä lomailemaan viikoks, onko se sitten reiluu?! Aina se on semmosta sun tämmöstä palata arkeen silti, mutta sitten on ihan vaan myhjyn mähjyn, kun pitäis alkaa kouluhommii tekee ja kattelee vaan web kamerasta kuinka hieno ilma siellä on.

Varmasti olisi paljon muutakin kirjoteltavaa, mutta ehkä mä en jatka loputtomiin... Sitten kun saan matkalaukkuni purettua ja koottua yhteen ostokseni niin pitää ne inventoida ja kirjotella ja kertoilla niistä. En tosin ihan hirveesti mitään ostanut :o Mutta ostoskeskukset oli isoja ja paljon kauppoja ja söpöjä koiranpentuja! Siis myynnissä *nyöks*

Jännitystä :o

Jooh, nyt vihdoin alkaa vähän jännittämäänkin :o Tai aikasemmin se oli semmosta pientä hetkellistä, mutta nyt oikeesti. Kattoopas nyt miten uni tulee ja kyllähän sen pitäis tulla kun aikasin aamulla pitäis herätä! Seittämältä siis lähtee bussi kohti lentokenttää ja sieltä lento kohti Saksan Frankfurttia.

Kyseessä siis on siellä olevat U20/U23 nuorten kendo kisat mihin jostain kumman syystä päätin ilmottautua kun kerran asiaa kysyttiin. Asia houkutti varmaan lähinnä sen takia että olen aina ajatellut että jossain vaiheessa haluan kisata ja kun kerran suoraan mahdollisuutta tarjotaan niin mikäs siinä. Ja kun kerran kukaan muu suomalainen ei ole suoritusta katselemassa kun ne ketkä joukkueeseen lähti niin aina vaan helpompaa :D

Frankfurtiin saavumme joskus iltapäivällä ja siellä pitäisi ihan omin päin löytää jonkinlainen ruokapaikka sen jälkeen kun harhaillut lentokentältä keskustaan. Iskä kyllä tänään jo oli mulle tulostanut kasan karttoja niin eikös sen pitäisi onnistua. Sieltä sitten lähdemme taas jollain junalla kohti kisapaikka eli Hanau:ta, mikä pitäisi olla ihan pienen matkan päässä. Illalla meitä odottaa siellä jo harjoitukset ja toivottavasti majapaikka, mikä siis on salin lattia. Ai kun mukavaa. Lauantai meneekin koko päivä kisoissa, yksilö ja joukkue, ja toivon mukaan pääsen ajoissa nukkumaan. Sitä eniten vihaan kaikissa tapahtumissa että mä en kehtaa mennä ajoissa nukkumaan jossei kukaan muukaan mene :D Ja mä tarvin piiiiitkät yöunet! No kuitenkin, sunnuntaina sitten luvassa vähän aamupalaa, harkat ja sen jälkeen vihdoin pääsen shoppailemaan! Tosin paljon ei ole tuhlattavaa, mutta jos jotain kivaa löytys edes tuliaisiks. Ja paaaljon kuvii! Lento takasin Helsinkiin lähtee muistaakseni 19.30 tai jotain niillä main joten Porissa vasta keskellä yötä.

Pakkaamisesta ollut lähinnä stressii että mitä kaikkee mä olen mahtanut unohtaa :/ Hyvä puoli on että kaikki mahtui yhteen kassiin jopa makuupussii myöten. Ja kai sitä aina viikonlopun pärjää! Ja nyt pitää mennä yrittämään sitä nukkumista.

Lälläslää, Mira lähtee Espanjaan!

Viikko ja neljä päivää niin lentokone suuntaa kohti epsanjan lämpöä! Tänään jo näytti olevan 25,6 astetta parhaimmillaan. Lälläslääääää!

Ihanaa, töitä...

Tänään illalla (tai yöllä paremminkin) kun makasin sohvalla katsellen ties kuinka monennettä Frendit jaksoa tuli jakso missä Rachel ottaa lopputilin tarjoilija hommastaan. Siinä hän sanoi olevansa surkea tarjoilija koska ei välitä siitä mitä kahvia on missäkin pannussa ja mihin tarjottimet kuuluu laittaa. Siinä oli suuri samaistumisen hetkeni! Juuri tuollainen tunne minullakin on töissä, ei vaan kiinnosta mitkä salaatinlehdet pitäisi plokata pois ja millanneen appelsiini on kuiva ja pitääkö nämä tuotteet laittaa nyt alle vai päälle vai mitkä on varastossa vanhempia. Ja koska mua ei kiinnosta niin mä olen myös surkee siinä hommassa ja sitten mulle valitetaan ties kuinka monetta kertaa että pitää olla tarkempi siivotessa huonoja tuotteita pois. Loppujen lopuksi olen vaan ilonen niistä viikoista kun ei oo yhtään ainutta työvuoroo ja saa tehdä vaan kivoja juttuja.

Okei, eihän tällässeestä sais edes valittaa. Mulla on työpaikka mistä mä saan opiskelijan näkökulmasta hyvää palkkaa ja pääsen matkustelemaan ja ostelemaan lisää Frendit-bokseja. Ja tiedän kyllä kuinka vaikeeta kesätyöpaikan hakeminen voi olla ja kuinka onnellisessa asemmassa mä olen kun saan tehdä töitä koulun ohellakin ja pärjään taloudellisesti kohtalaisen hyvin. Mutta voi kuinka kivaa se olisi kun olis työpaikka mihin aamulla menis mielellään ja päivän aikana sais tehdä jotain kehittävää eikä vaan laittaa maitoja siistiin riviin vaan jotta asiakkaat saa ne siitä heti sekottaa. Mistä vaan ei olis tekemään loppu elämääni työtä josta ei jää mitään pysyvää jälkee. Ja joka ei olis päivästä toiseen samanlaista. Eipä siinä silti, kaikkiin hommiin tarvitaan porukkaa enkä missään nimessä väheksy mitään ammattii, mutta se ei vaan ole sitä, mitä mä tykkäisin tehdä.

Ehkä palaan takas siihen että mun ei pitäis edes asiasta valittaa, mulla hyvin asiat kun tilille tulee muutakin kun opintotuki. Ja minkäs opiskelijana mahtaa, oman alan työkokemusta ei ole ja koulutustakin sen verran vähän ettei harjoittelijaksikaan vielä pääse. Mut olis semmonneen kiva työ vaan kiva... :)

Bikinit

Anen innoittamana itsekkin sitten suuntasin Nellyn sivuolle suunnittelemaan bikineitä. Kaikki suunnittelu jutut on kivoja, mutta miks aina loppuu itsellä mielikuvitus kun sellaisia alkaa tekemään :D

Help me to win, vote on my bikini here!

Nyt itsekkin odottelen jos ensi viikolla H&M:stä tulisi tilaamani bikinit ja muutkin vaatteet, yli kuukauden niitä jo olen odotellut. Ja lopputulos on kuitenkin se ettei ne sovikkaan päälle. Muutenkin pitäisi tehdä vaatekaapille kesäksi perusteellinen siivous! Laittaa talviset villapaidat johonkin parempaan talteen ja alkaa silittämään hameita ja toppeja, joskos niitä pääsisi piakkoin käyttämään. Vähän kyllä masentavia tämän hetken säätiedoitukset ovat.

Oi sinä ihana oppiaineeni mun!

Eilen alkoi kurssi nimeltä kuolemanrituaalien digitalisoituminen. Olin kurssille ilmottautunut vain ja ainoastaan sen takia että saan tarpeeksi opintopisteitä ja koska paljoon muuta ei ollut tarjolla. Aihe tuntui jotenkin hieman oudolta ja ei niin kiinnostavalta, mutta kolme luentoo + harjoitukset + essee = 5 opintopistettä, eli kai semmosseen nyt suorittaa yhtäkkii. Mutta kuitenkin jo ensimmäisellä luennolla milikuvani kurssista mureni pienen pieniksi murusiksi ja mielenkiinto senkun kasvoi.

Luennoitsijana toimi meidän laitoksen jatko-opiskelija joka oli tehnyt gradunsa "Memoria Virtualis - kuolemanrituaalien digitalisaatio virtuaalisessa ympäristössä" Jyväskylässä. Aiheeseen siis kuului miten muistaminen on tuotu virtuaaliseen ympäristöön: muistomerkki-sivustot ja reaaliaikaset online pelit esimerkiksi. Näistä muistomerkki systeemi sivuista en ollut nyt ihan niin kiinnostunut, niihin tutustunut ennekin, tosin ei näin tarkasti. Mutta ymmärrän kyllä miksi ne on niin suosittuja: siinä missä ennen vierailtiin haudalla muistelemassa ihmistä niin nykyään voi mennä kännykällään nettiin katsomaan henkilölle tehtyä muistomerkki-sivua. Se on aina mukana mihin meneekin ja helposti saatavilla. Myös varmasti iso apu monille läheisille, kun he voivat muistella pois mennyttä henkilöä sen avulla.

Se mikä tässä aiheessa oikeasti kiinnosti oli se miten ihmisiä voidaan nykyään muistaa vaikka online peleissä (WoW, Second Life...) ja miten ihmisen "vaikutusvalta" muihin ihmisiin on kasvanut internetin ja sen tuoman yhteisöllisyyden myötä. Siinä missä ennen hautajaisiin tuli sukulaisia ja läheisiä tuttavia, nykyään muistotilaisuuteen voi osallistua ihmisiä ympäri maailmaa. Jos henkilö on ollut aktiivinen pelaaja ja hän on voinut saada paljon ystäviä ja arvostusta omassa peliyhteisössään niin totta kai myös tämä yhteisö joutuu kohtaamaan suuren menetyksen kun henkilö kuolee. Heidän peli-maailmassaan on aukko ihan samoin kun oikeassakin maailmassa. Siksi myös tämä peliyhteisö voi haluta muistella poismennyttä jäsentään ja surra häntä järjestäen muistotilaisuuden pelissä. World of Warcraftissa on muistomerkkejä joidenkin henkilöiden kunniaksi sekä hahmoja samasta syystä.


Second Life:ssä on myös puisto, johon voi laittaa muistomerkin jonkun edesmenneen pelaajan muistoksi ja Aces of High 2:ssa (toiseen maailmansotaan sijoittuva peli) on järjestetty ohilentoja joihin on osallistunut niin omaisia kuin kanssapelaajiakin. Nykyinen digitalisoitunut maailma, missä monen elämään internet kuuluu, on kasvattanut ihmisen verkostoa paljon. Ihminen kuuluu omaan perheeseensä ja sukuunsa, kyläänsä ja mihin kaikeen kuuluukaan, mutta hänellä voi olla myös oma peli-identiteetti, oman elämänsä jatke tai siitä täysin poikkeava. Hän voi päivittäin seurustella ihmisten kanssa keitä ei koskaan ole kasvokkain nähnyt, mutta joihin hänen kuolemansa kuitenkin suuresti vaikuttaisi.

Tämän takia niin pidän alasta, jota opiskelen: niin tylsän ja ihmeellisen kuuloinen kurssi voi osoittaia äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja antaa niin paljon mietittävää ja pohdittavaa ja sitä heti haluaa hakea asiasta lisätietoa. Heti kotiin päästyäni halusin alkaa tekemään harjoitustehtäviä ja varasin aiheeseen liittyviä kirjoja kirjastosta. On se hienoa että yläasteen ja lukion jälkeen opiskelu on oikeasti mielenkiintoista ja sitä lukee mielellään. Toki poikkeuksia on, mutta ei anneta niiden pilata tätä oloa :D

Askelta parempaa kuntoilua

Tässä olen jo reilun vuoden verran käynyt hieman ahkerammin kuntosalilla treenaamassa ja sitä ennenkin satunnaisesti, mutta nyt vasta vaivauduin niin paljon että tilasin itselleni kuntokartoituksen ja kunto-ohjelman tekemisen. Ja vaikka en ole ohjelmaa vielä päässyt kokeilemaan, niin nyt jo tuntuu että se rahan meno ehdottomasti kannatti!

Lystillä hintaa oli siis 40 euroa ja se sisälsi haastattelun, kuntokartoituksen ja ohjelman tekemisen ja aikaa kaiken kaikkiaan meni hieman alle puolitoista tuntia. Kuntotestaus oli ehdottomasti mielenkiintoinen kokemus ja uuden testauksen voisi teettää taas jossain välissä, että saisi tietää tuottaako rehkiminen tulosta. Testauksessa selvisi seuraavanlaisia asioita: verenpaine, pulssi, rasvaprosentti niin yläkropasta kuin koko vartalostakin, luustolihasprosentti, painoindeksi sekä VO2max -arvon, mikä siis tarkoittaa kuinka vahva sydän on. Kaikissa mitä minulta mitattiin sijoituin täysin normaalille vyöhykkeelle, mikä on toisaalta hyvä asia mutta toisaalta masentavaa, eikö muka moinen treenaus oikeasti ole tähän asti tuottanut suurempaa tulosta? Mutta siksihän kunto-ohjelma oikeastaan halusinkin: jotain järkeä koko treenaamiseen, ei vaan tekisi asioita mistä ei mitään muuta hyötyä kuin peruskunnon ylläpitäminen.

Itse kunto-ohjelmasta tuli suhteellisen lyhyt: kaksi liikettä suurille jalkalihaksille sisältäen niin etu- että takareidet sekä pakarat, yksi liike rintalihaksille, kaksi selkälihaksille, yksi olkapään lihaksille ja yksi laite vatsalihaksille, missä kaksi eri tapaa tehdä. Joissain laitteissa samalla tulevat niin hauis- kuin ojentajalihaksetkin, joten niitä ei tarvinnut erikseen tehdä. Laitteissa painoa tietenkin niin paljon että juuri ja juuri jaksaa tehdä sarjan loppuun. Toistoja lähes jokaisessa kohdassa 3 x 12. Treenin alkuun 5-15 minuuttia lämmitteluä ja loppuun saman verran "jäähdyttelyä".

Tämä puolitoistatuntinen antoi kyllä treenaamiselle niin paljon enemmän sisältöä. Nyt tiedän että mitään pikkulihas laitteita ei tarvitse edes käyttää, muutamalla laitteella saa kuitenkin treenattua kokonaisvaltaisesti. Vaikka olenkin kuntoilusta ja siihen liittyvästä ravinnosta paljon lukenut niin nyt vasta tajusin että jos lihaksia haluaa niin proteiiniahan kehon on saatava! Täytyy siis ostaa juustoa jääkaappiin... Nyt myös voin oikeasti seurata tuloksia, pieneneekö rasvaprosentti ja kasvaako luustolihasprosentti tai kohtaavatko ne edes, mikä olisi naisilla ihanteellista. Heti huomenna vain testaamaan ohjelmaa :)

Yksinhuoltajana

Perjantaina sain pieneen ja ahtaaseen kämppääni toisen asukin, Minni nimeltään. Tämä karvainen pikku otus tuli viikoksi hoitooni, koska vanhemmat lähtivät lomailemaan. Pikku-Minnin mukana tuli ruokakupin lisäksi koppi ja pallo, mitä ilman se ei pärjää lainkaan. Koppi siksi, että tämä koirahan ei suostu olemaan sisäsiisti jos se yksin jätetään. Silloin alkaa kiukuttelu ja kosto, mikä esiintyy märkinä läntteinä pitkin taloa. Siksi siis koppi, sinne se laitetaan aina kun itse pitää jonnekkin lähteä. Toinen elintärkeä kapistus on pallo. Tosin se ei ole ihan niin hyödyllinen näin kaupungissa, missä Minniä ei pääse juoksuttamaan pitkin pihaa sitä heittelemällä, kämpässä juoksutilaa on vain muutama metri. Ilman sitä ei kuitenkaan suostuta olemaan, mikä on sinänsä hassua, koska pienenä pallo oli pelon kohde, ihmeellinen pyörivä tavara.


Pienen koiran yksinhuoltajana on kyllä rankkaa, vaikka kyse onkin vain ja ainoastaan viikosta. Nyt sitä on kulunut vain neljä päivää ja olen jo täysin uupunut ja valmis hermolomalle.
Ensinnäkin se haluaa herättää minut viimeistään kaheksalta. Hyvä nukkumaan kuin olen, nukun mielelläni yli kymmeneen. Mutta ei, kaheksalta on lähdettävä aamulenkille. Tänäkin aamuna silmät olivat vielä niin ristissä että vasta puolessä välissä puistoa huomasin jalassa olevan crocsit lenkkareiden sijaan. Aikaiset aamut ei siis ole minun juttuni.
Toiseksi koiraa ei oikeen voi jättää yksin kämppään. Täällähän ei lemmikkejä saisi olla, joten rikon sääntöjä. Ja Minnihän ei olemassaoloaan osaa salata, en halua edes tietää kuinka paljon haukkumista tapahtuu kun itse ulos lähden. Ja aina poden huonoa omaatuntoa kun se yksin jää, seurakoira kun on henkeen ja vereen. Joten oikeen mitään ekstraa ei voi tehdä, kuntosali käynnitkin minimiin. Tänä aikana en ole kaupassakaan käynyt, joten jääkaappi on aika tyhjän tuntuinen :D

Kyllähän tässä joitain hyviäkin puolia on. Lenkillä en muuten ole käynyt pitkään aikaan ihan siitä syystä, että en yksin lenkkeillä tykkää, se on sen verran tylsää kuitenkin. Nyt on pakko kävelemään mennä ainakin kolmesti päivässä ja seuraakin löytyy, vaikka ei ihan hirveen puheliasta. Kyllä se silti kuuntelee. Ja nyt on täytynyt aikasisin mennä nukkumaankin koska aikaisen aamun jälkeen ei ole päikkäreitä ehtinyt ottamaan. Jos tästä oma unirytmi lähtisi muokautumaan parempaan suuntaan. Ja tää vähän laannuttaa mun lemmikki-kuumettani. Tosin kissat käy hiekkalaatikolla ja on paljon itsenäisempii!

Kuitenkin olen oikeen tyytyväinen että koira haetaan pois täältä lauantaina, vaikka mä mun pienestä karvakasasta tykkäänkin. Kuitenkin sekin on tottunut maalla elämään ja kaupungissa oleilu on liian täynnä pelottavia pyöräilijöitä ja autoja ja paaaaljon hajuja. Sitten ehkä itsellekkin riittää taas aikaa vähän enemmän :)

Perunalettuja

Pienestä pitäen, tai ainakin niin kauan kuin muistan, mummulassa on tarjottu kahta erittäin herkullista ruokaa: rahkapiirakkaa ja perunalettuja. Molemmat on sellaisia mitä edelleenkin syön innolla jos niitä on siellä tarjolla. Serkun lapsetkin ovat samanlaisia, ja koska he ovat pieniä ja söpöjä, he saavat moisia herkkuja useammin. Suotaanko se heille kuitenkin :D

Viimeksi mummulassa kyläillessäni sain mukaani pienen rasiallisen perunamuusia että saisin itse kokeilla lettujen tekemistä. Ohjekin on aika yksinkertainen: perunamuusia, maitoa, kanamuna, jauhoa ja hieman sokeria, paistamiseen sekä öljyä että rasvaa. Mummu on kuitenkin lettuja tehnyt jo varmaan yli neljäkymmentä vuotta, niin hän tietää kuinka paljon mitäkin tulee. Minulla ei moista kokemusta ole, joten piti turvautua tuuriin kun tänään päätin kokeilla.

Ensiksi tietenkin unohdin laittaa taikinaan sokeria ja muistinkin sen vasta kun olin jo kaikki letut paistanut. Ihmettelinkin miksei niissä ole makeutta jos paistaa vähällä rasvalla. Joten tyydyin lisäämään rasvaa, mikä tietysti teki niistä erittäin epäterveelliisiä :D Kuitenkin loppujen lopuksi niistä tuli ihan syötäviä! Ainakin parempia kuin viime yrittämällä *nyöks* Ehkä täytyy tyytyä siihen että harjoitus tekee mestarin.

Tukholma

Maanantai iltapäivällä suuntasi Siljan paatti kohti Tukholmaa. Jotenkin näin hieman vanhempana risteilyllä oleminen on erittäin mukavaa, pienenä kun kyllästyin siihen lähes heti kun karkit oli ostettu ja pelikoneilla pelattu. Mut nykyisin kapoissa kiertelyynkin menee enemmän aikaa kun voi kattella hajuvesiikin ja karkkien lisäks paljon muutakin osteltavaa. Laivalla on myös kivoja ravintoloita mistä saa hyvää ruokaa. Pienenä aina mentiin buffetti pöytään, mikä on mielestäni erittäin kallis eikä siellä ole edes niin paljoon hyvää ruokaa :o Eli mielummin johonkin mistä saa kunnon pihvin *nyöks* Ja nykyisin vielä saa valvoakkin niin myöhään että pääsee katselemaan Midnight showta, vaikka se tällä kertaa olikin vain tanssimista. Ja vaikka ohjaaja kuulemma olikin maailmankuulu niin ei se niiiin ihmeellinen ollut. Kyllä kuitenkin katselee. Ja vaikka sitä saakin valvoa, ei se aina tarkoita että jaksaisi :D Ensimmäisenä yönä se meni lähinnä pöydän ääressä nuokkuessa ja siihen jäi mansikka margaritanikin, koska laivan heilumisesta johtuen tunsin olevani liian humalassa jo valmiiksi jotta sen joisin.

Tukholmassa ilma oli mitä paras, aurinko paistoi eikä tuullut juuri lainkaan. Ihan kevät siellä jo! Ja siellä menee kyllä aika hyvin kauppoja kiertäessä. Vaikka toki paljon kauppoja mitä löytyy Suomestakin, oli paljon enemmän niitä erilaisia. Heti ensimmäisen kadun varresta löytyy liike missä oli aivan ihana takki! Täysin erilainen mitä normaalisi minulla on, mutta vaihtelu tekee hyvää. Se oli kaikenlisäksi vielä alennuksessa! Kävin myyjältä hinnan vielä varmistamassa, se oli 499 kruunua. Okeih, aika paljon alennustuotteeksi mikä oli puoleen hintaan :o Joten ei mukaan ihan heti tarttunut. Kuitenkin syömisen jälkeen päätin että sen takin haluan. Joten takaisin ja kassalle. Jostain kumman syystä hinta ei ollutkaan se mikä minulle aikaisemmin sanottiin vaan 99 kruunua! Mikä on minun matikan mukaan aika paljon enemmän kuin puolet hinnasta. Mutta ei se mitään, äkkiä takki mukaan ja ulos liikkeestä ennen kuin myyjä huomasi mokanneensa :D



Tämän jälkeen ei sitten koko reissulla tullut ostettua itselle mitään. Tukholmasta vain ruokaa ja samoin laivalta. Tuliaisia myös: kotiin viinipullo ja Milkan suklaata, samoin siskolle, jolle myös hänen tilaamansa ripsiväri. Tarkoituksena oli katsella matkalta laukkua, kenkiä ja housuja, mutta ne kaikki sitten jäi. Olen kuitenkin tyytyväinen että sain edes takin :) Ennen ristelyä löysin helsingistä kyllä aivan ihanan Snö:n korun, mutta sitä ei enään ehtinyt hakemaan ja ei kai minulla niin paljoon rahaa ollutkaan.

Tukholman puolella ruokailu piti tietenkin hoitaa Burger King:ssä, sellaista kun ei Suomen mantereelta löydy. En sano että Hesen ruoka kilpailijalleen häviäisi, molemmat ovat hyviä omalla tavallaan. Mutta kyllä Burger Kingin ruusta nälkä paremmin lähtee! Pihvitkin tuntuvat paljon lihaisemmilta. Hesen ruoka jotenkin maistuukin epäterveellisemmältä, eikä itselläni kunnolla kerrosateriasta nälkä lähde.



Ostosten lomassa, tai lähinnä niiden jälkeen, oli pistäydyttävä myös jälkiruualla. Gallerian-ostoskeskusen yläkerrassa olikin kahvio missä myytiin erittäin ihanaa vadelmajuustokakkua. Tiskistä löytyi myös erittäin kermaista, ulkokuoreltaan hieman prinsessa kakun näköistä leivosta ja kyllä näiden syömisten jälkeen jaksoi kirtää vielä Ålensin. NK:ssakin käytiin, mutta se paikka oli hieman liian laadukas meidän budjetille. Ehkä sinne sitten uudelleen kun se lottovoitto on tullut, sen verran hienolta paikalta vaikutti *nyöks* Toinen hieman ylellisempi ostoskeskus oli Pub, missä myös myytiin merkkivaatteita ja tavaroita. Siellä ei tullut kierreltyä kuin muutama alempi kerros kun iski jo alemmuudentunne.

Kyllä sitä vaan mielummin Tukholmassa shoppailee kuin vaikka Helsingissä. Vaikka ei tuossa risteilyn lomassa aikaa paljon olekkaan, joten keskustaa pidemälle ei kannata lähteä. Kuitenkin jo se pieni alue on täynnä hienoja kauppoja missä on hienoja tavaroita. Ja jos sieltä jotain ostaa niin ainakin on pienempi todennäköisyys että täällä jollain on samanlainen tuote.

Kendoilua

Miten aina käy niin hyvä tuuri että on kipeenä juuri silloin kun voisi treenata oikeen kunnolla? Mutta noh, estääkö se silti. Kun täälläpäin joku korkeearvoinen kendo-opettaja on paikalla niin eihän sellaista voi missata. Seuran sähköpostilistallakin oli viesti että "Kaikki mukaan. Ja vaikka olisit kipeä, sairas tai jotain muuta, tulemalla salille ja seuraamalla ja katselemalla opetusta voi oppia myös paljon." Joten viimeisenä päivänä vaikka nuha oli noussut korkeammalle tasolle, olihan se pakko silti salille mennä!

Vaikka opettajan vetämät treenit kuulostaakin erittäin helpolta, peruslyöntejä parin kanssa, yks ja yks kunnes käsketään lopettamaan (ja muutenkin ihan perus touhuu, mitä normaalissakin treeneissä), oli se silti ainakin minun mielestä erittäin rankkaa! Kyllä sitä sitten vaan keskittyy enemmän ja tekee täysillä että sais annettua hyvän kuvan itsestään. Tunninkin treenit voi viedä voimat aikas hyvin. Ja jälkeenpäin ah, sitä ihanaa kipua hartioissa, käsissä, reisissä, pohkeissa, akilleksessa, kantapäässä ja päkjässä. Oli se kuitenkin sen arvosta. Jotenkin se avaa tukkosen nenänkin :o

Vaikka treenit olikin tehokkaita ja niissä oli paljon uusia mielenkiintoisia tapoja tehdä asioita, tuntui kuitenkin etten näiden neljän päivän aikana saanut siitä henkilökohtaisesti mitään. Ehkä ajattelen asiaa hieman itsekkäästi, mutta jos kerran tuollainen vieras Porissa on, niin haluaisin että tekemistäni korjattaisiin ja neuvottaisiin. Jotenkin kaikki huomio kohdistui vaan maajoukkue jäsenelle. Onhan sekin tietysti ymmärrettävää, pitää kai heidän tehdä parhaansa kun Suomea menevät maailmalle edustamaan. Mutta heilläkin omia leirejään, joissa kyseinen opettaja opettamassa, miksei niitä asioita voi odottaa sinne asti.

No tyydytään kuitenkin siihen mitä oli ja kyllä tosiaan kunnon harkkoihin sai osallistua. Kaloreita kului varmasti erittäin kiitettävä määrä. Ja saihan siinä samalla harjoitella hieman japanin kuulunymmärtämistä ja todeta, että eihän sitä paljon mitään osaa :D Sama sieltä ja toinen täältä. Mutta ehkä ens kerralla paremmin.

Lento lämpimään!

Nyt ne on ostettu! Tililtä meni 351 euroa ja muutama sentti, mutta nyt on lentoliput Espanjan lämpöön! Tätä olenkin toivonut ja odotellut. Nyt mun syväjäätyneet luuni pääsevät sulamaan. Tosin matka on vasta toukokuussa, mutta pelkkä ajatuskin lämmittää.


Pitkään tätä olen harkinnut ja pohtinut mennäkkö vaiko eikö mennä, mutta kyllähän se on pakko tilaisuus hyväksi käyttää kun sellainen eteen tulee :) Espanjassa en ole muutamaan vuoteen ollutkaan, tai muuallakaan etelän maissa, joten kyllähän sitä jo kaipaa auringonottoa altaan reunalla sekä pimeitä lämpimiä iltoja. Malagan tienoilla näyttää olevan nyt jo lämmintä melkeen 20 astetta, joten suurella todennäkösyydellä se ehtii siitä nousemaan kolmessa kuukaudessa ja saan kunnon rusketuksen ennen kesää. Kuvista päätellen allas alue näyttääkin niin mukavalta että ehkä siellä tulee aikaa vietettyy.

Ilmeisesti lähimaastossa on myös isoja ostospaikkoja ja paljon puhuttu outlet-paikka, mihin menemistä odottelen myös paljon. Mitä kaikkee hienoo sieltä voisikaan löytää halvalla! Pitää ehkä säästää ahkerasti nämä muutama kuukausi.


Tietysti tämä tarkoittaa myös että kesäkuntoon on tultava jo kolmessa kuukaudessa, mutta ehkä mä jatkan siihen asti vaan meneillään olevaa karkkilakkooni (sortuminen mahdollista). Pitää ehkä käydä salilla ja uimassakin hieman ahkerammin. Hyvä puoli tietysti että saa alkaa pian kattelee taas kesävaatteita! Kaivaa varastoista kaikki ihanat hameet ja topit ja ne on niin ihanan värisii :) Matkan jälkeen täälläkin alkaa olee jo melkeen kesä, joten ei sitä enää niin kauaa tarvi odotella.