Foods on my Instagram

Selvästi minulla on tällä hetkellä jotain vaikeuksia tuottaa tekstiä, joten päätinkin tehdä tämän blogipostauksen kuvista. Aiheena terveelliset, ainakin lähes terveelliset ruuat. Kuvat poimittu Instagram-kuvistani.

1. Kotitekoista sushia lauantaiseen illanviettoon 2. Punnitse ja säästä aukesi tähänkin kaupunkiin, siis pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä! 3. Salaattia lounaaksi 4. Kaakaohetki

1. Banaani pannareita 2. Chili sopii loistavasti kylmään syksyyn 3. Sushia tampereella 4. Välipala luennolla

1. Koulun välipalavalikoima, löytyy myös Skyriä! 2. Proteiini puddinki on loistava välipala 3. Pasta-katkarapusalaatti salitreenin jälkeen 4. Muistoina kesältä lounas, missä kanaa, riisiä, salaattia ja parsaa

HIIT: Nopeasti ja tehokkaasti

Syksyn aikana minut ollaan tutustutettu uuteen liikuntamuotoon, HIIT-treenaamiseen. En ole sitä aikasemmin juoksulenkkinä uskaltanut kokeilla, koska olen kokenut ettei oma kuntoni moiseen kuitenkaan riitä. Nyt kuitenkin kun juoksulenkkejä on kertynyt enemmän tilastoihin, uskalsin tätäkin kokeilla.

HIIT-harjoittelussa, eli high intensity interval training on kyse lyhyestä, tiiviistä, mutta tehokkaasta harjoituksesta missä käydään omien sykerajojen ylärajoilla. Harjoitus lupaa polttaa rasvaa ja parantaa hapenottokykyä nopeasti ja tämän lisäksi se tuo hyvää vaihtelua viikon treeneihin.

Lähdin ihan tämän blogikirjoituksen valossa tutkimaan vähän mistä HIIT treenaamisesta oikeasti sanotaan ja törmäsinkin hieman erilaiseen liikuntamuotoon kuin mitä minulle on opetettu. Ajattelin jo että minua on huijattu täysin, mutta kuulemma tämä harjoitusmuoto mitä me olemme tehneet, on norjalaisten tutkimusten valossa se parempi, ainakin kun kyse on maastossa juoksemisesta. Aihetta on tutkinut henkilö nimeltä Jan Hoffin ja tutkimuksissa on todettu seuraavaksi esiteltävän 4x4 minuutin menetelmän olevan helpommin toteutettavissa kun esim 15/15 -menetelmä (15 sekunttia kovaa tekemistä, 15 sekunttia lepoa, esimerkkinä vaikka tämä video, tai tämä hesarin arikkeli videoineen) juostessa kun aikaa ei viitsi tuijottaa ihan koko ajan. Aiheestä löytyy artikkeli Juoksijat lehdestä 3/2013. "Perinteisestä" HIIT treenaamisesta voi lukea vaikka täältä tai tästä blogista.

Mutta takaisin aiheeseen, eli viikonlopun harjoitus tällä 4x4 minuutin menetelmällä meni siis kutakuinkin näin:

Alkulämmittely hölkäten 10 min. Kiireisenä aamuna riittää hyvin 5 minuuttakin, mutta nyt oli niin kylmä että teki mieli lämmittää kroppaa hieman pidempään!

Juoksu noin 85% omasta maksimisykkeestä 4 min
Palautuminen 3 min, jolloin syke laskee noin 70% maksimista

Ja tätä toistetaan neljä kertaa ja loppuun vielä kävelyä tai hölkkäämistä kotiovelle.

Hieman sykemittareiden keräämää dataa lenkistä

• Aika 40 minuuttia (alkulämmittelyineen)
• Matka 5,23 kilometriä
• Vauhti min / kilometri: keskiarvo 7,39 min/km (3 minuutin kävelyt välissä ei ole kovinkaan vauhdikkaita), max 4,32 min/km (eli kovaa ei tarvitse juosta saadakseen sykkeet kattoon...)
• Max syke 185

Sykemittarin infot: kesto 38min, keskisyke 157 (mitannut myös alun hölköttelyn), kaloreita mittarin mukaan paloi 288 ja rasvaa kului 12g.

Jokaisen neljän minuutin kovan juoksun päätteeksi pitäisi olla sellainen olo että ehkä olisi vielä juuri ja juuri minuutin jaksanut. Hengästyä saa ja pitääkin ja juoksemisen on tunnuttava raskaalta. Jos vedon aikana pystyy puhumaan helposti, on aika kiristää tahtia. Rankkaa se on, mutta itse olen kuitenkin oppinut pitämään näistä kovista juoksuista, siinä on oikeasti juoksemisen meininkiä! Ja lenkin päätteeksi oikeasti tuntee tehneensä kunnon lenkin.

HIIT harjoittelusta on tullut mukava osa viikon lenkkeilyä. Juoksijat-lehden artikkelin mukaan yhdellä lenkillä viikossa pitää vain omaa kuntotasoaan yllä, eli niitä pitäisi sisällyttää ohjelmaan edes se kaksi, miellään kolmekin. Olen kuitenkin itse kokenut, että kuntosaliharjoittelun ja muiden lenkkien oheen, se yksi HIIT treenikin on jo hyvä saavutus. Se tuo vaihtelua treenaamiseen ja hieman vauhtia muuten niin hitaisiin jalkoihini.

Kaukana kotoa

Viikonloppu vierähti Kotkassa, eli noin 400 kilometrin päässä kotoani. Suuntasimme sinne kendon merkeissä kun nuoremmat harrastajat pääsivät kilpailemaan ja itse pääsin huolehtimaan heistä. Ainakin se oli tarkoitukseni, en tiedä kuinka hyvin hommani hoisin :)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa treenaamisesta reissun päällä, mutta olen tahkonut tätä tekstiä jo usean päivän ajan enkä tunnu saavan mitään aikaiseksi. Ja totesin että kesällä jo kirjoitin samaisesta aiheesta otsikolla Lomailu liikuntaa! Päädyinkin siis laittamaan viikonlopusta ja sen terveellisestä puolesta vain muutaman kuva.

Muutama video viikonlopun treenaamisesta löytyy myös Instagramin puolelta täältä ja täältä.

Kisapäivän välipala: Fast Protein Smoothie. Erittäin hyvää, joskin vähän hintavaa. Tulomatkalla tuli maistettua makua mango-appelsiini ja ei voi muuta kuin suositella.

Hotellin kuntosali. Kooltaan pienempi kuin oma asuntoni, mutta viikonlopun aikana siellä sai kaksi hyvää treeniä vedettyä. Hieman vain mielikuvitusta niin hyvä tulee!

Sunnuntaiaamun jalkatreeni ja uutukaiset Zeropoint kompressio säärystimet! Niistä juttua tulossa vielä :) Sukkasillaan mennään koska joku unohti ottaa autoon mukaan valmiiksi pakatun kassin missä kengät olivat. En myönnä mitään.

En tiedä teistä, mutta minun mielestäni reissussa on hieno treenata! Innokkaana odotin että pääsen kokeilemaan hotellin kuntosalia, ei siksi että olisi pakko päästä treenaamaan, vaan koska se on erilaista! Vaihtelu virkistää, sanovat. Näin saa myös pidettyä reissussa jonkin moisen ryhdin elämässään eikä haittaa jos ajomatkalla napostelee karkin tai pari. 

Eihän toki reissussa liikkumiseen kuntosalia tarvita, koska lenkkeillen pääsee hyvin tutustumaan uuteen kaupunkiin. Siihen ei tällä kertaa valitettavasti ollut aikaa. Nyt kuitenkin pääsi treenaamaan samalla kuin telkkarista tuli lauantai illan elokuvaa!

Köyhän opiskelijan nopea aamupala

En varmasti ole ainoa ketä nukkuu aivan viimeiseen asti ja sitten tuli taas kiire. Aamulla kaikki siis pitää hoitua nopeasti, jotta ehdin koululle. Rakastan rauhallisia aamuja kun voi katsoa vaikka jakson suosikkisarjaa aamupalan seuraksi, mutta tällainen tuntuu olevan erittäin utopinen ajatus. Jopa silloin kun luennot alkavat vasta kymmenen jälkeen.

Kaikesta huolimatta pidän lämpimistä aamupaloista, joten suurimmaksi osaksi teen munakkaita tai puuroa. Varsinkin näin syksyn koittaessa, kun kesällä maistuivat vielä smoothietkin. Leipä on vain hätätapauksia varten, oli se sitten kuinka nopea vaihtoehto vain.

Ja tietenkin sen lisäki että aamupala pitää valmistua nopeasti, pitää sen myös olla opiskelijan budjetille ystävällistä. Raaka-aineet siis halvimmasta päästä, ja mahdollisuuksien mukaan eiliset ylijäämät päivällisestä hyötykäyttöön!

Kyseessä siis tietenkin munakas kasviksilla ja grillatulla kanalla! Kanamunia on kaapissa lähes aina, samoin pakastevihanneksia, mikä on helppo hätävara aina. Grillattua kanaa kun ostaa, saa siitä ruokaa moneksi päiväksi ja se taipuu yllättävän moneen!

Aina maukas aamupala ei tarvitse mitään tämän ihmeellisempää. Mielestäni kana sopii munakkaaseen paremmin kuin hyvin ja aamupala on jälleen kerran hieman ravitsevampi, jotta jaksaa istua koulussa. Ja tulipahan tällä viikolla testattua kuinka hyvin annos toimii Take away -annoksena, kun nukuin pommiin. Hyvin maistui aamupala koulun käytävällä muovirasiastakin! Ja valmistukeen käytetty aika: alle viisi minuuttia, sisältäen pannun tiskaamisen.

Aamupala on päivän tärkein ateria, toitotetaan meille jo pienenä. Uskon tähän nykyään entistä enemmän, koska ilman kunnon aamupalaa naposteluhimoni herää jo ennen lounasaikaa. Tällöin en jaksa lounaallakaan syödä mitään terveellistä, koska minulla mielihalut voittavat usein järjen. On siis hyvä syy syödä kunnon aamupala, koska silloin koko päivä ruokailuineen kulkee jouhevasti!

Motivaatiota konkreettisista tuloksista

...tai niiden puutteesta.

Kävin tänään paikallisessa Intersportissa ilmaisessa InBody -mittauksessa. Kyttään näitä mittauksia aina, koska olen niissä nyt kolmen vuoden ajan käynyt ja mukava saada aina samanlainen paperi samanlaisesta mittauksesta kertomaan tuloksista. Jonotettuamme siskoni kanssa yli tunnin pääsimme vihdoin itse mittaukseen. Edellisten vuosien paperit on edelleen tallessa, joten innolla ryhdyinkin vertaamaan miten tilanne on muuttanyt viime vuodesta. Tulokset eivät ihan niin paljoa miellyttäneet kun olisin toivonut...

Noh, pitää olla tyytyväinen: rasvamassa on pienentynyt ja lihasmassa kasvanut ja vihdoin sarakkeen viivat ovat oikeassa suhteessa toisiinsa. Ensimmäistä kertaa näin! Rasvaprosenttini on tippunut tasan 2 %. Lihasmassaa tullut lisää 2kg, mikä on suorastaan surkean vähän, koska tulos voisi olla yli tuplastikin suurempi.

Mutta ketä syyttämään? No itseäni tietenkin. 

Masentavinta mittauksen tuloksissa oli, että jalkojeni lihasmassa oli noussut lähes saman verran kuin käsien! Ja kyllä jalkoihin pitäisi paljon enemmän mahtua lihasta kuin käsivarsiin? Huomaa kyllä tässä omat mieltymykseni: hauisten treenaaminen on ihan ykköstä ja kyykkääminen on vaan jäänyt vähemmälle. Onhan se nyt paljon raskaampaa! 

Mutta ei näistä mittauksista kannata sen enempää masentua. Tulokset ovat kaikki täysin positiivisia vaikka pieniä muutoksia ovatkin. Hitaasti mutta varmasti, eikö? Ja kun näitä tuloksia vertasi, tuli itselle kova polte rynnätä takaisin salille (vaikka sieltä juuri tulin) ja lapata tankoon ennätyspainot ja ryhtyä kyykkäämään. Ihan vain osoittaakseni että kyllä minä saan lihakset kasvamaan enemmänkin!

Mutta ehkä pitää odottaa huomista, silloin muutetaan omaa treeniä tehokkaammaksi :)

Mutajuoksu2013

Viikonloppuna juostiin Raumalla Mutajuoksu. Itse tuli myös suoriuduttua tästä viiden kilometrin lenkistä ja kaikenlisäksi vain yhden mustelman ja yhden naarmun kanssa! Oma aika ja sijoitus on vielä arvotus, mutta tavoitteena ei ollutkaan olla ensimmäinen vaan pitää hauskaa.

Ilmoitin itseni mutajuoksuun koska halusin sen olevan syy lähteä lenkille. Ja se onnistui, koska kisaviikolla juoksin ihan sujuvasti 7 km lenkin vaikka en ole koko kesänä, vaiko koskaan juossut vastaavaa matkaa kävelemättä välillä. Koko viikon aikana kilometrejä kertyi harjoittelun ja mutajuoksun summana 22, mikä oli itsellenikin suuri yllätys.

Suinkaan mutajuoksua varten treenaamista ei pahemmin tarvittu, koska monet hupisarjan osallistujat kävelivät suurimman osan matkaa, kuten esimerkiksi tästä videosta näkee. Itse olen tyytyväinen että me pyrimme juoksemaan niin paljon kuin mahdollista! Välillä oli toki jonotettava esteille, jolloin juokseminen ei koko matkaa onnistunut.

Mutajuoksu oli mielestäni huippu kokemus! Kerrankin luvan kanssa saa heittäytyä mutaan ja juosta lenkkarit märiksi meressä. Eikä haittaa lainkaan. Rata oli sen verran lyhyt, että itsekin koin sen mahdolliseksi eikä suoritusta tarvinnut tehdä veren maku suussa vaan saattoi oikeasti pitää hauskaa.

Lähtö! Itse heti kuvan kärjessä. Kuva H. Laine. Lisää kuvia täältä.

Esteitä alkuradassa oli aika vähän. Ensimmäiset kunnon esteet olivat oikeastaan vasta loppumatkassa. Alussa muutama ylitys, muutama alitus. Itselle esteiden helppous oli hieman pettymys ja samaa keskustelua olen lukenut muualtakin: itsensä haastaminen jäi. Toisaalta, konsepti on Suomessa vielä hyvin tuntematon ja ehkä tämän avulla ihmiset innostuvat mutajuoksusta ja uskaltavat lähteä mukaan kun maaliin pääseminen on mahdollista. Rataan voit tutustua täältä, vaikkakin pientä muutosta alkuperäisestä suunnitelmasta oli havaittavissa. Paremman kuvan radasta saa tietenkin kuvista mitä löytyy nyt ympäri nettiä.

Vaahtoa! Kuva H. Laine. Lisää kuvia täältä.

Ehkä mutajuoksun suosio yllätti radan suunnittelijatkin, olihan osallistujia lähes tuhat, koska paikoin rata ruuhkautui ja mekin saavuimme maaliin pahimpaan ruuhka-aikaan. Jouduimme tosiaan jonottamaan maaliin pääsyä! Tämä johtui siitä että palkinnot ja valokuvaus oli heti maalilinjan jälkeen ja tämä tiedettävästi ottaa aikansa.

Reissu Raumalle vakuutti minut kyllä siitä että ensi vuonnakin suuntaan mutajuoksun pariin. Suunnittelilla on kuulemma Mutajuoksu Tour, eli kisapaikkakuntia on enemmän! Tämän lisäksi olen hieman katsellut ExtremeRunin perään, että ehkä sinne myös?

Kuulemma miehet vaativat enemmän tavoitteita, jotta juuri esimerkiksi juoksemista jaksaa jatkaa, naisille riittää raitis ilma ja jutteleminen naapurin Elman kanssa. Itse olen huomennut tarvitsevani kuitenkin tällaisia tavoitteita, ja mutajuoksut ovat ehdottomasti sellaisia. Juoksuharrastuksen on siis jatkuttava!

I Love my Asics!

Vihdoin ja viimein repäsin ja ostin uudet lenkkarit!

Edellisistä tulee jo muutama varvas ulos niin ehkä oli aikakin? Synttärilahjarahoilla sain ostettua Intersportista uudet, upean väriset Asicset, mistä olen aina haaveillut! Hieman sydäntäsärkevään hintaan, mutta loistavan palvelun saaneena.

Lenkkareita valitessani otettiin selvää kaikesta. Missä juoksen, paljonko juoksen ja millaiset jalkani nyt oikeen ovatkaan. Loppujen lopuksi sain juuri ne kengät mitkä ensimmäisenä värin perusteella olin käteeni napannut! Koskaan ei tällaista tuuria ole käynytkään.

Uudet juoksukengät on omasta mielestäni sijoitus. Kunnon kengät ei ole halvat enkä haluisi ostaa heti ensi vuonna uusia. Edelliset kengät onkin venhataneet, kuluneet ja muodottomat, koska käytin niitä lenkkeilyn lisäksi talkoissa, kauppareissulla ja muutan vaan. Nyt olen päättänyt että juoksukengät ovat ainoastaan juoksuun ja kohtelen niitä oikein.

Ja miten saada juoksukengät kestämään? Löysin kesällä Kunto plus lehdestä tällaiset vinkit ja niiden mukaan olen itsekin pyrkinyt elämään:

1. Osta kengät juoksumaaston mukaan. Itse juoksen pääasiassa pururadoilla tai soralla joten kenkäni on tarkoitettu tällaiseen maastoon.
2. Käytä kenkiä vain juoksuun! Muuten ne kuluvat littanaan eivätkä enää tue kunnolla.
3. Avaa nauhat kunnolla ennen kuin otat kengän pois, muuten kengät löystyvät ennen aikojaan.
4. Tuuleta kenkiä. Poista pohjalliset lenkin jälkeen jotta kengät saavat ilmaa eivätkä kerää kosteutta ja homehdu.
5. Hanki vaihtopari ja vuorottele kenkiä jolloin ne kestävät kauemmin kun saavat palautua. Itsellä tähän ei vielä ollut varaa, mutta ehkä joskus :)

Ja sivukorvalla kuulin että perinteisellä puuvillasukalla ei saa juosta, vaan pitää hankkia kunnon juoksusukat (en tiedä mihin tämä perustuu, mutta uskon asiaan vakaasti) niin minulle tuotiin komiat vaaleanpunaiset Asicsen sukat lenkkareideni kaveriksi :) Kyllä nyt kelpaa lähteä lenkille!

Ainakin minulla on tavoite!

Ilmoittauduin jokunen viikko sitten mutajuoksuun. Kuten sitä käsittelevästä postauksesta kävi ilmi, en ole pahemmin tänä kesänä juossut. Muutamia satunnaisia lenkkejä siellä ja täällä ja vähän miten sattuu. Ilmoittauduin kuitenkin juoksuun koska halusin ryhdistäytyä ja alkaa juoksemaan. Ja koska uskon sen olevan äärimmäisen hauskaa, mikä taisi kuitenkin olla se pääpointti :)

Tämän päätöksen jälkeen olen kuitenkin vihdoin ja viimein ryhdistäytynyt juoksemisen suhteen ja tänään koin jotain mitä en ole ikänä ennen kokenut: nautein juoksemiseta! Olen aina ennen vain nauttinut siitä tunteesta että juoksin mutta nyt en olisi millään malttanut lopettaa. Sain vihdoinkin tunteen että tästä ehkä saattaa joskus tullakkin jotain!

Ensimmäistä kertaa tavoitteellisesti taisin alkaa juoksemaan toisen puoliskoni kanssa joskus kolmisen vuotta sitten. Edelleen minä olen vältellyt juoksulenkkejä kun taas hän juoksentelee kun pupu kymmenisen kilometrin lenkkejä. Oma juokseminen on aina tökännyt siihen, etten vaan ole nauttinut siitä vaikka tiedän erittäin hyvin että se tekee minulle hyvää.

Ehkä siis kannatti rämpiä niillä monilla tuskasillakin lenkeillä että vihdoin pääsin kiinni siihen yhteen loistavaan!

Tavoitteen asettaminen oli kuitenkin tässäkin tilanteessa varmasti se tärkein juttu. Jos minun ei tarvisi juosta ensi kuussa mudassa rämpien ja esteitä ylittäen, kävisin edelleen satunnaisilla lenkeillä ilman määränpäätä. Nyt on täytynyt ottaa itseään niskasta kiinni ja käytävä ainakin se kaksi kertaa viikossa juoksemassa jotta pääsisin edes jonkinlaiseen kuntoon.

Tavoite on siis asetettu ja töihin ryhdytty. Nyt pitää vaan katsoa täyttyykö tavoite :)

“I like my body because it’s magic”

Mistä sinä pidät omassa vartalossasi? Välillä meidän on vaikea keksiä vastausta tällaiseen kysymykseen jos vastaisimme siihen lainkaan. Olenko oikeasti tyytyväinen mihinkään tai voinko myöntää että pidän omasta kehostani?

Löysin tänään eräästä nettilehdestä loistavan kirjoituksen siitä, mistä eri lapset pitävät itsessään. Blogikirjoituksessa oltiin hienosti esitelty lasten omat lausahdukset ja teki itsekin mieli palata samaan vilpittömään olotilaan! Blogitekstin löydän täältä.

Jokaiselle meistä tekee hyvää välillä kehua itseään. Monesti ajattelemme omasta kehosta negatiivisesti, vaikka aihetta ylpeyteenkin olisi. Hiukseni ovat ohkaiset, reiteni paksut, selkäni liian lyhyt että paidat näyttäisivät hyvältä päälläni... Negatiivisia asioita on helppo keksiä!

Kuva alkuperäisestä “I like my body because it’s magic” -blogitekstistä Interrupt-sivustolta

Mutta mistä me sitten pidämme omassa kehossamme? Itse olen aina pitänyt siroista ranteistani! Pidän myös pitkistä sormistani. Pidän solisluistani ja taipuisista hiuksistani.

Mutta kuten lapsilta alkuperäisessä tekstissä voimme oppia, kaiken ei tarvitse olla vain ulkonäöllisiä seikkoja! Vaikka reiteni olisivatkin (ainakin vielä) hieman paksut ja pohkeeni isot, pääsen niiden avulla kävelemään, juoksemaan, harrastamaan kendoa ja kyykkäämään salilla! Ilman jalkoja en voisi nauttia näistä asioista, joten pidän omista jaloistani.

Pidän myös kehostani, koska se on terve. Pidän kehostani, koska sen on ainutlaatuinen.

Kliseistä? Kyllä vain, mutta ei se haittaa! Aina ei tarvitse ajatella mitä haluaisin muuttaa, koska kaikkeen emme edes rankalla treenauksella voi vaikuttaa, selkäni ei siitä mihinkään silti pidenny.

Suosittelen kaikkia lukemaan alkuperäisestä kirjoituksesta mistä kaikesta ne lapset pitävät omassa kehossaan ja miettiä mistä itse pitää! Meidän pitäisi olla enemmän tyytyväisiä siihen mitä meillä on ja mihin me pystymme ilman että ajattelemme mistä emme pidä.

“Something I like about my body is how fast I can run, and how healthy I am.” 

9-year-old Lana

Banaanipannarit ekstra proteiinilla!

Aikaisemmin postasin jo monessa paikassa nähdyn banaanipannukakkujen ohjeen, mikä on ihan älyttömän hyvä iltapala, aamupala tai välipala ja vetää mielestäni vertoja ihan tavallisillekin letuille! Nyt sain kuitenkin vihdoin ja viimein ostettua myös vanilijan makuista heraa minttusuklaan makuisen lisäksi ja pääsin vihdoin testaamaan myös proteiinipitoisempia pannareita.

Aluperäinen resepti ei siitä pahemmin muutu, proteiinia vain tulee enemmän! Tuossa vanilijan makuisessa herassa on vaan se hyvä puoli että mukaan ei todellakaan tarvi enää laittaa makeutusta stevian muodossa vaan proteiinijauhe makeuttaa letut erittäin hyvin.

Näihin lettuihin siis tarvit seuraavaa:

• 2 kanamunaa
• 1 banaani
• pari lusikallista heraproteiinia

Ja jos pannusi on yhtä huono kun minulla, paistamiseen kookosöljyä että letut eivät pala pohjaan.

Valmistus tietenkin menee ihan samalla kaavalla kun tavallistenkin banaanipannareiden ohje, mikä siis löytyy täältä, mutta mukaan sekoitukseen tuo hera.

Kaloreita tällaisessa annoksessa on (kalorilaskurin mukaan) noin 322 kcal.

Proteiinia: 27g
Hiilihydraateita: 23g
Rasvaa: 14g

Nykyään minua pyydetään tekemään näitä lettuja iltapalaksi ihmeen usein, eli toimii kyllä eikä ole vain minun mielipiteeni :) Ei kukaan edes huomaa että nämä ovat terveellisiäkin. Pakastevadelmia päälle niin voi juku!

Let's get dirty!

En juuri innostu juoksemisesta. Innostun kyllä ajatuksesta että harrastaisin juoksemista ja kiertäisin ympäri maailmaa osallistuen maratooneihin ja keräisin kaulan täyteen mitalleja. Mutta juokseminen on vaan niin tylsää! Pidän siitä tunteesta lenkin jälkeen kun on selvinnyt lenkkipolulta takaisin kotiin ja on tullut poltettua kalori jos toinenkin, mutta juoksun aikana toivoisin sen vain olevan ohi. Siinä vaan juostaan ja siitä en ole saanut mitään suurempia innostuksen puuskia.

Mutta jos pelkästään juokseminen on tylsää, lisätään siihen vähän mutaa, erilaisia esteitä ja hauskanpito niin sitten jopa minä asiasta innostun! Eli siis täältä tullaan mutajuoksu!

Mutajuoksu on maailmalla ilmeisesti jo erittäin suosittu konsepti ja kerännyt jo Suomessakin suuren määrän harrastajia. Olenkin aikaisemmin nähnyt kuvia maailmalla olleista tapahtumista muun muassa Men's Health -lehdessä ja olen haaveillut sellaisesta tapahtumasta myös Suomessa. En vain tiennyt että niitä on järjestetty jo ainakin muutaman vuoden ajan!

Ehkä siihen oli syynsä miksi lapsena viihdyin partiossa ja minua ei todellakaan haitanuut mutaiset leiripaikat ja metsässä ryömiminen. Tai sitten se on kasvattanut minua juuri tällaisia juoksutapahtumia varten! Oli niin tai näin, tänään ilmoitin tämän pariskunnan Rauman Mutajuoksuun!

Rauman Mutajuoksu on 5 kilometrin pituinen lenkki erilaisine esteineen. Aikaisemmin katselin että ensi vuonna haluan lähteä kohtu Oulua ja Extreme Run -tapahtumaa, mutta sitä ennen tarvitsen hieman enemmän harjoitusta, koska matka on peräti 15 kilometriä! Sen puolesta tämä Rauman tapahtuma on helpompi paikka aloittaa ja testata millainen laji on oikeasti kyseessä.

Nyt siis pitää aloittaa myös hieman tavoitteellisempi harjoittelu! Olen tänä vuonna juossut hyvin epäsäännöllisesti, joten ehkä pitää katsoa jaksanko edes juosta 5 kilometriä putkeen! Löysin myös Men's Healthin nettisivuilta ohjeet miten harjoitella juuri mutajuoksua varten.

Aikaa harjoitteluun on alle neljä viikkoa. Se on siis aloitettava än - yy -tee, NYT!

FitnessGuru

Tällä viikolla vihdoin posti toi mukanaan kauan odotetun paketin Ruotsista! Vihdoin olin saanut sen verran työskenneltyä että oli palkkaa tilata jotain kivaa. Toki paketin sisältö olisi voinut olla hieman monipuolisempikin, mutta nuukuus iski! Ehkä ensi palkasta sitten.

Ilmeisesti minulla on jokinlainen fiksaatio juomapulloihin ja sheikkereihin, joten tilasin uusia kirkkaanvärisiä sheikkereita lisää hyllyyni! Mutta onhan värien vaikutusta mielialaan, ruokailukokemukseen ja mihin tahansa muuhunkin tutkittu ties kuinka paljon ja kyllä ainakin nämä värit saavat minut juoksemaan salille pää kolmantena jalkana :)

FitnessGuru on Ruotsalainen fitness-alan yritys, minkä nettikaupasta saa tilata heidän tuotteitaan ja valikoimaa on vaikka kuinka paljon! Sheikkereitäkin löytyy isoja ja pieniä, oransseja, vihreitä, valkosia ja mustia ja lista vain jatkuu! Joten jokaiselle jotakin. Itse olisin halunnut tilata myös heraproteiinia heidän valikoimastaan, mutta tosiaan ensi kertaan jäi. Kuten myös monet muutkin tuotteet.

Ensi tilauksesta mukaan lähtee varmaankin

• Heraproteiini
• Kanamunaproteiini (yksi purkki vastaa 233 munanvalkuaista!)
• Nuudeleita (vain kahdeksan kaloria per paketti!)

Valitettavasti en enää löytänyt heidän sivuiltaan ainakaan näin yhtäkkiä, t-paitoja ja toppeja mistä valikoimasta minun piti ainakin tilata Stong is the new skinny -toppi. Slogan ei toki ole heidän vaan tämän blogin alulle laittama ja suuren suosion saanut, mutta FitnessGurun topit olivat mielestäni silti tyylikkäämpiä!

Ja vielä lopuksi paras asia: sivusto on oman tilauseni jälkeen ilmestynyt myös suomenkilellä! Itse vielä taiteilin oman tilaukseni ruotsinkieliseltä sivustolta ja en ollut ruotsissa hyvä lukiossa, saatikka monta vuotta sen jälkeen, kun kyseistä kieltä ei ole tullut käytettyä. Enää ei siis tarvitse arvuuttelun ja sanakirjan kanssa käydä sivuja läpi mitä mikäkin tuote sisältää :)

Aitoa paljasjalkajuoksua!

Pitkän aikaan on ollut puhetta että pitäisi mennä juoksemaan rannalle, heittää lenkkarit syrjään ja juosta paljain jaloin pehmeässä hiekassa! Hiekassa juokseminen on monta kertaa raskaampaa ja tekee hyvää jaloille. Kaiken lisäksi siitä tulee erittäin kesäinen fiilis :)

Vein tässä porukoilta pienen pinon Kunto plus lehtiä ja sieltä löysin myös lyhyen lyhkäisen jutun hiekalla juoksemisesta. Siinä sanottiin että hiekalla juokseminen kehittää voimaa hurjasti paljon nopeammin kuin tasaisella maalla juokseminen! Onhan hiekka pohjana hyvin pettävä ja epätasainen, askeleen onkin oltava tukevampi jotta liikkeelle pääsee. Käy siis järkeen.

Eli, herätyskello soittamaan ennen seitsemää ja suuntasimme kohti Yyteriä, mistä juoksumaastoa löytyy noin kuuden kilometrin edestä. Ei voi siis sanoa ettei tila riitä! Kun herätyskello soittaa tuolla tavoin keskellä yötä, ei ihan ensimmäisenä haluaisi kiskoa lenkkivaatteita päälle ja suunnata juoksemaan, mutta se todellakin kannatti! Rantajuoksu oli kyllä yksi parhaista kokemuksista juoksun parissa pitkään aikaan!

Lenkkiin kuului kaksi osuutta, valokuvausosuuksien lisäksi tietenkin.

1) Juoksulenkki rantaviivaa pitkin, settiin kuului 5min juoksua, 2min kävelyä x n
2) Mäkijuoksua dyynejä ylös, 3 kertaa täysillä

Ja jos luulit että mäkijuoksu on rankkaa, kokeile tehdä sitä hiekalla. Tuntuu että jokaisella askeleella ylöspäin tiput puoli askelta alas kun hiekka lähtee luistamaan jalan alta. Jokainen spurtti kesti kuitenkin vain 20 sekunttia, siinä ajassa ehti kipuamaan sen lähes korkeimman ja jyrkimmän hiekkadyynin ylös asti.

Mäkijuoksua dyyniä ylös asti!

Hiekalla juostessa on helppo tarkistaa myös oma askellus. Testasimme pieniä juoksuja ja tarkistimme hiekasta miten oma askel on kulkenut. Hiekka on siitä hyvin raaka, että se tosiaan kertoo totuuden! Astutko enemmän kantapäällä vai päkiöillä? Ruopaisetko kunnolla vai onko askeleesi kevyt ja hiekkaan jää tasainen jalanjälki? Itseltäni huomasin että toisen jalan mennessä täysin suoraan eteenpäin, osoittaa vasen jalkani juostessa ulospäin. Enpäs tätäkään ole ennen tiennyt! Nyt jatkossa pitää kiinnittää huomiota siihen että molemmat jalat osoittavat sinne minne niiden kuuluukin.

Valitettavasti Suomen kesä on lyhyt ja tälläisiä juoksutreenejä ei niin montaa vuoteen mahdu. Kannattaa siis nauttia vielä niistä muutamista kauniista päivistä, mitä toivottavasti vielä tulee ja suunnata ulos ottamaan aurinkoa tällaisissakin merkeissä :)

Wuhuu, hiekkamäet valloitettu!

Fit Wok -lounaalla

Pääsin vihdoin ja viimein testaamaan Tampereella sijaitsevan Fit Wok ravintolan ruokaa! Olen jo kerran käynyt roikkumassa ovenkahvassa kun paikka ei ollutkaan auki... Nyt onneksi oli toisin.

Kävimme hakemassa itsellemme wokit lounaaksi tästä pienestä ravintolasta, mikä sijaitsee ihan keskustassa, korttelin päässä Stockmannista. Ei siis pidä kovinkaan kauas mennä.

Annokset olivat kaikkea muuta kuin pieniä! Puolessa välissä jo mietein jaksanko millään syödä tätä kaikkea loppuun asti, vaikka mahassa nälkä alkoi kovasti tuntumaan ennen kuin ruokaa pöytään sai. Mutta kyllä annos oli niin hyvä että pakko oli uhrautua ja syödä kaikki viimeistä nuudelia myöten :)

Fit Wokissa oman annoksensa saa koota valitsemalla pohjan, nuudelit, riisin, kasvikset tms., täytteet ja lopuksi vielä kastikkeen. Listat löytyvät kätevästi netistäkin, ettei tarvi vasta paikan päällä pohdiskella. Itsellä ainakin on tapana miettiä ruoka jo valmiiksi ennen kuin ravintolaan edes menen. Omaan wokkiini valitsin riisinuudelit, täytteeksi kanaa ja sipulia sekä paprikaa. Kastikkeeksi chili-kastike. Ja oli kyllä hyvää!

Mukavaa ravintolassa on se, että ruuan voi koota täysin omien tarpeiden mukaan, tarviiko hiilareita vai proteiineja enemmän ja lisukkeeksi saa myös raejuustoa jos sitä kaipaa! Kävihän siellä juuri tälläkin kertaa asiakkaita, ketkä juttelivat ravintoloitsijan kanssa kuinka treeni juuri kulki. Jotenkin mukavaa :)

Vähän harmittaa että täällä ei ole mitään vastaavaa ravintolaa, mistä hakea ruokansa. Ei tämäkään mitään kallista ollut, sopii siis myös opiskelijalle! Mutta ehkä sitten joskus tämäkin kaupunki huomaa tarvitsevansa jotain terveellisempiä paikkoja. Näin ainakin toivon. Ja eipä siinä, kyllä jatkossakin Tampereella tulee käytyä ja fit wokkailtua siinä samalla!

Lomailu liikuntaa!

Vietimme tuossa muutaman päivän lomaillen Tampereen suunnalla. Vaikka kyseessä oli vain muutama päivä, ehti siinä ajassa kuntoilla enemmän kuin tarpeeksi! Ja tämä ehkä siksi että ensimmäinen juoksulenkki venahti noin 20 kilometrin pituiseksi sen kolmen kilometrin sijaan. Sen siitä saa kun sanoo tuntevansa nämä lenkkimaastot! Mutta eipäs siinä mitään, juostua tuli, kilometrit taittui ja lyhyen kolmen tunnin aamulenkin jälkeen kaloreita oli poltettu sykemittarin mukaan yli 1600. Ei paha!

Mielestäni loma on parasta aikaa liikuntaan! Oli ihana lähteä lenkille tai tennistä pelaamaan kun tällä kertaa säätkin suosivat. Ja koska omalla budjetilla ei kaupoissa juostu kuin viimeistä päivää, oli liikunta oikeen hyvä vaihtoehto.

Mitään kuntoiluvälineitä lomalle ei suinkaan tarvi raahata. Lenkkarit ja treenivaatteet autoon, otimme myös tennismailat mukaan. Etukäteen tuli katsastettua että kohtuullisen läheltä majoitusta löytyy ilmainen tenniskenttä, niin siitäkään ei mitään kustannuksia. Kuntosali olisi maksanut yli 10€ per vierailu per henkilö. Kunpi siis mahtoi vetää enemmän puoleensa?

Ilmainen tenniskenttä löytyi Kaupin urheilupuistosta. Siellä sitten etseimme kenttää numero 5, mikä Internetin tietojen mukaan oli se ilmainen. Poikkesi hieman niistä neljästä muusta kentästä. Mutta yli tunnin pelaamisen jälkeen pakko sanoa että kelpasi tämä kenttä numero viisikin! Vaikka kyltin mukaan pelaaminen olikin omalla vastuulla.

Uudet maastot ja paikat motivoivat liikkumaan jälleen ihan uudella tavalla. Jos aina tekee sen saman lenkin, on se itsestäni ainakin lopulta hyvin puuduttavaa. Lenkkeillen on myös kiva tutustua uuteen ympäristöön ja näkee kaikkea uutta ja ihmeellistä!

Ja eipä se haittaa vaikka se ilmainen tenniskenttä on hieman hiekkanen ja vanha ja kasvillisuutta tuntuu enemmän olevan kentällä kuin sen ulkopuolella, eihän sitä pelaamista kuitenkaan niin vakavasti pidä ottaa :) Ja samalla saa aurinkoa!

Naapurin kentät olivat hieman paremmassa kunnossa

Fit, yhtä kuin syömishäiriö?

Ylen uutisista löytyy artikkeli otsikolla Fitness-kupla puhkesi: syömishäiriö ja aineenvaihdunnan ongelmia. Ah, nämä nykypäivän huomiohakuiset otsikot. Heti tulee mieleen kuinka koko laji on täynnä vain syömishäiriöisiä harrastajia ja koko lajin idea on haitaksi normaalille aineenvaihdunnalle.

Itselle nousi karvat heti hieman pystyyn kun kuulin asiasta vaikka en ollut kyseistä artikkelia vielä lukenutkaan tai uutisissa asiasta kuullut. Tämä siksi, koska monesti tällaisistä uutisissa, artikkeleissa yms. ei aukaista sitä tosiasiaa, että tilanteet ovat vain ja ainoastaan niitä äärimmäisiä tapauksia. Kokonaisuudessaan fitness elämäntapana ei ole yhtä kuin syömishäiriö vaan tapa elää ja syödä terveellisesti, kuunnellen omaa kehoa. Kuten artikkelissakin mainitaan, on muun muassa voimistelun ja luistelun harrastajilla syömishäiriöitä samassa suhteessa. Kuinka paljon siitä on keskusteltu?

Liian helposti tällaisia yleistyksiä käytetään tekosyynä terveellistä elämäntapaa vastaan. Jaha, laihtuminen onkin epäterveellistä ja minulle tulee syömishäiriö, syönkin siis juustohampurilaisen ja pysyn terveenä. Karkeasti sanottu, mutta ymmärrätte varmasti pointin.

"Borg korostaa, että fitness lajina ei ole ongelmien syy, vaan se, että liian moni harrastaja vetää itsensä liian kovilla. Tavoitteisiin pyritään liian nopeasti" 

Itse varmasti joudun vastaamaan samalla tapaa kuin edellä oleva lainaus, jos äitini on nähnyt tämän uutisen. Ja pelkään että niin reagoivat asiaan monet muutkin. Artikkelin lopussa lajin negatiiviseen puoleen tutustunut henkilö sanookin että fitness voi olla elämäntapa, mutta jos siitä tulee uskonta, ollaan menossa väärään suuntaan. Pitää siis vielä tähän väliin korostaa että en harrasta fitnestä, vaan pyrin elämään terveellisesti. Joskus ne vain menevät niin lähelle toisiaan että pitää puolestapuhua myös fitness-lajien puolesta.

Aina on pakko nousta toisten yläpuolelle. Koska minusta ei ole fitness-urheilijaksi, etsin siitä jotain negatiivistä. Enhän koskaan sellaista kroppaa halunnutkaan. Ovat liian laihoja ja eihän se ole kiva jos naisella lihakset näkyvät. Toivon että tällaiset ajatukset eivät löydä tietään kenenkään päähän tällaisiä uutisia lukiessa... Liika on aina liikaa ja aina pitää kuunnella omaa kroppaansa, mutta halua terveelliseen elämään se ei saa estää!

Lihaskipuja

Olimme viikonloppuna laivalla ja koko viikonlopun ajan portaissa kulkeminen oli yhtä tuskaa. Ylös vielä meni, mutta alaspäin menin askelma kerrallaan, hitaasti ja varmasti samalla kuin eläkeläiset keppeineen pyyhälsi ohi. Varmasti taaperotkin olisivat kontanneet ne rappuset alas nopeammin kuin minä, mutta heidät kannettiin. Valitettavasti kukaan ei minua kantanut. Ja kaikki tämä perjantaisen jalkatreenin takia!

Miksi sitä sitten taas yhtäkkiä kärsii niin kauheista lihaskivuista?

Syy numero 1: En ole tehnyt jalkatreeniä pariin viikkoon ja tein treenin kovilla painoilla ja kokonaisuudessaan treeni oli varmasti paras aikoihin. Jos salilta on ollut taukoa pitkään, näemmä vain parikin viikkoa, ei pidä luulla itsestään liikoja ja kuvitella voimiensa kasvaneen tänä aikana. Pitää siis aloittaa maltillisesti niin ei kärsi täysin tönköstä etureidestä ja näytä koko viikonloppua ihan raajarikolta.

Syy numero 2: Treeni sisälsi uusia liikkeitä mihin kroppani ei ole vielä tottunut. Uudet liikkeet rasittavat tietenkin lihaksistoa eri tavalla ja samoin kuin ihan ensimmäisenä salipäivänä, tulevat lihakset kipeäksi.

Syy numero 3: En panostanut venyttelyyn. Teen salilla aina kun ehdin pienen pyöräilyn / kävelyn vielä loppujäähdyttelyksi ja venyttelen treenatut lihakset. Nyt en jaksanut venytellä kunnolla ja en panostanut siihen kotonakaan enään lainkaan, vaikka pitäisi. En siis palauttanut lihaksia lepopituuteensa. Pian olen siis sellainen pikkuinen jässikkä minkä lihakset ovat lyhkäistäkin lyhkäisemmät ja olen ihan kasassa.

Mitä tästä opimme? Luultavasti emme yhtään mitään, mutta voin ainakin väittää että muistaisin nämä kolme syytä ja voisin jatkossa välttää ontumisen ja hassun kävelyn rappusissa noudattamalla niitä. Loppujen lopuksi hyvä treeni on kokonaisuus, siihen kuuluu lämmittely, lihastreeni, jäähdyttely ja venyttely. Jokainen osa on tärkeä hyvän treenin kannalta.

Eipä siinä, pidän jollain masokistisella tavalla siitä kun lihakset kipeytyvät, silloin tietää että treeni on ollut ainakin kunnollinen! Mutta ehkä pitää katsoa tarkemmin milloin sellaisen treenin tekee, ei ehkä juuri ennen kesälomareissua enää jatkossa!

Olen käyttänyt tätä kuvaa ennenkin, mutta se on niin söpö!

Herkuttelua: Proteiinikeksit!

Jos sitä saisikin syödä keksejä ihan ilman mitään tunnontuskia? Ja ne olisivat vielä terveellisiä ja saisit kaiken lisäksi niistä kunnon annoksen proteiinia? Ihan liian hyvää ollakseen totta, joten minun oli aivan pakko kokeilla tätä keksi-reseptiä kun sen löysin! Mikään ei ole parempaa kuin keksit ja kylmä maito!

Ainekset ovat yksinkertaiset ja löytyvät suurimmaksi osaksi jo valmiiksi kaapista. Pitkään olen haaveillut ostavani vanilijan makuista heraprotiinia, koska se sopii hyvin leivontaan, mutta kerranko joissan reseptissä oli suklaan makuista mitä minunkin hyllystä löytyy! Ja sitten leipomaan :)

Tarvitset:

• 1,5 dl suklaanmakuista heraproteiinia 
• 2 dl kaurahiutaleita/lesettä 
• makeutusainetta oman maun mukaan (esim. stevia)
• 2 munanvalkuaista 
• ½ banaania muussattuna 

Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon muussattu banaani. Lisää valkuaiset ja sekoita. Taikinan pitäisi olla sellaista, että siitä saa lusikalla nokareita.

Ota lusikalla taikinasta nokareita ja asettele ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista keksit 200 asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes ne ovat jähmettyneet ja saavat hiukan väriä.

Keksit tulevat aika mukavan rapeiksi uunissa. Älkää ihan liikoja kuitenkaan odottako, ei ne voittoa vie kunnon voilla ja sokerilla varustetuista kekseistä! Pahimpaan napostelun nälkään toimivat kyllä :)

Alkuperäinen resepti: Fast

Kesäresepti: hampurilaiset

Kesä on grillailun aikaa! Itse en niinkään fanita makkaraa, mutta kaikkea muuta tulee kyllä grillailtua. Älkää luulko kuitenkaan liikoja, reseptikirjo on hyvin yksipuolinen kuitenkin! Mutta terveellistä ja hyvää saa jo grillailemalla esimerkiksi ananasta ja maissia ja kanapihvejä! Joka tapauksessa ne maistuvat paremmalta kuin sisällä pannulla paistaen.

Erikoistuimme viime kesänä hampurilaisten tekemiseen pihviprässin myötä. Kyllä, jauhelihapihvien tekemiseen tarvitaan oma prässinsä :D Hampurilaiset onkin kesällä erittäin hyvää grilliruokaa eikä loppunen lopuksi lainkaan niin epäterveellistä kuin amerikkalaisissa tv-sarjoissa.

Tarvitaan:

• Jauhelihaa
• Chorizo-makkaraa
• Mausteita
• Tomaattia
• Sipulia
• Sämpylä
• (Cheddar-juustoa)

Corizo-makkara pilkotaan pieneksi ja heitetään jauhelihan sekaan kuten myös halutut mausteet, hieman pippuria ja hieman suolaa riittää tähän mainiosti. Suolaakaan ei välttämättä, koska makkara itsestää on suolaista vaikka sitä laitetaan aika vähän (oman maun mukaan). Muotoile sitten jauhelihasta pihvit. Mitään kanamunia, korppujauhoja tai muuta ei tarvita, pihvit pysyy kyllä kasassa.

Sitten vain pihvit grillille! Mukaan reunalle sämpylät lämpiämään ja viipaloidut tomaatit ja sipulit myös. Kun pihvit ovat kypsiä voi päälle laittaa halutessaan cheddar-juuston viipaleen menettäen hieman annoksen terveellisyyttä.

Sitten hampurilainen kasaan! Tomaattiviipaleet ja sipulit väliin ja jos haluaa, jotain kastiketta myös. Itse käytin jotain BBQ-kastiketta, merkkiä en taasen muista... Ei myöskään se terveellisin vaihtoehto, mutta tilkka makua antamaan!

Hampparit olivat erittäin hyvä ruoka rankan treenin jälkeen. Todellakin ansaitsin omani! Lopputulos ei näytä ihan niin terveelliseltä kun juusto valuu pitkin reunoja, mutta kun sen jätätte pois, hyvä tulee :) Itselleni iski heikko hetki, vaikka juusto onkin vain kaksi siivua :D

Seuraavaksi testaukseen erilaiset kasvisnyytit!

Wokki ideoita!

Erilaiset wokit ovat loistava ruoka, mikä on helposti terveellinen mutta samalla maukas ateria. Halvoilla raaka-aineilla saa paljon aikaiseksi ja hieman mausteita vaihtelemalla voi ruoka maistua hyvinkin erilaiselta kuin viimeksi. Kaiken lisäksi kokkaaminen on nopeaa!

Yleensä itse tekemäni wokki sisältää seuraavaa: kanaa, wokki-vihanneksi (koska olen liian laiska laittamaan tuoreita), riisiä tai nuudeleita, jokin valmis maustekastike tai sojaa, kanamuna mikä tekee wokista kivan kiinteää kun rikottu kananmuna kypsyy sinne mukaan.

Ei siis mitään ihmeellistä. Kanan voi vaihtaa välillä lihaan tai katkarapuihin, molemmat toimii erinomaisesti! Itse olen tykästynyt myös riisi-nuudeleiden käyttöön, sopivat wokkiin hyvin! Muuten vähän mauttomia ovatkin.

Törmäsin tänään Facebookissa erittäin hyvään Fitnessgurun reseptivideoon, missä valmistivat ihanan näköisen wokin! Tuota pitääkin heti kokeilla!



Jos video ei näy (en aina luota miten linkitys Facebookin videoihin toimii) niin täältä pääsee suoraan Fb:ssä olevaan videoon.

Olen jo muutankin täysin ihastunut Fitnessguruun vaikka en ole sieltä koskaan mitään tilannut. Surkeasta ruotsinkielentaidostani huolimatta olen onnistunut valitsemaan heidän sivuiltaan monia tuotteita, mitkä tilaan välittömästi kun ensimmäinen palkkani tulee tilille. Tämän opiskelijaköyhyyteni keskellä on hyllystäni päässyt loppumaan palautusjuomjauheet, hera-proteiini vetelee viimeisiään ja kaipaan todellakin myös treenin aikana juotavaa treenijuomaa! Kesätyörahat taitaa siis löytää paikkansa aika nopeasti :)

Taitaa olla täällä ainakin huomenna wokkia ruuaksi :) Terveellistä viikkoa kaikille!

Akkujen lataamista!

Kevät meni ihan huristaen ohi. Itselläni oli koulu ja sen lisäksi töitä kaksi päivää viikossa. Tosin ylitöitä taisin tehdä sen kolmannen päivän verran koska tykkään tämän hetkisestä työpaikastani ja työtehtävistä niin etten malttanut pitää sormiani niistä erossa.

Maanantaista alkaen työt jatkuvat kokopäiväisinä, mutta olen siitä onnekkaassa asemmassa että minulla on jopa kahden viikon kesäloma! Ja muutama päivä päälle. Opiskeluaikana kun ei juuri koskaan pääse lomasta nauttimaan, on tämä jo suurta luksusta.

Toimin täysin kesäauringon voimalla, joten olen yrittänyt ottaa kaiken hyödyn irti kauniistä päivistä. Aina se ei ole helppoa kun asuu keskellä kaupunkia ja parvekkeelle mahtuu juuri ja juuri seisomaan. Ei siis omaa auringonottopaikkaa täällä.

Ulkona tehdyn kuntopiirin jälkeen on hyvä mennä vilvoittelemaan meren äärelle.

Suomen kesä on lyhyt, joten siitä pitääkin nauttia. Jos vain mahdollista, voisi osan työpäivästä viettää vaikka lähipuistossa läppärin kanssa ja työmatkatkin sujuvat hyvin kävellen tai pyöräillen kun pääsee nauttimaan hienosta säästä. Myös kuntoilut voi hyvin siirtää ulkoilmaan kuten olen jo aikaisemmin useassakin tekstissä kirjoittanut! Itse olen kokenut kesäiset kuntopiirit erittäin tehokkaiksi. Jos ötökät eivät haittaisi...

Opiskellessa ei pahemmin ehdi vapaista nauttimaan, heti kun koulu loppuu, suuntaamme kesätöihin ja niiden jälkeen jatkuu jälleen opiskelut. Mahdollisesti lisänä opiskelujen ohella vielä on töitä jolloin vapaapäiviä ei jää pahemmin jäljelle. Itse kuitenkin jaksan kesän voimalla pitkälle talveen! Heti auringon paistaessa on vaan otettava siitä hyöty irti. Itse olen siitä onnekkaassa asemmassa että pääsen meren äärelle nauttimaan heti kuin mahdollista. Myös lähellä oleva kaupunkipuisto joen varrella tarjoaa hyvät mahdollisuudet kirjan lukemiselle jos haluaa kaupungissa pysyä.

Tarkoituksena onkin siirtää taas työt kesäaikaan! Valoisina aamuina jaksaa helpommin herätä niin että töihin ehtii viimeistää seitsemäksi jolloin töistä pääsee kotiinkin jo kahden jälkeen! Näin kesästä ehtii saamaan kaiken irti :)

Tien päällä

Tiistaina kävi suunta Helsinkiin työasioissa. Bussimatka kestää lähemmäs neljä tuntia eikä se ole mikään miellyttävä kokemus. Neljä tuntia istumista ja nettiyhteys pätkii jatkuvasti! Ja fiksuna tyttönä en ottanut edes läppäriä mukaan ja kirjakin jäi kotiin.

Muiden asioiden yli vielä pääseekin, mutta en ajatellut eilen asiaa loppuun asti eikä minulla ollut mukana edes eväitä. Soveimme etukäten työporukan kanssa että käymme heti Helsinkiin saavuttuamme syömässä Kampissa, joten ajattelin selviäväni neljä tuntia. Ongelma vain on se, että minulla on nälkä jo kahden tunnin kuluttua edellisestä ruokailusta! Kirottu superdieetti...

Eväiden pakkaus ja mukaan ottaminen käy nykyään jo niin luonnollisesti että olisi luullut että nytkin olisi laukku täynnä pähkinöitä, kuivattuja marjoja ja ehkäpä hedelmiä. Mutta hätä keinot keksii! Menomatka meni pelkän vesipullon kanssa kärvistellen (ja ajankulun unohtaa kun kirjoittaa valmiiksi blogitekstiä) ja onneksi meillä oli hieman aikaa keskustassa koska tulimme aikaisemmalla bussilla! Siis shppailemaan :)

Matkaan tarttuikin kaupasta pussillinen pähkinöitä vaikka vain osa meni nyt suuhun, mutta jäipähän kotiinkin jotain. Tuote-esittelyssä oli myös uutta Lindahls raejuusto-rahkaa, mistä en normaalisti innostu, mutta ilmaiseksi sai! Ja toden totta, en tästäkään uutuudesta innostunut... Mielestäni on käsittämätöntä että raejuusto sotketaan rahkan sekaan! Joskus vuosia sitten kun tällaista ensimmäisen kerran maistoin, meinasi ruoka tulla välittömästi ylös koska en ollut huomannut että se jotain raejuusto sekoitusta on. Klimpit olivat siis hyvin epämielyttäviä, ja se on ilmeisesti jäänyt päälle. Mutta hätätapauksessa menee. Ravintoarvoiltaan tämä ei ole myöskään ihan sellaista mitä toivoisi välipalaltaan.

Reissusta tuli kuitenkin selviydyttyä kunnialla. Niitä kokouksen maailman maukkaimpia pullia lukuunottamatta! Mutta olivat tosiaan sen arvoisia. Seuraavalla kerralla pitää vain varautua reissuun hieman paremmin :)

Kaiken maailman dieetit

Olen aina kadehtinut niitä syntyjään laihoja ihmisiä joiden ei ole koskaan tarvinnut miettiä syömisiään. Ja vaikka mitä he söisivät, ei se todellakaan näy missään. Tältä se vaikuttaa, vaikka totuus varmastikin on toinen. En itsekään ole koskaan ollut kuin ihan inan ylipainoinen, mutta ne muutamatkin kilot tuntuu joskus täysin ylitsepääsemättömiltä. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin saanut pidettyä painoni normaalin painon rajoissa, niin paljon kuin painoindeksiin on luottamista.

Viime kesänä osallistuin FitFarmin Superdieettiin ja onnistuin silloin karistamaan vaivaiset pari kiloa, koska kuusikin viikkoa oli minulle liian pitkä aika pitäytyä poissa herkuista. Nyt aloitin saman ruokavalion noudattamisen uudelleen kesän alun kunniaksi jotta saisin taas pois ne muutamat kilot ennen kuin kesä kunnolla alkaa. Kauan tavoittelemaani ihannepainoon on matkaa enään noin kolme kiloa! Olen noudattanut nyt kolmen viikon ajan ruokaohjeita, mutta kuntoillut olen ihan muiden ohjeiden ja oman fiiliksen mukaan. Paino on lähtenyt hitaaseen, mutta varmaan laskuus.

Kuva täältä

Viime vuosina maailma on tainnut muuttua hurjasti, koska kaikenlaisia nettivalmennuksia, niin laihduttamiseen kuin lihasten kasvattamiseen, on paljon! Karppaus ei olekkaan enää niin muodikasta (tai sitä ei ainakaan enää hehkuteta niin paljoa) ja kukaan ei taida edes muistaa kaalikeitto- tai ananasdieetejä. Jopa omalla kuntosalillanikin järjestetään kuukauden mittaisia online-valmennuksia laihduttajille! Monetkaan näistä hittidieeteistä eivät kuitenkaan ole toimivia, julisti Helsingin sanomat artikkelissaan.

Itse olen siitä tyytyväinen etten ole hairahtanut radikaaleihin keinoihin laihduttamisen suhteen vaan olen koko ajan syonyt erittäin monipuolisesti oikeaa ravintoa. Lautasellani on ruhsaasti kasviksia, syön vaihtelevasti kanaa, kalaa ja lihaa ja saan tarpeeksi vitamiineja ja juon runsaasti vettä. Ruokailut ovat maksimissaan neljän tunnin välein ja ruokamäärät on kohtuulliset ja harkittu päivän kuntoilujen mukaan. Maitorahkaa tulee päivän aikana syötyä parikin purkillista, vaikka en siitä edelleenkään niin paljoa tykkää.

En enää pysty edes kuvittelemaan niitä ruokamääriä mitä ennen söin! Lautanen oli ihan täynnä ja pääasiassa vielä pastaa, mistä tulee itselleni erittäin pöhöttynyt olo. Miksi siis söin sitä? Koska pidän pastasta! Silloinhan sitä saa syödä vaikka kuinka paljon, tai niin ainakin voisi luulla. Päivän aikana tuli syötyä aamupala, lämmin ateria ja iltapala. Jokainen annos oli niin iso ettei nälkä ollut seuraavaan kuuteen tuntiin. Fiksua? Ei. Terveellistä? Ei todellakaan.

Kyllä niitä herkkujakin tulee edelleen syötyä. Välillä liiaksikin asti. Mutta ei kuitenkaan joka päivä eikä edes joka viikonloppu.

Terveellisen, monipuolisen ja oikean ravinnon nauttiminen on kuitenkin laihdutustarkoituksissa helppoa! Ei tarvitse miettiä löytyykö kaapista nyt sitä ravintovalmistetta ja saako matkalla oikeanlaista ruokaa. Vaikka tällä hetkellä mittaankin ruokani tarkkaan, saan kuitenkin raaka-aineet jokaisesta lähikaupasta. Vaikeampaa se on jos menee valmistautumattomana muualle syömään ja sieltä ei löydykkään kuin eines-vaihtoehtoja tai kaikki ruokailut hoidetaan ravintoloissa... Hetken hairahdus ei ole kuitenkaan maailmanloppu.

Ei voi kuitenkaan sanoa että yksi tapa olisi kaikille oikea. Mieheni on testannut Hesarin artikkelistakin löytyvää 5:2 -dieettiä, missä paastotaan kaksi päivää viikossa. Itse en tykkäisi moisesta lainkaan, en suostuisi elämään niin vähillä kaloreilla, noin 600:lla päivässä kahden päivän ajan. En pidä sitä millään tapaa hyödyllisenä jos muinakin viitenä päivänä ei syö terveellisesti, säännöllisesti ja monipuolisesti. Tästä dieetistä tuli dokumentti televisiosta jokin aikaa sitten. Hyötyvaikutuksina diettillä ei ollut vain painon laskeminen vaan terveysvaikutukset, kuten veriarvojen paraneminen ja syöpäriskin väheneminen. Mieheni vannoo että moisesta ruokailutavasta tulee myös hyvä olo ja sitä voisi jatkaa läpi elämän. Okei, mielipiteensä kullakin. Jotkus asiat vaan sopivat toisille paremmin. Mutta itse en tähän lähtisi. Mielestäni saan parempia tuloksia päivittäisestä terveellisestä ruuasta ja jaksan joka päivä kuntoilla ja mennä niin paljon kuin haluan eikä vähät kalorit rajoita minua.

Kuva täältä

Mitään ihmedieettejä ei ole kuitenkaan olemassakaan. Jos painonsa pudottaa nopeasti, voi se myös tulla takaisin. Ihannepainostaan kiinni pitäminen vaatii terveelliset elämäntavat koko loppu elämäkseen. Kyllähän sitä saa herkutella ja koko ajan tiukassa liekassa eläminen käykin voimien päälle. Mutta pitää vain ymmärtää että jos syö yhden suklaalevyn, sipsipussin tai ison pussillisen karkkia, jää se vyötärölle jos sohvalla makaa päivästä toiseen. Vielä muutama vuosi sitten kuvittelin että kerran viikossa tehty raskas jumppa oikeuttaa minut syömään viikonloppuna oikein kunnolla. Kilojahan siitä tuli.

On erittäin hienoa että ihmisten on kuitenkin helppo saada apua terveelliseen ruokailuun erilaisten nettivalmennuksien ja muiden ohjeiden avulla. Itsekin haluaisin vielä testata uutta Nettitreeni.com sivustolla tarjottavaa ravinto-ohjelmaa, mikä räätälöidään juuri tilaajalle ja maksaa vain 10 euroa! Että ei voi sanoa enää että se on rahasta kiinni :)

Kesäpäivän kuntopiiri

Tänään taas aurinko paistaa ihanasti pilvettömältä taivaalta joten salille meneminen ei ole päivällä vaihtoehto. Pitää siis käydä treenaamassa aamuisin tai iltaisin ettei mene ihana auringonpaiste hukkaan! Sen sijaan suuntasimmekin kahvakuulan, musiikkien ja vesipullon kanssa pihalle treenaamaan.

Ohjelmassa oli seitsemän liikkeen kuntopiiri ja voin sanoa, kolmen kierroksen jälkeen oli pakko lysähtää maahan kun jalat eivät enää kantaneet! Ei siihen selvästikään kovin paljoa tarvita. Jos vielä puolessa välissä kuntopiiria energiaa riitti, vei sen kaikki kolme viimeistä liikettä: kivelle hyppy, juoksu ja kirsikkana ööö... herajuoman päälle: burpeet!

Kaikkien kolmen kierroksen jälkeen otettiin liikkeistä vielä todistusaineistoksi valokuvat. Ei siis ihme että tuossa vaiheessa hiukset ovat hieman liimautuneet päähän kiinni...

Liike 1: Etuheilautus kahvakuulalla (12kg), 20 toistoa

Liike 2: Kyykky, 20 toistoa

Liike 3: Punnerrus, vaikkakin kaivoa vasten, 10 toistoa

Liike 4: Dippi, 10 toistoa

Liike 5: Kivelle hyppy, 15 toistoa. Uskokaan vain, se oli erittäin rankkaa vaikka kivi tuossa näyttää erittäin matalalta! Kyllä sitä voi silti hieman korkeammalle ponnistaa, kuten viimeisestä kuvasta näkee :) Siitä hyvin tyylikkäästä action-pläjäyksestä.

 Loppuun vielä liikkeet 6 ja 7: juoksu, noin 400 metriä sekä burpeet, 5 toistoa.

Kolmen kierroksen jälkeen, tai jo juoksun lopuksi meinasin lysähtää maahan, mutta oli sitkeästi jaksettava loppuun asti. Kyllä niiden vaivaisen viiden viimeisen burpeen jälkeen pläsähdin kaivon reunalle kuin perunasäkki. Hieman masentavaa katsella kun mieheni (urhea urho, hänen sanojensa mukaan) teki vielä 10 burpeeta kuin kone. Oma aerobinen kuntoni vaan on heikko kuin helmisimpukalla.

Mutta nyt on ainakin heti aamulla tullut ulkoiltua ja saatua kunnon hiki päälle! Voi sitten loppupäivän ottaa hieman rauhallisemmin ja keskittyä auringon palvomiseen :)

Ruokahysteriaa

Tunnumme olevan yhä enemmissä määrin tietoisia siitä mitä lautaseltamme löytyy ja mitä sieltä kaupasta pitäisi ostaa. Lähiruoka on noussut suosioon ja luomutuotteita löytyy lähikaupoistakin yhä enemmän. Tänne pieneenkin kaupunkiin on tullut jos jonkinlaista kuppilaa ja putiikkia, mitkä suosivat lähellä tuotettuja ruokia ja myyvät luomu pähkinöitä, leipiä ja tomaatteja. Mielestäni tämä on tervetullut lisä supermarkettien arkeen.

Törmäsin tänään Facebookissa Helsingin Sanomien kolumniin Enemmän lisäaineita ja kaukoruokaa, kiitos. Toivon syvästi että teksti sisältää huumoria, mitä en vain itse käsitä...

Myönnän itse että parsakaali jääkaapissani ei ole lähiruokaa eikä edes suomalaista, koska sellaista ei vielä kaupasta saa. Myöskään pinaatti mitä tänään laitoin salaattiini ei ole omasta ruukusta kasvatettua. Ruoka on kuitenkin puhdasta kunnon ruokaa, ilman lisäaineita.

"Pakkausselosteiden demonisten E666-koodien takaa löytyy vuosikausien tutkimustyön tuloksena kehitettyjä aineita, jotka parantavat ruuan säilyvyyttä ja makua."

Tämä on lause mikä ei uppoa minuun. Mielestäni on huolestuttavaa että McDonaldsin hampurilainen säilyy muuttumattomana puolen vuoden ajan, jos ei enemmänkin. Vai onko vika minussa? Mitä ne säilyvyyttä parantavat lisäaineet sitten tekevät kehollemme kun syömme vuosien ajan aineita mitkä estävät leipääkin homehtumasta? Saamme ostettua ruokaa myös tuoreena, miksi emme söisi tuoretta ruokaa kun se sisältää vitamiineja ja kaikkea muuta kivaa, mikä on hyväksi meille.

Juuri eilen televisiosta tuli Kaappaus keittiössä ohjelmaa, mitä en normaalisti katso, mutta vieraillessani vanhempieni luona katsoin pätkän. Juuri tässä pätkässä todettiin että vaikka ei retiisistä tykkää, silti on hyvä tietää miltä retiisin tulee maistua, koske ne ovat luonnollisia, oikeita makuja. Ruoka on hyvää sellaisenaan, mitä vikaa on esimerkiksi itse tehdyssä wokissa, missä on kanaa ja kasviksia, ei se tarvi sen enempää lisäaineita antamaan makua! Mielestäni se on hurjasti parempaa kuin kaupan pakastealtaasta ostettu "aito aasialainen" wokki.

Emme tainneet oppia mitään hevosenlihaskandaalista, minkä jälkeen oli uutisia kuinka esimerkiksi mansikkakääretorttu ei ole mansikkaa nähnytkään. Vielä kun Prismassa työskentelin, ihmettelin aina kuinka ihmiset ostavat juustoraastetta, mikä sisältää suurimmaksi osaksi "juuston kaltaista tuotetta".

Se mitä syö on jokaisen valinta. Mielestäni ihmiset saavat toki rauhassa syödä einesruokia, mutta silti itse kannatan puhdasta ravintoa, miluusti lähitilalta. Mutta jos perustelut eineksille ja ulkomaista tuodulle ruualle ovat niin hepposet kuin yllä linkittämässäni Hesarin kolumnissa, on syyt lähiruuan välttämiselle vähäiset. Jos hakisimme kaiken ulkomailta, miten kävisi suomalaisen maanviljelyn? Teollisuus jo ajetaan ulos Suomesta, tarviiko tämäkin viedä meiltä? Tuskin pärjäämme kovin kauaa pelkällä palvelukulttuurilla. Siinä kun emme aina ole kovin hyviä...

Liiku ilolla ulkonakin!

Ah, kesä!

Tänään täällä länsirannikoilla paistoi aurinko ja lukemat olivat päiväsaikaan reilusti yli 20 astetta. Siis kelpaa! Töissä sain vähän väliä kuulla kuinka ihmiset päivittelivät kaunista ilmaa ja katselin vain haikeana viimeiset kolme tuntia toimiston ikkunasta ulos. Onneksi olin aamulla lähtenyt töihin kävellen niin sain nauttia kotimatkasta täydellä teholla.

Sää oli myös mitä mainioin ulkona järjestettävään kahvakuulatreeniin! Kuten aikaisemmin jossain postauksessa kirjoittelinkin, aivan asuinrakennukseni vieressä järjestetään kesäisin kahvakuulailua. Paikkana on pieni puisto kahden rauhallisen tien välissä vihreällä nurmella. Paikka on saavutettavuutensa kannalta minulle mitä parhain :) Kuulailun järjestää paikallinen yritys Liiku Ilolla. He järjestävät myös kaikkia muita jumppia, juoksukouluja, ohjausta yms. Satakunnan alueella kohtuu hintaan.

Treenin jälkeen naamani oli yhtä heloittavan punainen kun uusi pinkki treenipaitani ja lippikseni, joten hyvin sovein treenivaatteiden kanssa yhteen. Treeni oli siis erittäin tehokas, kiitos siitä myös porottavalle auringolla mikä antoi osansa.

En ole ennen tämän firman jumpissa käynyt, koska maksan jäsenyyttä kuntosalille. Ja mielestäni ulkoliikunnaksi mistä ei mene tilakustannuksia, tällainen jumppa on hieman kallis kertamaksulla, olihan se 5,50€. Tietenkään toista jumppakorttia minun ei kannata kuntosalin kilpailijalle ottaa.

Kirjaanpas tähän päivän treeni ylös. Mielestäni sellainen että voi hyvin tälläistä settiä tehdä itsekin jos pihalta hieman tilaa löytyy. Treeniin kuului kolme settiä jotka tehtiin erikseen (ensin setti1 sitten setti2 ja viimeiseksi setti3). Alkuun pieni lämmittely ja loppuun venyttelyt. Taukoja sai tarpeen mukaan pitää settien lomassakin.

Setti 1: 

• kulmasoutu kahdella kahvakuulalla 10-15 kertaa
• työntö viisi kertaa per puoli

Setti 1 tehtiin viisi (5) kertaa.

Setti 2:

• 100 x etuheilautus ylös asti. Sai, ja pitikin jakaa pienempii sarjoihin, eli noin 20 etuheilautusta raskaalla kuulalla ja pieni tauko ja sitten jatkuu kunnes satanen tulee täyteen.

Setti 3:

• Kierto pään ympäri 10 x suuntaa vaihdellen
• Kyykky kahvakuulan kanssa
• Juoksu puiston ympäri (n. 200m)

Setti 3 tehtiin viisi (5) kertaa

Voin sanoa että kyllä reisissä alkoi lopussa jo tuntumaan. Alkuun olikin yläkroppaa, mutta toisessa setissä olivat nuo etuheilautukset mitkä alkaa tuntua hyvin takareisissä ja pepussa ja aivan pienen tauon jälkeen lähti liikkeelle kolmas setti missä oli kyykky ja juoksu. Ensimmäisen kierroksen jaksoin juosta erittäin lujaa, mutta viimeinen viides kierros meni jo aika rauhalliseen tahtiin vaikka yritti itseään hoputtaa eteenpäin. Mutta ei se suinkaan haittaa, pitää itsensä väsyneeksi saadakkin :)

Loppujen lopuksi tämä kyseinen jumppa, niin tehokas kuin se olikin, ei ehkä ollut hintansa arvoinen... Saman treenin saan vedettyä itse ja vielä paremmissa maisemissakin. Mutta aina pitää kokeilla ja taas sai uusia ideoita omiin kotitreeneihin! Ja samalla nautittua auringosta kuntosalilla oleilun sijaan.

Välillä sitä yllättää itsensäkin!

Maanantai illalla suuntasin salille tekemään rinta-hauistreenini, mikä alkaa yleensä aina niin tuskallisilla penkkipunnerruksilla. Niin paljon kuin tykkäänkin painoja nostella, penkkipunnerrus on aina yhtä tuskaa enkä saa siitä edes mitään mielihyvän tunteita kun homma on hoidettu. Silti sitä vaan jatkan, koska jostain kumman syystä haluan olla niin äijä että saan joskus sanoa että nousee X kiloa penkistä! Sitten kaikki ovat kateellisia! Pitäähän sitä tavoitteita olla *nyöks*

Tänään yllätin kuitenkin itsenikin kyseisen penkin parissa. Epähuomioissani tulkitsin treenimerkintäni väärin (eikä tässä nyt maalaisjärkeä kannata käyttää) ja laitoin tankoon tuplapainot. Kuulostaa pahalta, mutta ei niillä määrillä mitä minulla normaalisti nousee. Tuplapainot kuitenkin nousivat, hitaasti ja välillä hieman tuskallisesti, mutta ne nousi. Tähän asti olen tainnut treenata ihan liian vaatimattomasti?

Joskus sitä on laitettava selvästi hieman enemmän likoon kuin mihin uskoo pystyvänsä. Sitä voi tosiaan yllätyä!

Tällainen pitäisi ottaa tavaksi, heittää sattumanvaraisesti painoja mukaan ja katsoa mitä tulee. En ole kai vieläkään löytänyt kaikissa tilanteissa omia rajojani vaan teen asioita vain oman mukavuusalueeni sisäpuolella. Ja eihän siitä mitään tule.

Joku päivä katselinkin treenikirjaani mihin olen merkannut salitreenini joulukuun lopusta lähtien. Olin elänyt siinä uskossa että painot on noussut ainakin tsiljoonalla prosentilla, mutta huomasinkin että joissain liikkeissä ne olivat nousseet vain kilon tai kaksi... Voiko silloin syyttää muuta kuin itseään kun kehitystä ei tapahtu mutta ei ymmärrä itseltään vaatia enempää? Loppujenhan lopuksi ei kukaan välitä paljonko minä niitä painoja nostelen paitsi minä. Miksi siis mahdan huijata itseäni ja kuvittelen antavani kaikkeni?

Mutta kuitenkin on kehitystäkin tapahtunut. Muistan viime syksynä tehneeni kulmasoutua kuuden kilon käsipainolla ja se kuusi kiloa tuntui niiiiin painavalta. Nyt kuitenkin menee reilu kymmenenkin kiloa enemmän. Lohduttavaa.

Sitä on helppo huijata itseä niissä liikkeissä mitkä eivät ole niin miellyttäviä tai ovat tuskallisempia jostain syystä. Itse tykkään treenata hauiksia ja selkää ja niissä liikkeissä painojen nousun huomaakin. Reisien treenaamisessa tunnun pitäytyvän omalla mukavuusalueellani kynsin ja hampain koska, kuten kaikki varmasti tietävät, kyykyt, prässit yms. on välillä yhtä tuskaa. Eikä se tosiaan ole hauskaa.

Jos siis ensi kerralla yrittäisikin vähän enemmän? Isoilla painoilla isoja tuloksia vai mitä? kuten mieheni näihin oivalluksiini totesi. Naulan kantaan.


Kuva täältä

Äitienpäivänä :)

Tänään vietettiin sitten äitienpäivää. Pitäähän silloin kotiin mennä omaa äitiä onnittelemaan ja samoin isoäidin luokse ja tämä tarkoittaa hyvää ruokailua kuten sukulaisissa käynti yleensä :) Jotkus päivät nyt vaan on sellaisia että antaa tulla kakkua ja miehän syön.

Päivän on ollut erittäin menontäyteinen joten onneksi ei oo pahemmin ehtinyt istahtamaan ruokapöydän ääreen. Jotenkin seuran kanssa sumplittiin vyöarvokokeet harrastajillemme kuukausi sitten jo tähän päivään ymmärtämättä että äitienpäivähän nyt on. Noh, ei sitä enää voinut siirtää mutta onneksi seuramme harrastajat taitavat olla niin omistautunutta sakkia että kaikki saapuivat paikalle ja uusia vyöarvoja jaettiin ihan hurjan paljon. Mikäs siinä, harjoituksista ei yleisesti tunneta kesätaukoa ja heti joulun jälkeenkin on harjoitukset, niin miksi ei äitienpäivänäkin. Pieni tauko kakun syömisestä tekee hyvää.

Itse suuntasin aamupäivällä omien vanhempien luokse katkarapusalaatille, mikä oli ihan ylivoimaisen herkullista, koska omat salaatit tuntuvat koostuvan päivästä toiseen samoista raaka-aineista. Nyt mukana sentään oli katkarapua, leipäjuustoa ja kanamunaa normaalien salaatinlehtien, paprikan, kurkun ja tomaatin lisäksi. Voi nami :)

Mutta vaikka ruokailu oli erittäin terveellinen, eihän sitä voi pieneltä herkuttelulta välttyä. Sisko oli tehnyt erittäin hyvää (joskin erittäin epäterveellistä, kalorien suorastaan tunsi kerääntyvän reisiin....) domino-kakkua Hellapoliisin reseptillä.

Mutta pitäähän sitä joskus elää paheellisesti :) Mummu kun oli yllättänyt positiivisesti ja kahvipöydässä oli vain suolaista syötävää terveellisessä muodossa, joten pahalta ylensyömiseltä ollaan vältytty. Ja ainahan on maanantai kun voi yrittää polttaa kaikki viikonlopun kalorit pois ekstra kovalla treenillä :)