Oi sinä ihana oppiaineeni mun!

Eilen alkoi kurssi nimeltä kuolemanrituaalien digitalisoituminen. Olin kurssille ilmottautunut vain ja ainoastaan sen takia että saan tarpeeksi opintopisteitä ja koska paljoon muuta ei ollut tarjolla. Aihe tuntui jotenkin hieman oudolta ja ei niin kiinnostavalta, mutta kolme luentoo + harjoitukset + essee = 5 opintopistettä, eli kai semmosseen nyt suorittaa yhtäkkii. Mutta kuitenkin jo ensimmäisellä luennolla milikuvani kurssista mureni pienen pieniksi murusiksi ja mielenkiinto senkun kasvoi.

Luennoitsijana toimi meidän laitoksen jatko-opiskelija joka oli tehnyt gradunsa "Memoria Virtualis - kuolemanrituaalien digitalisaatio virtuaalisessa ympäristössä" Jyväskylässä. Aiheeseen siis kuului miten muistaminen on tuotu virtuaaliseen ympäristöön: muistomerkki-sivustot ja reaaliaikaset online pelit esimerkiksi. Näistä muistomerkki systeemi sivuista en ollut nyt ihan niin kiinnostunut, niihin tutustunut ennekin, tosin ei näin tarkasti. Mutta ymmärrän kyllä miksi ne on niin suosittuja: siinä missä ennen vierailtiin haudalla muistelemassa ihmistä niin nykyään voi mennä kännykällään nettiin katsomaan henkilölle tehtyä muistomerkki-sivua. Se on aina mukana mihin meneekin ja helposti saatavilla. Myös varmasti iso apu monille läheisille, kun he voivat muistella pois mennyttä henkilöä sen avulla.

Se mikä tässä aiheessa oikeasti kiinnosti oli se miten ihmisiä voidaan nykyään muistaa vaikka online peleissä (WoW, Second Life...) ja miten ihmisen "vaikutusvalta" muihin ihmisiin on kasvanut internetin ja sen tuoman yhteisöllisyyden myötä. Siinä missä ennen hautajaisiin tuli sukulaisia ja läheisiä tuttavia, nykyään muistotilaisuuteen voi osallistua ihmisiä ympäri maailmaa. Jos henkilö on ollut aktiivinen pelaaja ja hän on voinut saada paljon ystäviä ja arvostusta omassa peliyhteisössään niin totta kai myös tämä yhteisö joutuu kohtaamaan suuren menetyksen kun henkilö kuolee. Heidän peli-maailmassaan on aukko ihan samoin kun oikeassakin maailmassa. Siksi myös tämä peliyhteisö voi haluta muistella poismennyttä jäsentään ja surra häntä järjestäen muistotilaisuuden pelissä. World of Warcraftissa on muistomerkkejä joidenkin henkilöiden kunniaksi sekä hahmoja samasta syystä.


Second Life:ssä on myös puisto, johon voi laittaa muistomerkin jonkun edesmenneen pelaajan muistoksi ja Aces of High 2:ssa (toiseen maailmansotaan sijoittuva peli) on järjestetty ohilentoja joihin on osallistunut niin omaisia kuin kanssapelaajiakin. Nykyinen digitalisoitunut maailma, missä monen elämään internet kuuluu, on kasvattanut ihmisen verkostoa paljon. Ihminen kuuluu omaan perheeseensä ja sukuunsa, kyläänsä ja mihin kaikeen kuuluukaan, mutta hänellä voi olla myös oma peli-identiteetti, oman elämänsä jatke tai siitä täysin poikkeava. Hän voi päivittäin seurustella ihmisten kanssa keitä ei koskaan ole kasvokkain nähnyt, mutta joihin hänen kuolemansa kuitenkin suuresti vaikuttaisi.

Tämän takia niin pidän alasta, jota opiskelen: niin tylsän ja ihmeellisen kuuloinen kurssi voi osoittaia äärimmäisen mielenkiintoiseksi ja antaa niin paljon mietittävää ja pohdittavaa ja sitä heti haluaa hakea asiasta lisätietoa. Heti kotiin päästyäni halusin alkaa tekemään harjoitustehtäviä ja varasin aiheeseen liittyviä kirjoja kirjastosta. On se hienoa että yläasteen ja lukion jälkeen opiskelu on oikeasti mielenkiintoista ja sitä lukee mielellään. Toki poikkeuksia on, mutta ei anneta niiden pilata tätä oloa :D