Välillä sitä yllättää itsensäkin!

Maanantai illalla suuntasin salille tekemään rinta-hauistreenini, mikä alkaa yleensä aina niin tuskallisilla penkkipunnerruksilla. Niin paljon kuin tykkäänkin painoja nostella, penkkipunnerrus on aina yhtä tuskaa enkä saa siitä edes mitään mielihyvän tunteita kun homma on hoidettu. Silti sitä vaan jatkan, koska jostain kumman syystä haluan olla niin äijä että saan joskus sanoa että nousee X kiloa penkistä! Sitten kaikki ovat kateellisia! Pitäähän sitä tavoitteita olla *nyöks*

Tänään yllätin kuitenkin itsenikin kyseisen penkin parissa. Epähuomioissani tulkitsin treenimerkintäni väärin (eikä tässä nyt maalaisjärkeä kannata käyttää) ja laitoin tankoon tuplapainot. Kuulostaa pahalta, mutta ei niillä määrillä mitä minulla normaalisti nousee. Tuplapainot kuitenkin nousivat, hitaasti ja välillä hieman tuskallisesti, mutta ne nousi. Tähän asti olen tainnut treenata ihan liian vaatimattomasti?

Joskus sitä on laitettava selvästi hieman enemmän likoon kuin mihin uskoo pystyvänsä. Sitä voi tosiaan yllätyä!

Tällainen pitäisi ottaa tavaksi, heittää sattumanvaraisesti painoja mukaan ja katsoa mitä tulee. En ole kai vieläkään löytänyt kaikissa tilanteissa omia rajojani vaan teen asioita vain oman mukavuusalueeni sisäpuolella. Ja eihän siitä mitään tule.

Joku päivä katselinkin treenikirjaani mihin olen merkannut salitreenini joulukuun lopusta lähtien. Olin elänyt siinä uskossa että painot on noussut ainakin tsiljoonalla prosentilla, mutta huomasinkin että joissain liikkeissä ne olivat nousseet vain kilon tai kaksi... Voiko silloin syyttää muuta kuin itseään kun kehitystä ei tapahtu mutta ei ymmärrä itseltään vaatia enempää? Loppujenhan lopuksi ei kukaan välitä paljonko minä niitä painoja nostelen paitsi minä. Miksi siis mahdan huijata itseäni ja kuvittelen antavani kaikkeni?

Mutta kuitenkin on kehitystäkin tapahtunut. Muistan viime syksynä tehneeni kulmasoutua kuuden kilon käsipainolla ja se kuusi kiloa tuntui niiiiin painavalta. Nyt kuitenkin menee reilu kymmenenkin kiloa enemmän. Lohduttavaa.

Sitä on helppo huijata itseä niissä liikkeissä mitkä eivät ole niin miellyttäviä tai ovat tuskallisempia jostain syystä. Itse tykkään treenata hauiksia ja selkää ja niissä liikkeissä painojen nousun huomaakin. Reisien treenaamisessa tunnun pitäytyvän omalla mukavuusalueellani kynsin ja hampain koska, kuten kaikki varmasti tietävät, kyykyt, prässit yms. on välillä yhtä tuskaa. Eikä se tosiaan ole hauskaa.

Jos siis ensi kerralla yrittäisikin vähän enemmän? Isoilla painoilla isoja tuloksia vai mitä? kuten mieheni näihin oivalluksiini totesi. Naulan kantaan.


Kuva täältä