lauantai 3. elokuuta 2013

Aitoa paljasjalkajuoksua!

Pitkän aikaan on ollut puhetta että pitäisi mennä juoksemaan rannalle, heittää lenkkarit syrjään ja juosta paljain jaloin pehmeässä hiekassa! Hiekassa juokseminen on monta kertaa raskaampaa ja tekee hyvää jaloille. Kaiken lisäksi siitä tulee erittäin kesäinen fiilis :)

Vein tässä porukoilta pienen pinon Kunto plus lehtiä ja sieltä löysin myös lyhyen lyhkäisen jutun hiekalla juoksemisesta. Siinä sanottiin että hiekalla juokseminen kehittää voimaa hurjasti paljon nopeammin kuin tasaisella maalla juokseminen! Onhan hiekka pohjana hyvin pettävä ja epätasainen, askeleen onkin oltava tukevampi jotta liikkeelle pääsee. Käy siis järkeen.

Eli, herätyskello soittamaan ennen seitsemää ja suuntasimme kohti Yyteriä, mistä juoksumaastoa löytyy noin kuuden kilometrin edestä. Ei voi siis sanoa ettei tila riitä! Kun herätyskello soittaa tuolla tavoin keskellä yötä, ei ihan ensimmäisenä haluaisi kiskoa lenkkivaatteita päälle ja suunnata juoksemaan, mutta se todellakin kannatti! Rantajuoksu oli kyllä yksi parhaista kokemuksista juoksun parissa pitkään aikaan!

Lenkkiin kuului kaksi osuutta, valokuvausosuuksien lisäksi tietenkin.

1) Juoksulenkki rantaviivaa pitkin, settiin kuului 5min juoksua, 2min kävelyä x n
2) Mäkijuoksua dyynejä ylös, 3 kertaa täysillä

Ja jos luulit että mäkijuoksu on rankkaa, kokeile tehdä sitä hiekalla. Tuntuu että jokaisella askeleella ylöspäin tiput puoli askelta alas kun hiekka lähtee luistamaan jalan alta. Jokainen spurtti kesti kuitenkin vain 20 sekunttia, siinä ajassa ehti kipuamaan sen lähes korkeimman ja jyrkimmän hiekkadyynin ylös asti.

Mäkijuoksua dyyniä ylös asti!


Hiekalla juostessa on helppo tarkistaa myös oma askellus. Testasimme pieniä juoksuja ja tarkistimme hiekasta miten oma askel on kulkenut. Hiekka on siitä hyvin raaka, että se tosiaan kertoo totuuden! Astutko enemmän kantapäällä vai päkiöillä? Ruopaisetko kunnolla vai onko askeleesi kevyt ja hiekkaan jää tasainen jalanjälki? Itseltäni huomasin että toisen jalan mennessä täysin suoraan eteenpäin, osoittaa vasen jalkani juostessa ulospäin. Enpäs tätäkään ole ennen tiennyt! Nyt jatkossa pitää kiinnittää huomiota siihen että molemmat jalat osoittavat sinne minne niiden kuuluukin.

Valitettavasti Suomen kesä on lyhyt ja tälläisiä juoksutreenejä ei niin montaa vuoteen mahdu. Kannattaa siis nauttia vielä niistä muutamista kauniista päivistä, mitä toivottavasti vielä tulee ja suunnata ulos ottamaan aurinkoa tällaisissakin merkeissä :)

Wuhuu, hiekkamäet valloitettu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti