Juhlapöydän herkut

Tiedättekö sen tunteen kun on jossain kylässä, missä ruokapöydät notkuvat herkkuja ja niitä on vaan pakko syödä? Ja vaikka aluksi kieltäytyisikin, sanotaan sinulle että ota nyt yksi siivu kakkua! Kun juuri sinua varten se on leivottu. Voiko sitä silloin muuta kuin ottaa sen palan kakkua?

Tänään juhlistettiin isoisäni syntymäpäiviä ja tapansa mukaan mummuni oli laittanut kakkua ja keksiä pöytään. Kun yksi lajike ei riitä, niin niitä pitää olla viittä. Ja sitten on piirakkaa ja on kahvia ja on pullaa.

Isoäidit on siitä katalia, että heidän elämäntehtävänsä on hemmotella lapsenlapset kaikella herkulla. Ja jos sitä herkkua ei ota vastaan, on syyllistämisen taito niin loistava, että aina jotain on suuhunsa laitettava.

Eräät kestit kakkuineen muutaman vuoden takaa

Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen että minun on turha kieltäytyä niistä herkuista, olkoon se minun cheat meal. En halua pahoittaa toisen mieltä syömättömyydelläni vaikka kotona odottaisi terveellisemmät herkut, sillä tavalla taidan olla liian kiltti.

Mutta loppujen lopuksi, jos elää terveellisesti suurimman osan ajastaan, liikkuu ja miettii hieman syömisiään, on varaa välillä mummun tekemiin herkkuihin. Kuitenkaan tässä ei tähdätä mihinkään kisalavoille, niin ei se parin viikon välein nautittu keksi-piirakka annos turmiokseni koidu. Sitten treenataan seuraavana päivänä hieman kovempaa!