Vielä 20 sekuntia...

Hetki jolloin sinun kuuluu potkaista juoksukaveriasi on silloin kun hän ehdottaa ensimmäistä kertaa fartlek-juoksemista. Vaikka suomeksi tämä hauska sana tarkoittaa vauhtileikittelyä, on siitä leikki kaukana... Mutta itsellä tämä oli jälkiviisausta, joten potkaiseminen jäi ja suuntasimme juoksemaan paikalliseen urheiluhalliin.

Fartlek on ruotsalaisten älypäiden keksintö, ilmeisesti, ja oikeasti sen pitäisi kai olla hauskaa. Ja ymmärrän kyllä pointin ja ehkä löydän itsekin hauskuuden siitä kun olen päässyt ensijärkytyksestä eroon. Tarkoituksena on juosta täysillä ja sitten hieman palautella rauhallisella juoksulla ja taas ampaista.

Tarkoituksena ei ole tuijottaa kelloa tai suunnitella juoksua sen tarkemmin vaan ottaa tavoitteeksi juosta täysillä tuon puun luokse ja sen jälkeen juosta taas hetki rauhallisesti kunnes seuraava hyvä puu on näköpiirissä. Leikittelyä, ilman suurempia suunnitelmia.

Itse näin aloittelijoina teimme suunnitelman, mutta jotenkin on vain mukavaa tietää mitä on tulossa. Ja ilman suunnitelmaa en olisi saanut itsestäni niin paljoa irti, sen tiedän. Jos olisin saanut päättää, olisin jättänyt leikin puolivälissä kesken. Ehkä tämä oli enemmän tempo-juoksua sittenkin, mutta fartlek sanana on paljon hauskempi joten käytän sitä. Mitä eroa farlek-juoksulla, tempo-juoksulla ja intervalleilla on, sen voit lukea vaikka tästä Runners Wordin jutusta. Kuitenkin, suunnitelma oli seuraava:

4 x 2min lujaa, 3min rauhallisesti

3 x 1min lujaa, 2min rauhallisesti

3 x 30 sekunttia lujaa, 2min rauhallisesti

Viimeisillä kierroksilla sykkeet ei enää kovin alas laskenutkaan vaikka rauhallinen palautteleva juoksu oli kaksi minuuttia, koska rasitus oli vain niin kova. Mutta yllättävää kyllä kuinka viimeiseen juoksuun vain löytyi voimaa ja varmaan rikoin jotein omia vauhtijuoksun ennätyksiäni. Vaikka eihän minulla moisia ennätyksiä ole. Tai ehkä yläasteelta.

Lopulta pidän ehkä enemmän lujaa juoksemisesta kuin pitkästä rauhallisesta juoksusta. Oma huvinsa siinäkin, mutta lopulta on hyvin nautinnollista kun yrittää mennä niin lujaa kuin vain pystyy! Siinä saa jotain mielikuvaa jo omista rajoistaan. Ehkä vielä talven aikana pitääkin mennä kokeilemaan halliin spurttien juoksemista. Ne ei sitä 20 sekunttia enempää kestä kuitenkaan ja sitten saa jo levätä :)