Mä vihaan stressiä. Se vaan on jotain kamalaa kun pitäis saada aikaseks mutta ei vaan pysty enään kun stressaa sitä niin paljon. Sitten vaan ahdistaa koko ajan enemmän ja enemmän ja mistään ei tuu mitään. Onneks nyt ei ole paljonkaan sellasia aineita koulussa mistä täytys stressata, ainakaan kun tästä viikosta pääsee eroon.
Perjantaina olis englannin ja ruotsin tentti. Englanti on pakko saada läpi, koska se viimeinen tentti mahdollisuus. Jos ei onnistu niin ens syksynä koko kurssi uudelleen. Ja kun kerran en viksu ollut syksyllä, niin en sanastoja kunnolla lukenut eli nyt pitää opiskella kaikki ihan uudelleen. Ruotsista ilmottauduin onneks jo seuraavaankin tenttiin, koska omasta laiskuudestani johtuen en endi nyt sitä kunnolla pänttäämään. Eipä siinä, englanti ehkä hoituisi, onhan tässä vielä kaksi kokonaista päivää ja perjantai aamupäivä aikaa, mutta eikös sitten tule häiritseviä tekijöitä: keskiviikkona pieni japanin tentti. Sanastossa ihan liikaa uusia sanoja sekä paljon asiaa mitä ei edes tunnilla käyty läpi! Pitäisi opetella viikonpäivät, kuukaudet ja kuukauden päivät! Sen lisäksi että en enään viime kurssista muista kaikkia vänkyröitä mitkä pitäisi jotta sanat voi harjotella.
Eli nyt en siis osaa enään opiskella mitään sanoja. Kun alan niitä pänttäämään niin ahdistus vaan kasvaa koska en kohta enään muista niitä. Ja kun pitäisi sekoittaa vielä kolmea kieltä yhteen... Kielien opiskelukaan ei oo koskaan ollut mun juttu, samat ei muutenkaan jää päähän kovin helpolla. Mutta kun tästä selvii niin sitten ei tarvis murehtii moisia asioita ja lukee vaan kirjoja tenttejä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti