Sairastuvan epäterveellisyydet

Kevät alkaa lähestymään joten on aika saada flunssa. Tai nuha, mikä lieneekään. Ensin sen nappasi mieheni ja nyt minä vaikka vannoin ennenpää etten koskaan saa hänen tautejaan. En muistanut koputtaa puuta siinä vaiheessa. Nyt on siis menty yli viikko puolikkaalla teholla. Ja sattuihan se sopivasti näin pääsiäisen aikaan niin ei tarvi potea huonoa omatuntoa kun ei pääse kouluun tai töihin. Tunnollista!

Väitin itselleni että nyt kun sairastan, syön terveellisesti kasviksia ja lihaa ilman mitään suuria hiilari määriä. Eihän se toiminut päivääkään kun janosin suklaata, leipää ja muuta masuani kasvattavaa. Kun itselleni taudin sain täyteen vauhtiin ei siinä enää kiinnostanut terveellisesti syöminen kunhan jotain jaksoi kaapista hakea. Kipeenä haluaa myös lohduttaa itseään suklaalla ja turruttaa kurkkukivun jäätelöllä.

Nyt kun olo on parempi ja olen saanut ääneni takaisin ja kuumeen selätettyä on morkkis tästä pienoinen ja vingun kovasti jo lenkkipoluille. Eniten tällaisessa taudissa pännii se, että kunnolla liikuntaa ei pääse harrastamaan viikkoihin. Hengitystiet on täynnä limaa, mikä tukkii nenän ja kurkun heti kun haaveileekin lenkkeilystä ja salille ei yksinkertaisesti kehtaa mennä tartuttamaan muita yskäkohtauksillaan. Paree siis pysyä omissa oloissaan vielä toistaiseksi.

Kun viimeisestä salitreenistä on nyt tasan viikko aikaa, tunnen oloni erittäin veteläksi ja turpeaksi. Ihan kuin kaikki lihakset olisi lössähtäneet kun huomasivat etten pidä niistä enää huolta. Mutta kai se on ensin hoidettava itsensä kuntoon ettei saa mitään ikäviä jälkitauteja. Aina on kuitenkin haluttava sitä mitä ei saa ja kadehdinkin nyt jokaista lenkkeilijää ja kaipaan kovasti juoksemaan, mikä ei ole kuitenkaan millään tapaa lenmpiharrastukseni. Mutta juoksemaan olisi nyt päästävä! Ehkä loppuviikosta sitten? Ehkä nyt keskityn vihdoin taas siihen terveelliseen ruokaan irtokarkkien sijaan.

Kuva täältä