Akkujen lataamista!

Kevät meni ihan huristaen ohi. Itselläni oli koulu ja sen lisäksi töitä kaksi päivää viikossa. Tosin ylitöitä taisin tehdä sen kolmannen päivän verran koska tykkään tämän hetkisestä työpaikastani ja työtehtävistä niin etten malttanut pitää sormiani niistä erossa.

Maanantaista alkaen työt jatkuvat kokopäiväisinä, mutta olen siitä onnekkaassa asemmassa että minulla on jopa kahden viikon kesäloma! Ja muutama päivä päälle. Opiskeluaikana kun ei juuri koskaan pääse lomasta nauttimaan, on tämä jo suurta luksusta.

Toimin täysin kesäauringon voimalla, joten olen yrittänyt ottaa kaiken hyödyn irti kauniistä päivistä. Aina se ei ole helppoa kun asuu keskellä kaupunkia ja parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri seisomaan. Ei siis omaa auringonottopaikkaa täällä.

Ulkona tehdyn kuntopiirin jälkeen on hyvä mennä vilvoittelemaan meren äärelle.

Suomen kesä on lyhyt, joten siitä pitääkin nauttia. Jos vain mahdollista, voisi osan työpäivästä viettää vaikka lähipuistossa läppärin kanssa ja työmatkatkin sujuvat hyvin kävellen tai pyöräillen kun pääsee nauttimaan hienosta säästä. Myös kuntoilut voi hyvin siirtää ulkoilmaan kuten olen jo aikaisemmin useassakin tekstissä kirjoittanut! Itse olen kokenut kesäiset kuntopiirit erittäin tehokkaiksi. Jos ötökät eivät haittaisi...

Opiskellessa ei pahemmin ehdi vapaista nauttimaan, heti kun koulu loppuu, suuntaamme kesätöihin ja niiden jälkeen jatkuu jälleen opiskelut. Mahdollisesti lisänä opiskelujen ohella vielä on töitä jolloin vapaapäiviä ei jää pahemmin jäljelle. Itse kuitenkin jaksan kesän voimalla pitkälle talveen! Heti auringon paistaessa on vaan otettava siitä hyöty irti. Itse olen siitä onnekkaassa asemmassa että pääsen meren äärelle nauttimaan heti kuin mahdollista. Myös lähellä oleva kaupunkipuisto joen varrella tarjoaa hyvät mahdollisuudet kirjan lukemiselle jos haluaa kaupungissa pysyä.

Tarkoituksena onkin siirtää taas työt kesäaikaan! Valoisina aamuina jaksaa helpommin herätä niin että töihin ehtii viimeistää seitsemäksi jolloin töistä pääsee kotiinkin jo kahden jälkeen! Näin kesästä ehtii saamaan kaiken irti :)

Tien päällä

Tiistaina kävi suunta Helsinkiin työasioissa. Bussimatka kestää lähemmäs neljä tuntia eikä se ole mikään miellyttävä kokemus. Neljä tuntia istumista ja nettiyhteys pätkii jatkuvasti! Ja fiksuna tyttönä en ottanut edes läppäriä mukaan ja kirjakin jäi kotiin.

Muiden asioiden yli vielä pääseekin, mutta en ajatellut eilen asiaa loppuun asti eikä minulla ollut mukana edes eväitä. Soveimme etukäten työporukan kanssa että käymme heti Helsinkiin saavuttuamme syömässä Kampissa, joten ajattelin selviäväni neljä tuntia. Ongelma vain on se, että minulla on nälkä jo kahden tunnin kuluttua edellisestä ruokailusta! Kirottu superdieetti...

Eväiden pakkaus ja mukaan ottaminen käy nykyään jo niin luonnollisesti että olisi luullut että nytkin olisi laukku täynnä pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja ehkäpä hedelmiä. Mutta hätä keinot keksii! Menomatka meni pelkän vesipullon kanssa kärvistellen (ja ajankulun unohtaa kun kirjoittaa valmiiksi blogitekstiä) ja onneksi meillä oli hieman aikaa keskustassa koska tulimme aikaisemmalla bussilla! Siis shppailemaan :)

Matkaan tarttuikin kaupasta pussillinen pähkinöitä vaikka vain osa meni nyt suuhun, mutta jäipähän kotiinkin jotain. Tuote-esittelyssä oli myös uutta Lindahls raejuusto-rahkaa, mistä en normaalisti innostu, mutta ilmaiseksi sai! Ja toden totta, en tästäkään uutuudesta innostunut... Mielestäni on käsittämätöntä että raejuusto sotketaan rahkan sekaan! Joskus vuosia sitten kun tällaista ensimmäisen kerran maistoin, meinasi ruoka tulla välittömästi ylös koska en ollut huomannut että se jotain raejuusto sekoitusta on. Klimpit olivat siis hyvin epämielyttäviä, ja se on ilmeisesti jäänyt päälle. Mutta hätätapauksessa menee. Ravintoarvoiltaan tämä ei ole myöskään ihan sellaista mitä toivoisi välipalaltaan.

Reissusta tuli kuitenkin selviydyttyä kunnialla. Niitä kokouksen maailman maukkaimpia pullia lukuunottamatta! Mutta olivat tosiaan sen arvoisia. Seuraavalla kerralla pitää vain varautua reissuun hieman paremmin :)

Kaiken maailman dieetit

Olen aina kadehtinut niitä syntyjään laihoja ihmisiä joiden ei ole koskaan tarvinnut miettiä syömisiään. Ja vaikka mitä he söisivät, ei se todellakaan näy missään. Tältä se vaikuttaa, vaikka totuus varmastikin on toinen. En itsekään ole koskaan ollut kuin ihan inan ylipainoinen, mutta ne muutamatkin kilot tuntuu joskus täysin ylitsepääsemättömiltä. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin saanut pidettyä painoni normaalin painon rajoissa, niin paljon kuin painoindeksiin on luottamista.

Viime kesänä osallistuin FitFarmin Superdieettiin ja onnistuin silloin karistamaan vaivaiset pari kiloa, koska kuusikin viikkoa oli minulle liian pitkä aika pitäytyä poissa herkuista. Nyt aloitin saman ruokavalion noudattamisen uudelleen kesän alun kunniaksi jotta saisin taas pois ne muutamat kilot ennen kuin kesä kunnolla alkaa. Kauan tavoittelemaani ihannepainoon on matkaa enään noin kolme kiloa! Olen noudattanut nyt kolmen viikon ajan ruokaohjeita, mutta kuntoillut olen ihan muiden ohjeiden ja oman fiiliksen mukaan. Paino on lähtenyt hitaaseen, mutta varmaan laskuus.

Kuva täältä

Viime vuosina maailma on tainnut muuttua hurjasti, koska kaikenlaisia nettivalmennuksia, niin laihduttamiseen kuin lihasten kasvattamiseen, on paljon! Karppaus ei olekkaan enää niin muodikasta (tai sitä ei ainakaan enää hehkuteta niin paljoa) ja kukaan ei taida edes muistaa kaalikeitto- tai ananasdieetejä. Jopa omalla kuntosalillanikin järjestetään kuukauden mittaisia online-valmennuksia laihduttajille! Monetkaan näistä hittidieeteistä eivät kuitenkaan ole toimivia, julisti Helsingin sanomat artikkelissaan.

Itse olen siitä tyytyväinen etten ole hairahtanut radikaaleihin keinoihin laihduttamisen suhteen vaan olen koko ajan syonyt erittäin monipuolisesti oikeaa ravintoa. Lautasellani on ruhsaasti kasviksia, syön vaihtelevasti kanaa, kalaa ja lihaa ja saan tarpeeksi vitamiineja ja juon runsaasti vettä. Ruokailut ovat maksimissaan neljän tunnin välein ja ruokamäärät on kohtuulliset ja harkittu päivän kuntoilujen mukaan. Maitorahkaa tulee päivän aikana syötyä parikin purkillista, vaikka en siitä edelleenkään niin paljoa tykkää.

En enää pysty edes kuvittelemaan niitä ruokamääriä mitä ennen söin! Lautanen oli ihan täynnä ja pääasiassa vielä pastaa, mistä tulee itselleni erittäin pöhöttynyt olo. Miksi siis söin sitä? Koska pidän pastasta! Silloinhan sitä saa syödä vaikka kuinka paljon, tai niin ainakin voisi luulla. Päivän aikana tuli syötyä aamupala, lämmin ateria ja iltapala. Jokainen annos oli niin iso ettei nälkä ollut seuraavaan kuuteen tuntiin. Fiksua? Ei. Terveellistä? Ei todellakaan.

Kyllä niitä herkkujakin tulee edelleen syötyä. Välillä liiaksikin asti. Mutta ei kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikonloppu.

Terveellisen, monipuolisen ja oikean ravinnon nauttiminen on kuitenkin laihdutustarkoituksissa helppoa! Ei tarvitse miettiä löytyykö kaapista nyt sitä ravintovalmistetta ja saako matkalla oikeanlaista ruokaa. Vaikka tällä hetkellä mittaankin ruokani tarkkaan, saan kuitenkin raaka-aineet jokaisesta lähikaupasta. Vaikeampaa se on jos menee valmistautumattomana muualle syömään ja sieltä ei löydykkään kuin eines-vaihtoehtoja tai kaikki ruokailut hoidetaan ravintoloissa... Hetken hairahdus ei ole kuitenkaan maailmanloppu.

Ei voi kuitenkaan sanoa että yksi tapa olisi kaikille oikea. Mieheni on testannut Hesarin artikkelistakin löytyvää 5:2 -dieettiä, missä paastotaan kaksi päivää viikossa. Itse en tykkäisi moisesta lainkaan, en suostuisi elämään niin vähillä kaloreilla, noin 600:lla päivässä kahden päivän ajan. En pidä sitä millään tapaa hyödyllisenä jos muinakin viitenä päivänä ei syö terveellisesti, säännöllisesti ja monipuolisesti. Tästä dieetistä tuli dokumentti televisiosta jokin aikaa sitten. Hyötyvaikutuksina diettillä ei ollut vain painon laskeminen vaan terveysvaikutukset, kuten veriarvojen paraneminen ja syöpäriskin väheneminen. Mieheni vannoo että moisesta ruokailutavasta tulee myös hyvä olo ja sitä voisi jatkaa läpi elämän. Okei, mielipiteensä kullakin. Jotkus asiat vaan sopivat toisille paremmin. Mutta itse en tähän lähtisi. Mielestäni saan parempia tuloksia päivittäisestä terveellisestä ruuasta ja jaksan joka päivä kuntoilla ja mennä niin paljon kuin haluan eikä vähät kalorit rajoita minua.

Kuva täältä

Mitään ihmedieettejä ei ole kuitenkaan olemassakaan. Jos painonsa pudottaa nopeasti, voi se myös tulla takaisin. Ihannepainostaan kiinni pitäminen vaatii terveelliset elämäntavat koko loppu elämäkseen. Kyllähän sitä saa herkutella ja koko ajan tiukassa liekassa eläminen käykin voimien päälle. Mutta pitää vain ymmärtää että jos syö yhden suklaalevyn, sipsipussin tai ison pussillisen karkkia, jää se vyötärölle jos sohvalla makaa päivästä toiseen. Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin että kerran viikossa tehty raskas jumppa oikeuttaa minut syömään viikonloppuna oikein kunnolla. Kilojahan siitä tuli.

On erittäin hienoa että ihmisten on kuitenkin helppo saada apua terveelliseen ruokailuun erilaisten nettivalmennuksien ja muiden ohjeiden avulla. Itsekin haluaisin vielä testata uutta Nettitreeni.com sivustolla tarjottavaa ravinto-ohjelmaa, mikä räätälöidään juuri tilaajalle ja maksaa vain 10 euroa! Että ei voi sanoa enää että se on rahasta kiinni :)

Kesäpäivän kuntopiiri

Tänään taas aurinko paistaa ihanasti pilvettömältä taivaalta joten salille meneminen ei ole päivällä vaihtoehto. Pitää siis käydä treenaamassa aamuisin tai iltaisin ettei mene ihana auringonpaiste hukkaan! Sen sijaan suuntasimmekin kahvakuulan, musiikkien ja vesipullon kanssa pihalle treenaamaan.

Ohjelmassa oli seitsemän liikkeen kuntopiiri ja voin sanoa, kolmen kierroksen jälkeen oli pakko lysähtää maahan kun jalat eivät enää kantaneet! Ei siihen selvästikään kovin paljoa tarvita. Jos vielä puolessa välissä kuntopiiria energiaa riitti, vei sen kaikki kolme viimeistä liikettä: kivelle hyppy, juoksu ja kirsikkana ööö... herajuoman päälle: burpeet!

Kaikkien kolmen kierroksen jälkeen otettiin liikkeistä vielä todistusaineistoksi valokuvat. Ei siis ihme että tuossa vaiheessa hiukset ovat hieman liimautuneet päähän kiinni...

Liike 1: Etuheilautus kahvakuulalla (12kg), 20 toistoa

Liike 2: Kyykky, 20 toistoa

Liike 3: Punnerrus, vaikkakin kaivoa vasten, 10 toistoa

Liike 4: Dippi, 10 toistoa

Liike 5: Kivelle hyppy, 15 toistoa. Uskokaan vain, se oli erittäin rankkaa vaikka kivi tuossa näyttää erittäin matalalta! Kyllä sitä voi silti hieman korkeammalle ponnistaa, kuten viimeisestä kuvasta näkee :) Siitä hyvin tyylikkäästä action-pläjäyksestä.

 Loppuun vielä liikkeet 6 ja 7: juoksu, noin 400 metriä sekä burpeet, 5 toistoa.

Kolmen kierroksen jälkeen, tai jo juoksun lopuksi meinasin lysähtää maahan, mutta oli sitkeästi jaksettava loppuun asti. Kyllä niiden vaivaisen viiden viimeisen burpeen jälkeen pläsähdin kaivon reunalle kuin perunasäkki. Hieman masentavaa katsella kun mieheni (urhea urho, hänen sanojensa mukaan) teki vielä 10 burpeeta kuin kone. Oma aerobinen kuntoni vaan on heikko kuin helmisimpukalla.

Mutta nyt on ainakin heti aamulla tullut ulkoiltua ja saatua kunnon hiki päälle! Voi sitten loppupäivän ottaa hieman rauhallisemmin ja keskittyä auringon palvomiseen :)

Ruokahysteriaa

Tunnumme olevan yhä enemmissä määrin tietoisia siitä mitä lautaseltamme löytyy ja mitä sieltä kaupasta pitäisi ostaa. Lähiruoka on noussut suosioon ja luomutuotteita löytyy lähikaupoistakin yhä enemmän. Tänne pieneenkin kaupunkiin on tullut jos jonkinlaista kuppilaa ja putiikkia, mitkä suosivat lähellä tuotettuja ruokia ja myyvät luomu pähkinöitä, leipiä ja tomaatteja. Mielestäni tämä on tervetullut lisä supermarkettien arkeen.

Törmäsin tänään Facebookissa Helsingin Sanomien kolumniin Enemmän lisäaineita ja kaukoruokaa, kiitos. Toivon syvästi että teksti sisältää huumoria, mitä en vain itse käsitä...

Myönnän itse että parsakaali jääkaapissani ei ole lähiruokaa eikä edes suomalaista, koska sellaista ei vielä kaupasta saa. Myöskään pinaatti mitä tänään laitoin salaattiini ei ole omasta ruukusta kasvatettua. Ruoka on kuitenkin puhdasta kunnon ruokaa, ilman lisäaineita.

"Pakkausselosteiden demonisten E666-koodien takaa löytyy vuosikausien tutkimustyön tuloksena kehitettyjä aineita, jotka parantavat ruuan säilyvyyttä ja makua."

Tämä on lause mikä ei uppoa minuun. Mielestäni on huolestuttavaa että McDonaldsin hampurilainen säilyy muuttumattomana puolen vuoden ajan, jos ei enemmänkin. Vai onko vika minussa? Mitä ne säilyvyyttä parantavat lisäaineet sitten tekevät kehollemme kun syömme vuosien ajan aineita mitkä estävät leipääkin homehtumasta? Saamme ostettua ruokaa myös tuoreena, miksi emme söisi tuoretta ruokaa kun se sisältää vitamiineja ja kaikkea muuta kivaa, mikä on hyväksi meille.

Juuri eilen televisiosta tuli Kaappaus keittiössä ohjelmaa, mitä en normaalisti katso, mutta vieraillessani vanhempieni luona katsoin pätkän. Juuri tässä pätkässä todettiin että vaikka ei retiisistä tykkää, silti on hyvä tietää miltä retiisin tulee maistua, koske ne ovat luonnollisia, oikeita makuja. Ruoka on hyvää sellaisenaan, mitä vikaa on esimerkiksi itse tehdyssä wokissa, missä on kanaa ja kasviksia, ei se tarvi sen enempää lisäaineita antamaan makua! Mielestäni se on hurjasti parempaa kuin kaupan pakastealtaasta ostettu "aito aasialainen" wokki.

Emme tainneet oppia mitään hevosenlihaskandaalista, minkä jälkeen oli uutisia kuinka esimerkiksi mansikkakääretorttu ei ole mansikkaa nähnytkään. Vielä kun Prismassa työskentelin, ihmettelin aina kuinka ihmiset ostavat juustoraastetta, mikä sisältää suurimmaksi osaksi "juuston kaltaista tuotetta".

Se mitä syö on jokaisen valinta. Mielestäni ihmiset saavat toki rauhassa syödä einesruokia, mutta silti itse kannatan puhdasta ravintoa, miluusti lähitilalta. Mutta jos perustelut eineksille ja ulkomaista tuodulle ruualle ovat niin hepposet kuin yllä linkittämässäni Hesarin kolumnissa, on syyt lähiruuan välttämiselle vähäiset. Jos hakisimme kaiken ulkomailta, miten kävisi suomalaisen maanviljelyn? Teollisuus jo ajetaan ulos Suomesta, tarviiko tämäkin viedä meiltä? Tuskin pärjäämme kovin kauaa pelkällä palvelukulttuurilla. Siinä kun emme aina ole kovin hyviä...

Liiku ilolla ulkonakin!

Ah, kesä!

Tänään täällä länsirannikoilla paistoi aurinko ja lukemat olivat päiväsaikaan reilusti yli 20 astetta. Siis kelpaa! Töissä sain vähän väliä kuulla kuinka ihmiset päivittelivät kaunista ilmaa ja katselin vain haikeana viimeiset kolme tuntia toimiston ikkunasta ulos. Onneksi olin aamulla lähtenyt töihin kävellen niin sain nauttia kotimatkasta täydellä teholla.

Sää oli myös mitä mainioin ulkona järjestettävään kahvakuulatreeniin! Kuten aikaisemmin jossain postauksessa kirjoittelinkin, aivan asuinrakennukseni vieressä järjestetään kesäisin kahvakuulailua. Paikkana on pieni puisto kahden rauhallisen tien välissä vihreällä nurmella. Paikka on saavutettavuutensa kannalta minulle mitä parhain :) Kuulailun järjestää paikallinen yritys Liiku Ilolla. He järjestävät myös kaikkia muita jumppia, juoksukouluja, ohjausta yms. Satakunnan alueella kohtuu hintaan.

Treenin jälkeen naamani oli yhtä heloittavan punainen kun uusi pinkki treenipaitani ja lippikseni, joten hyvin sovein treenivaatteiden kanssa yhteen. Treeni oli siis erittäin tehokas, kiitos siitä myös porottavalle auringolla mikä antoi osansa.

En ole ennen tämän firman jumpissa käynyt, koska maksan jäsenyyttä kuntosalille. Ja mielestäni ulkoliikunnaksi mistä ei mene tilakustannuksia, tällainen jumppa on hieman kallis kertamaksulla, olihan se 5,50€. Tietenkään toista jumppakorttia minun ei kannata kuntosalin kilpailijalle ottaa.

Kirjaanpas tähän päivän treeni ylös. Mielestäni sellainen että voi hyvin tälläistä settiä tehdä itsekin jos pihalta hieman tilaa löytyy. Treeniin kuului kolme settiä jotka tehtiin erikseen (ensin setti1 sitten setti2 ja viimeiseksi setti3). Alkuun pieni lämmittely ja loppuun venyttelyt. Taukoja sai tarpeen mukaan pitää settien lomassakin.

Setti 1: 

• kulmasoutu kahdella kahvakuulalla 10-15 kertaa
• työntö viisi kertaa per puoli

Setti 1 tehtiin viisi (5) kertaa.

Setti 2:

• 100 x etuheilautus ylös asti. Sai, ja pitikin jakaa pienempii sarjoihin, eli noin 20 etuheilautusta raskaalla kuulalla ja pieni tauko ja sitten jatkuu kunnes satanen tulee täyteen.

Setti 3:

• Kierto pään ympäri 10 x suuntaa vaihdellen
• Kyykky kahvakuulan kanssa
• Juoksu puiston ympäri (n. 200m)

Setti 3 tehtiin viisi (5) kertaa

Voin sanoa että kyllä reisissä alkoi lopussa jo tuntumaan. Alkuun olikin yläkroppaa, mutta toisessa setissä olivat nuo etuheilautukset mitkä alkaa tuntua hyvin takareisissä ja pepussa ja aivan pienen tauon jälkeen lähti liikkeelle kolmas setti missä oli kyykky ja juoksu. Ensimmäisen kierroksen jaksoin juosta erittäin lujaa, mutta viimeinen viides kierros meni jo aika rauhalliseen tahtiin vaikka yritti itseään hoputtaa eteenpäin. Mutta ei se suinkaan haittaa, pitää itsensä väsyneeksi saadakkin :)

Loppujen lopuksi tämä kyseinen jumppa, niin tehokas kuin se olikin, ei ehkä ollut hintansa arvoinen... Saman treenin saan vedettyä itse ja vielä paremmissa maisemissakin. Mutta aina pitää kokeilla ja taas sai uusia ideoita omiin kotitreeneihin! Ja samalla nautittua auringosta kuntosalilla oleilun sijaan.

Välillä sitä yllättää itsensäkin!

Maanantai illalla suuntasin salille tekemään rinta-hauistreenini, mikä alkaa yleensä aina niin tuskallisilla penkkipunnerruksilla. Niin paljon kuin tykkäänkin painoja nostella, penkkipunnerrus on aina yhtä tuskaa enkä saa siitä edes mitään mielihyvän tunteita kun homma on hoidettu. Silti sitä vaan jatkan, koska jostain kumman syystä haluan olla niin äijä että saan joskus sanoa että nousee X kiloa penkistä! Sitten kaikki ovat kateellisia! Pitäähän sitä tavoitteita olla *nyöks*

Tänään yllätin kuitenkin itsenikin kyseisen penkin parissa. Epähuomioissani tulkitsin treenimerkintäni väärin (eikä tässä nyt maalaisjärkeä kannata käyttää) ja laitoin tankoon tuplapainot. Kuulostaa pahalta, mutta ei niillä määrillä mitä minulla normaalisti nousee. Tuplapainot kuitenkin nousivat, hitaasti ja välillä hieman tuskallisesti, mutta ne nousi. Tähän asti olen tainnut treenata ihan liian vaatimattomasti?

Joskus sitä on laitettava selvästi hieman enemmän likoon kuin mihin uskoo pystyvänsä. Sitä voi tosiaan yllätyä!

Tällainen pitäisi ottaa tavaksi, heittää sattumanvaraisesti painoja mukaan ja katsoa mitä tulee. En ole kai vieläkään löytänyt kaikissa tilanteissa omia rajojani vaan teen asioita vain oman mukavuusalueeni sisäpuolella. Ja eihän siitä mitään tule.

Joku päivä katselinkin treenikirjaani mihin olen merkannut salitreenini joulukuun lopusta lähtien. Olin elänyt siinä uskossa että painot on noussut ainakin tsiljoonalla prosentilla, mutta huomasinkin että joissain liikkeissä ne olivat nousseet vain kilon tai kaksi... Voiko silloin syyttää muuta kuin itseään kun kehitystä ei tapahtu mutta ei ymmärrä itseltään vaatia enempää? Loppujenhan lopuksi ei kukaan välitä paljonko minä niitä painoja nostelen paitsi minä. Miksi siis mahdan huijata itseäni ja kuvittelen antavani kaikkeni?

Mutta kuitenkin on kehitystäkin tapahtunut. Muistan viime syksynä tehneeni kulmasoutua kuuden kilon käsipainolla ja se kuusi kiloa tuntui niiiiin painavalta. Nyt kuitenkin menee reilu kymmenenkin kiloa enemmän. Lohduttavaa.

Sitä on helppo huijata itseä niissä liikkeissä mitkä eivät ole niin miellyttäviä tai ovat tuskallisempia jostain syystä. Itse tykkään treenata hauiksia ja selkää ja niissä liikkeissä painojen nousun huomaakin. Reisien treenaamisessa tunnun pitäytyvän omalla mukavuusalueellani kynsin ja hampain koska, kuten kaikki varmasti tietävät, kyykyt, prässit yms. on välillä yhtä tuskaa. Eikä se tosiaan ole hauskaa.

Jos siis ensi kerralla yrittäisikin vähän enemmän? Isoilla painoilla isoja tuloksia vai mitä? kuten mieheni näihin oivalluksiini totesi. Naulan kantaan.


Kuva täältä

Äitienpäivänä :)

Tänään vietettiin sitten äitienpäivää. Pitäähän silloin kotiin mennä omaa äitiä onnittelemaan ja samoin isoäidin luokse ja tämä tarkoittaa hyvää ruokailua kuten sukulaisissa käynti yleensä :) Jotkus päivät nyt vaan on sellaisia että antaa tulla kakkua ja miehän syön.

Päivän on ollut erittäin menontäyteinen joten onneksi ei oo pahemmin ehtinyt istahtamaan ruokapöydän ääreen. Jotenkin seuran kanssa sumplittiin vyöarvokokeet harrastajillemme kuukausi sitten jo tähän päivään ymmärtämättä että äitienpäivähän nyt on. Noh, ei sitä enää voinut siirtää mutta onneksi seuramme harrastajat taitavat olla niin omistautunutta sakkia että kaikki saapuivat paikalle ja uusia vyöarvoja jaettiin ihan hurjan paljon. Mikäs siinä, harjoituksista ei yleisesti tunneta kesätaukoa ja heti joulun jälkeenkin on harjoitukset, niin miksi ei äitienpäivänäkin. Pieni tauko kakun syömisestä tekee hyvää.

Itse suuntasin aamupäivällä omien vanhempien luokse katkarapusalaatille, mikä oli ihan ylivoimaisen herkullista, koska omat salaatit tuntuvat koostuvan päivästä toiseen samoista raaka-aineista. Nyt mukana sentään oli katkarapua, leipäjuustoa ja kanamunaa normaalien salaatinlehtien, paprikan, kurkun ja tomaatin lisäksi. Voi nami :)

Mutta vaikka ruokailu oli erittäin terveellinen, eihän sitä voi pieneltä herkuttelulta välttyä. Sisko oli tehnyt erittäin hyvää (joskin erittäin epäterveellistä, kalorien suorastaan tunsi kerääntyvän reisiin....) domino-kakkua Hellapoliisin reseptillä.

Mutta pitäähän sitä joskus elää paheellisesti :) Mummu kun oli yllättänyt positiivisesti ja kahvipöydässä oli vain suolaista syötävää terveellisessä muodossa, joten pahalta ylensyömiseltä ollaan vältytty. Ja ainahan on maanantai kun voi yrittää polttaa kaikki viikonlopun kalorit pois ekstra kovalla treenillä :)

Ulkoliikuntaa!

Kesä on selvästi taas harppausta lähempänä kun puut alkavat jo vihertämään ja täällä länsirannikolla huideltiin jo yli kahdenkymmenen asteen lukemissa! Pakko sanoa, olen asiasta hurjan onnellinen :)

Tennispallojen yliluonnollinen hehku!
Kuvan ottanut tenniskamuni :)

Kesän tulon myötä myös tenniskentille on viritelty taas verkot paikalleen ja olemme päässeet tässä viikon aikana jo kolme kertaa mätkimään tennispalloja :) Ja nimenomaan mätkimään, en tiedä voiko sitä vielä sanoa pelaamiseksi. Mutta pakko myöntää, olen jopa kehittynyt viime vuodesta, koska sain tänään ensimmäiset pisteeni pelissä!

Se on hienoa mennä ulos pelaamaan vaikkapa juuri tennistä koska se ei edes tunnu niin liikunnalta. Pelaaminen on hauskaa mutta samalla tulee hiki ja joutuu nopeasti juoksemaan pallon perässä. Itselläni tuntuu olevan aivan surkea reagointikyky ja olen tosi hidas, mutta ehkä tämä laji parantaa näitä ominaisuuksia sitten ajan kanssa.

Kesä tarjoaa myös paljon muita mahdollisuuksia ulkona liikkumiseen mitä ei talvella ole. Itse en ole kovinkaan talvi-ihminen, hiihtosukseni myytiin jo ajat sitten kun kuulemma ne olivat minulle käyneet jo vuosia sitten liian lyhkäiseksi. Joten ladullakaan en ole tainnut käydä aikoihin. Mutta kesällä koko luonto on paremmin käytettävissä, juokseminen ja lenkkeily helpottuu kun ei tarvitse niin paljoa miettiä pukeutumista ja liukkaita teitä ja oman kuntopiirin voi tehdä vaikka puistossa. Viime kesänä naapuripuistossa, siis lähes ikkunani alla pidettiin kahvakuulatunteja joka keskiviikko. Kertaakaan en mennyt mukaan kun en tiennyt mikä ryhmä on kyseessä, mutta jos he vielä tänä vuonna siihen ilmestyvät, todellakin raahaan oman kahvakuulanikin mukaan :)

Vaikka itse nautinkin täysillä salitreenistä, saa kunnon liikuntaa myös ilman kalliita jäsenmaksuja. Ulkoilmassa saa aikaan hyvän treenin jos vain haluaa ja samalla raikasta ilmaa pelkän sisällä olemisen sijaan. Sitä voi pyöräillä paikasta toiseen säästäen bensakustannuksissa tai kävellä jos matkat eivät ole kovin suuret. Itse pitää myöskin palata tämän hyötyliikunnan pariin ja pyöräillä paikasta toiseen heti kun pyöräni on huollettu. Varsinkin kun pikku autoni joutuu huoltoon...

Nautitaan siis taas lämpenevästä ulkoilmasta täysillä, se kun täällä Suomessa ei kestä kovinkaan kauaan :)

Päivän resepti: terveellinen teksasilainen chili

Olen aina ihmetellyt katsellessani amerkikkalaisia tv-sarjoja, mitä se chili oikeen on mitä he aina syövät. Okei, periaatteen ymmärrän, mutta onko se jotain keittoa vai muhennosta vai mitä? Chiliä siihen varmaan tulee. Nyt kuitenkin uteliaisuus otti vallan ja oli pakko hakea resepti ja valmistaa sellaista itse! Ja voin sanoa, aika terveellisetä se on :)

En vieläkään tiedä onko se keittoa vai muhennosta vai mitä, mutta valmistaminen on ainakin yksinkertaista ja kohtuullisen nopeaa. Aineksiakaan ei tarvi niin kovin paljoa

• Kalkkunan jauhelihaa (tai jauhelihaa ylipäätään)
• Sipulia
• Perunaa (ehkä myös porkkana sopisi)
• Papuja
• Tomaattimurskaa
• Paprikaa
• Chiliä (oman tulisuusasteen mukaan)
• Mausteita (valkosipulia, chilijauhetta, mustapippuri, cayanepippuria...)
• Oliiviöljyä

Itse käytin tosiaan kalkkunan jauhelihaa. Vasta keksein sellaisenkin tuotteen elämääni! Se on kevyempää kuin normaali jauheliha ja kaiken lisäksi se oli halvempaa kuin naudan paistinjauheliha! Eli yllättävää kyllä, opiskelijaystävällistä hintansa perusteella! En tiedä miksen ole aikaisemmin tajunnut. Toisella kerralla kun tätä sapuskaa teimme käytimme broilerin jauhelihaa koska siinä kaupassa ei ollut kalkkunaa saatavilla. Hyvin toimi sekin!

Kokkausprosessi ei ole vaikea, koska minäkin siinä onnistun. Pilko valmiiksi sipuli ja peruna pieniksi kappaleiksi. Käytimme myös tuoretta habaneroa antamaan makua, joten sekin kannattaa pienistää. Ensin ruskistetaan jauheliha ja sitten heitetään mukaan sipuli ja peruna (peruna on täysin vapaaehtoinen, itse halusimme sinne lisätä vähän jotain ruokaisampaa mukaan ja peruna sopii pieninä kuutioina mukaan vallan mainiosti!).

Tämän jälkeen siirsin paistokseni kattilaan, koska paistinpannuni on niin pieni. Sinne lisäsin mukaan jokusen desilitran vettä ja kaikki loput ainekset eli siis tomaattimurska, paprika, pavut, oliiviöljyn, mausteen. Vettä kannattaa lisätä sen verran kuinka juoksevaa keitoksesta haluaan. Alkuperäisessä ohjeessa sitä ei tainnut olla lainkaan.

Sitten vain hella hiljemmalle ja antaa ruuan muhia noin 30 minuuttia. Sitten vaan nauttimaan! Kevyttä ruokaa missä chili ainakin meidän tapauksessa antoi hyvin potkua :) Siitä saa proteiinit ja mukana on tarpeeksi kasviksia.

Uusia ruokia on vaan joskus niin kiva kokeilla ja joskus sitä keksii jotain tosi hyvää :) Rohkeasti vaan reseptejä etsimään, ei tällaiset perinteiset amerikassa lihottavaksi leimatut reseptit tarvitse olla yhtään epäterveellisiä kun ei laita sinne kauheasti voita mukaan.