Vaikka opettajan vetämät treenit kuulostaakin erittäin helpolta, peruslyöntejä parin kanssa, yks ja yks kunnes käsketään lopettamaan (ja muutenkin ihan perus touhuu, mitä normaalissakin treeneissä), oli se silti ainakin minun mielestä erittäin rankkaa! Kyllä sitä sitten vaan keskittyy enemmän ja tekee täysillä että sais annettua hyvän kuvan itsestään. Tunninkin treenit voi viedä voimat aikas hyvin. Ja jälkeenpäin ah, sitä ihanaa kipua hartioissa, käsissä, reisissä, pohkeissa, akilleksessa, kantapäässä ja päkjässä. Oli se kuitenkin sen arvosta. Jotenkin se avaa tukkosen nenänkin :o
Vaikka treenit olikin tehokkaita ja niissä oli paljon uusia mielenkiintoisia tapoja tehdä asioita, tuntui kuitenkin etten näiden neljän päivän aikana saanut siitä henkilökohtaisesti mitään. Ehkä ajattelen asiaa hieman itsekkäästi, mutta jos kerran tuollainen vieras Porissa on, niin haluaisin että tekemistäni korjattaisiin ja neuvottaisiin. Jotenkin kaikki huomio kohdistui vaan maajoukkue jäsenelle. Onhan sekin tietysti ymmärrettävää, pitää kai heidän tehdä parhaansa kun Suomea menevät maailmalle edustamaan. Mutta heilläkin omia leirejään, joissa kyseinen opettaja opettamassa, miksei niitä asioita voi odottaa sinne asti.
No tyydytään kuitenkin siihen mitä oli ja kyllä tosiaan kunnon harkkoihin sai osallistua. Kaloreita kului varmasti erittäin kiitettävä määrä. Ja saihan siinä samalla harjoitella hieman japanin kuulunymmärtämistä ja todeta, että eihän sitä paljon mitään osaa :D Sama sieltä ja toinen täältä. Mutta ehkä ens kerralla paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti